Entinen aviomies ja hänen sukunsa vituttaa. Olenko minä hankala?

kun eivät itse pidä yhteyttä, ei näytä miestäsi eikä miehen sukua kiinnostavan lastesi synttärit tai muutenkaan koko lasten elämä. Luulisi isovanhempisen soittelevan lapsille ja pitävän yhteyttä vaikka eivät sinun kanssa tulisivatkaan toimeen.



En päästäisi lapsia isovanhemmille ennenkuin ottavat itse yhteyttä ja pyytävät.

Tää on sun kanta asiasta. Hankala sanoa mitään, kun ei ole kuullut toista puolta.

Isää on niinkään puolustele, mutta muita sukulaisia kyllä..



Anteeksi vain, mutta kuullostat jotenkin itsepäiseltä. Siis sellaiselta, että sukulaiset voivat arastella ottaa yhteyttä.. Erossahan tilanne on vaikea myös muille, kuin sille ydinperheelle.



Miksi et rohkaisisi lapsia ottamaan yhteyttä isovanhempiin? Tai vaikka ottaisit itse ja kysyisit suoraan, haluavatko olla lasten kanssa tekemisissä?



Mulla itsellä kuoli isä, kun olin pieni. Jotain kränää on sen jälkeen äitini ja isäni suvun väliin tullut. Välit isän sukulaisiin on edelleen etäiset ja minua harmittaa. Olen yrittänyt niitä paikkailla, mutta se ei ole helppoa.



Lasten vuoksi siis, voisitko yrittää?

Älä niin ajattele, kuinka sinä olet kärsinyt vääryyttä. Lapst ovat viattomia sukulaisten käyttäytymiseen tai sun harmiin. Kyseessä on kuitenkin heidän isovanhemmat ja muut sukulaiset.



Ei minun mielestäni kannata vetää hernettä nenään, siitä etteivät he ole tulleet, kun olet kutsunut. Usein erotilanteissa on tuollaista, mutta se ei tosiaan ole lasten vika.



Miehesi on törkeä, sitä en voi kieltää. Hänen käytöksensä ei varmastikaan ole hänen sukulaistensa vika, joten pettymystä miehen käytöksestä ei kannata purkaa miehen sukulaisiin ja sitä kautta lapsiin.

Ymmärrän että sinulla on ollut ongelmia sukulaisten kanssa - tai sukulaisilla on ollut ongelmia sinun kanssasi. Mutta, nythän olisi loistava tilaisuus alkaa paikkailla kuviota, asiat menisivät luontevasti eteen päin kun yksi lapsistasi menisi serkkunsa kanssa ja sitten toinen ja te kaikki. Ihan ehdoton tilaisuus saada taas välit kuntoon.

Mulla on itsellä taasen vähän huonommin, aika lailla samanlaista kuviota takana kuin sinulla - paitsi että jouduin kerran exän riehuessa oven takana soittamaan poliisit ja hakemaan exälle lähestymiskiellon uhkailujen takia. Ja hänen äitinsä ja muiden sukulaisten mielestä exän käytös olis ihan normaalia, tottakai mies voi hermostua jos ex-vaimolla on uusi suhde vuosi eron jälkeen. Jotenkin tuntui pahalta että exän selitykset ja tarinat upposivat niin helposti anoppiin. Olisi sitä kai pitänyt odottaa =(

Sanoin lapselleni että a) he eivät ole kutusnut meitä, ja b) kaikki veljekset lähtee mummille ja ukille tai ei kukaan. Siitä on niin pitkä aika kun he ovat heitä nähnyt että jos nyt joku sinne menee heitä tapaamaan, niin kyllä sitten pitää kaikkien päästä. Jotenkin vaan tulee koko ajan sellainen fiilis että minä olen koko ajan hankala ja vittumainen koskien eksää ja hänen sukuaan....

että olit pyytänyt isovanhempia TEILLE juhlimaan snttäreitä, vaikka toisena kertana isälläkin oli juhlat. Monesti isovanhemmat ovat ikävässä välikädessä, pitää olla sen oman lapsen puolella vähän, vaikka ei tämän exään tahtoisi välejä katkaista. Ikävä tilanne jos tahtoisi nähdä lapsenlapsia, mutta oma lapsi kieltää sen, vedoton esim. "sinähän et sen k-pään järjestämiin juhliin mene!"



Ja ilmeisesti viettävät usein talvia Espanjassa? Mitäpä sitä erikseen ilmoittamaan, jos se on vakio? Tuskin kukaan informoi omista matkoistaan kaikille tutuilla ja sukulaisille, erityisesti jos ei muutenkaan yhteyksissä olla.



Anna lasten olla yhteyksissä isovanhempiinsa. Mitä isompia lapset ovat, sitä helpompaa yhteydenpito on. Koululainen voi jo itse soittaa mummolle saako tulla kylään (toki ensin äidiltä pitää lupa kysyä) ja sinua ei enää tarvita yhdyshenkilöksi.

Olen tosiaankin yrittänyt mennä itseeni ja pohtinut, olenko itsekäs ja hankala. Kun ei millään haluisi antaa periksi toisten, minun mielestä, huonolle käytökselle. Että miksi minun pitäisi jos ei muut halua / yritä- mentaliteetillä. Miksi minä soittaisin ellei ne ikinä jne.



Alkuun ex-anoppi ja -appiukko olivat täysin minun tukenani ja pitivät eksän käytöstä todella moitittavana, mutta sitten tosiaan vain lopettivat yhteydenpidon. Kaipa ne lämmittivät välinsä poikaansa (ymmärrettävää, ja heillä oli niilläkin poikki ns. ystävyys aikansa, eksän puolelta) ja hän on sitten puhunut paskaa minkä kerkeää minusta.



Lasten kannalta tosiaan todella harmittavaa, enkä haluisi olla se joka estää tapaamisia, enkä näin ole tehnytkään. Tänä kesänä vanhin lapsista on jo kerran ollut mummilla, mutta minä olen heihin ollut yhteyksissä kaksi vuotta sitten.

ei ehkä kannata tehdä enempää kynnystä lapsille isovanhempien tapaamiseen.

Nyt taas serkku oli menossa mummille ja ukille, ja pyysi yhtä lapsistani mukaan. Sanoin lapselleni että a) he eivät ole kutusnut meitä, ja b) kaikki veljekset lähtee mummille ja ukille tai ei kukaan. Siitä on niin pitkä aika kun he ovat heitä nähnyt että jos nyt joku sinne menee heitä tapaamaan, niin kyllä sitten pitää kaikkien päästä.

Kai sinne voi kutsumattakin lapsenlapsi mennä, voisi vaikka pyytää tätä serkkua ilmoittamaan etukäteen, että "X"kin tulee. Ja ei kai ne isovanhemmat ole kieltäneetkään menemästä, vai mihin viittasi tämä "kaikkien pitää päästä"? Jos nyt vain yksi lapsista haluaa mennä, eikö hän voisi mennä ilman muita? Ehkä hän onnistuu houkuttelemaan sisaruksensa mukaan seuraavalla kerralla.

Ja siksi toivon että kaikki voisivat tulla jos nyt joku pääsee, koska todellakin ovat rajoittaneet kuka pääsee, esim. vanhimmat serkukset jne. Jokunen vuosi sitten nuorimmaiseni ei sitten loppujen lopuksi päässyt ollenkaan mummille ja ukille koska aina oli näiden vanhempien vuoro.

Pyydettiin että milloin nuorin pääsee, koska kovasti haluaa tulla ja kaipailee ja luvattiin ilmoittaa milloin sopii. Sitten seuraavan kerran kun heistä kuulin, oli tosiaan tuttavien kautta, jotka kertoivat että olivat jo lähteneet Espanjaan. Siitä jäi kovasti paha mieli lapselle.



Siksi toivon että ei jaeta veljeksiä jos on niin "harvinaista herkkua" pääsee mummille ja ukille.



Viime vuonna lapset tapasi isovanhempiaan isänsä kanssa, mutta tänä vuonna hän ei ole itsekään tavannut / pitänyt lapsia, joten siksi tämä dilemma on minulle syntynyt.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole tarvetta tietää eksän suvusta mitään.

Minun mieheni on useasti saanut av-raadin narsisti tuomion. Hänellä on käytöksessään lisäksi myös aggressiivisuutta ja ero on aika todennäköinen. Kukaan sukulaisista ei tiedä murto-osaakaan ongelmistamme, ei edes miehen suku. Heille voisi siis ola eron yhteydessä hyvin vaikea uskoa pahaa pojastaan. Ja vaikka uskoisivat, pitäisivät silti tämän puolta. Jos tästä uskaltaudun lähtemään, erosta tulisi varmaankin todella ruma ja miehen suku saattaisi hyvin katkaista välit myös poikiimme.



Mutta jos nyt ajatellaan tilannetta puhtaasti lasten kannalta. Itse En antaisi vain yhtä lasta vierailulle. Kun isovanhempien tapaaminen on noinkin harvinaista, niin mielestäni kaikkien lasten olisi päästävä tai jäätävä. Mikä on tietenkin vaikeaa jos isovanhemmat eivät halua sinua sinne.



Olisiko mahdollista että reissu serkun kanssa jäisi väliin ja sen sijaan tekisit poikien kanssa lomamatkan isovanhempien asuinseudulle? Viikonloppu kylpylähotellissa tai mökillä. Voisit viedä vaikka joka päivä pojat isovanhemmilleen, miten haluaisivat. Mutta vain veisit, kuin kavereille. Voisit palata mökille rentoutumaan rauhassa tai lähteä shoppailemaan, miten itse haluat. Vai menisivätkö välit vielä viileämmiksi jos et mene kiusaantuneena kahvipöydän taakse istumaan vaan kiittelet miten menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun pojat tapaavat sukuaan ja sinä saat olla hetken ihan rauhassa?

vaatii jo minultakin yhteydenottoa isovanhempiin, ja sitä en oikein haluaisi. Mutta ymmärrän että lasten takia ehkä pitää.



Veikkaan että isovanhemmat käyttäytyisivät juuri niin että heillä muka olisi ollut kauhea ikävä ja minulle moittisivat "kun ei pidetä yhteyttä". Ja sekin vituttaa, koska sehän olisi niiiiiin tekopyhää.

Yritä ymmärtää, että ex-miehesi on heidän poikansa, eivätkä he voi kaveerata sinun kanssasi liikaa, kun haluavat olla oman poikansa tukena. Veri on vettä sakeampaa! Mieti jos oma lapsesi tekisi jotain pahaa. Et sinä silti hänelle selkääsi kääntäisi.



Jos minä olisin sinä, huolehtisin siitä että lapset saavat pitää yhteyttä isovanhempiinsa. Yrittäisin houkutella vanhimman lapsen soittamaan isovanhemmille. Lapsilla ei ole koskaan liikaa ihmisiä, jotka rakastavat heitä.

puhut asiat suoraan niin kuin ne ovat. Sopikaa vaikka, että 2-3 kertaa vuodessa kaikki lapset saavat tavata isovanhempiaan, koska heistä pitävät ja ikävöivät. Sano suoraan, että sinä toivot heidän ja lasten parasta ja että välit olisivat läheiset. Sanot myös, että sinulle on ok, jos eivät niin välitä tavata sinua. PUHUKAA. Jos ihmiset puhuisivat aina reippaasti suoraan, niin näistä musta tuntuu ja näyttää ja ahistaa, ja mitäköhän ne miettii... jne.... -ongelmia ei edes syntyisi.

Olen vain semmoinen että en haluaisi loukata ketään, vaikka ns. selän takana voinkin sitten purkaa pahaa mieltäni. Se johtaa usein siihen että myönnyn asioihin mistä en pidä, tai en sano suoraan ko henkilölle mitä ajattelen ja tunnen. Nyt on tilanne ex-appivanhempien välillä minun puolelta ajautunut siihen että en pidä yhteyttä. Ja jääräpäänä siihen olen ajautunut.

Tosin hekään eivät soita tai ota yhteyttä. Noh, näin oli myös silloin kun olin naimisissa heidän poikansa kanssa. Emme me soitelleet ja jaaritelleen ja olleet silleen sydänkäpysiä.

Minun puolelta kuppi meni kait nurin siinä vaiheessa kun parille syntymäpäiville oltiin sanottu ei kiitos heidän puoleltaan, ja sitten olimme mummin kanssa sovinneet että hän soittaa milloin kuopus voi heille tulla käymään kun niin odotti ja kaipaili. Koko kesän oli ollut aikaa vain vanhemmille lapsille, esikoiselle, keskimmäiselle ja samanikäisille serkuille. Mummi lupasi soittaa milloin sopii, ja siihen uskoon jäimme. Jossain vaiheessa sitten loppukesästä juttelin eksän veljen vaimon kanssa, ja hän ilmoitti että isovanhemmat ovat jo lähteneet "talvehtimaan" Espanjaan.

Että kiitti vaan vitusti ja kuopus tykkäs tosi pahaa.

Noh, seuraavana vuonna keväällä palasivat Espanjasta, ja tulivat meille käymään silloin kun tiesivät että olen vielä töissä. Olivat tuoneet tuliaisia lapsille, ja toki udelleen mitä minulle kuuluu, onko uutta miestä jne. Oli jopa ollut jotain asiaa mulle, kertoivat lapset. Isovanhemmat eivät kuitenkaan viitsineet etukäteen minulle soittaa että ovat tulossa, olenko kotona, tai edes jälkeenpäin että kävivät, mutta en ollut kotona.

Tämän jälkeen he ottivat taas yhteyttä eksääni, johon heillä oli ollut "yhteyskatkos" (hänenkin suntaan), ja viime kesän lapset sitten pääsi eksäni kautta olemaan isovanhempien luona. Nyt kun isä ei enää tapaa lapsia, tämän kesän tapaamiset isovanhempien kanssa on siis ollut nolla, käytännössä. Eikä sieltä ole tullut tosiaankaan minulle soittoa nyt 1,5 vuoteen, vaikka edelleen odotellaan sitä ilmoitusta milloin kuopus voi tulla ;) Hah, joo....katkera tietyssä mielessä.

Nyt kuulostaa siltä, että sentään antavat teidän elää rauhassa. Aikanaan kun itse erosin exästäni, kun oli lyönyt minua mahaan kun olin nuoremmasta 6kk raskaana (oli kuulemma vahinko), sain miehen puolen vaariltahirveät haukut niskaani ja miehen sisko lähetteli todella loukkaavia tekstiviestejä monta viikkoa (mies oli selittänyt syyksi vaikka mitä valeita kun tekonsa kielsi). Olipa kiva olla yksin raskaana muuttolaatikoiden keskellä taaperon kanssa ja ottaa vastaan loukkauksia ja lapselta kuulla kuinka nämä isovanhemmat olivat minun tietämättäni tavanneet lasta saan aikaan kun hyökkäsivät minun kimppuuni- Silti järjestin tapaamiset ja lähettelin kuvia lapsista myös hänen puolen suvulleen. Kutsuin isovanhempia kyläänkin, mutta kun lähes kaikki e kerrat peruivat, niin nyt kutsun hänen puolen sukunsa vaan lasten synttäreille. Isänsä onneksi tapaa lapsiaan tapaamissopimuksen mukaan ja kuoluksellakin on läheinen suhde isäänsä. Nyt olen olen alkanut etsiä uutta kumppania ja ex on alkanut luistaa tapaamisista. Hän vaan käyttäytyy agrssiivisesti minua kohtaan ja luottaa siihen, että en sitten uskalla lapsia silloin hänelle antaa. Suvulleen sitten syyttää minua, kun ene anna lapsia hänelle. Käytännössä en voi koskaan luottaa, että hän hoitaisi kun pitää. Ja ne valheet, joilla selittää tapahtumia vanhemmilleen eivät todellaan ole mitään pikkuasioita, inhottaa oikein kun harva tajuaa, millainen hän minua ja lapsia kohtaan. No oma vika, kun en halua tuoda asioita esiin. Vieläkin muistissa ne haukut, jotka sain, kun kehtasin tuoda esille huoleni exän masennuksesta eromme aikoihin.



Että silleen, kuulostaa siltä että vaikka exäsi on ollut vastuuton lapsiaan kohtaan kun ei tapaa, niin sukulaisensa eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa.

puhut asiat suoraan niin kuin ne ovat.



Sopikaa vaikka, että 2-3 kertaa vuodessa kaikki lapset saavat tavata isovanhempiaan, koska heistä pitävät ja ikävöivät.



Sano suoraan, että sinä toivot heidän ja lasten parasta ja että välit olisivat läheiset.



Sanot myös, että sinulle on ok, jos eivät niin välitä tavata sinua.





PUHUKAA. Jos ihmiset puhuisivat aina reippaasti suoraan, niin näistä musta tuntuu ja näyttää ja ahistaa, ja mitäköhän ne miettii... jne.... -ongelmia ei edes syntyisi.

vain sukulaisista. He kun kuulemma tietävät oikeutensa erinäisissä maa- ja tiekiista-asiossa.Olenkin päättänyt, että annan heidän elää rauhassa. Mutta he eivät ole koskaan väärässä missään asiassa, eikös olekin huippuihmisiä.



Älä ainakaan anna raha-asioissa periksi, ja jos lapset itse eivät halua omaisiaan tavata, miksi pitäisi? Minä en ainakaan antaisi enkä välittäisi, mitä joku sossutantukka tmv. näpertelijä asiasta on mieltä.



Eli et ole vittumainen, vaan juuri sopivasti. Hankalahan voit olla, jos muutkin ovat. Miksi sitä aina joustamaan. Koeta jaksaa, mikään tilanne ei kestä ikuisesti, muista..

että kiistat ym pitäisi unohtaa lasten takia, ei aina toimi. Mun mielestä yhteyttä isovanhempiin, serkkuihin, enoihin jne. ei kannata väkipakolla yrittää pitää yllä, jos se kerran on tollasta meininkiä! Mä en todellakaan katselis tuollaista yhtään.



Mun mieheni äiti, alkoholisti ja totaalisesti miehensä tossun alla oleva nainen haluaa tavata vain ja ainoastaan yhtä kuudesta lapsenlapsestaan. Muita ei kutsuta kylään eikä muiden kuulumisia kysellä. Lapsenlapset ovat 14, 5, 4, 3, 2 ja 1. (siis meidän ja miehen siskon lapset). Suosikki on miehen siskon nelivuotias.



Mun lapset kyllä tietää, että heillä on tämä toinenkin mummo, mutta hän nyt vain on. Mun äitini puolestaan on tekemisissä lasteni kanssa joka päivä.



Mun omat isovanhemmat olivat mulle yhtä tärkeitä kuin äitini kun olin lapsi.. Isoisäni asui mun ja mieheni luona siihen asti, kun hän kuoli.. Parhaimmillaan isovanhemmat voivat olla rakkaita ja läheisiä lapsille, mutta pahimmillaan välinpitämättömiä ja kiinnostuneita vain silloin tällöin.

tehtiinkö siitä ositus- tai velkapaperi, missä maksuvelvollisuus näkyy? Jos tehtiin, sä voit käräjäoikeudesta hakea sille ulosottoa. Oli työtön tai ei. Toimi sen suhteen!



Muuhun en ota kantaa. Mutta laittaisin kaiken vitutuksesi keskella asiat kylmästi raameihin: Jos lapset itse haluavat pitää isovanhempiinsa yhteyttä, anna heidän pitää. Eiväthän he ole sinun sukulaisiasi, mutta lastesi sukulaisia ovat. Näin kukaan ei voi myöhemmin väittää, että olisit jotenkin estänyt yhteydenpitoa.