Näyttää siltä että minusta tulee neljän lapsen äitipuoli kolmekymppisenä, hullua??

tuon kuvion?

Minkäikäiset lapset? Aika paljon tilaa vaatii.

Kahden vuoden kuluttaua tuskailet täällä perhehelvettiäsi! Ja muutama mulkero siihen mennessä on jo pyörytetty, kun on niin ihkaa saada sen ihanan urkosen kanssa omia vauvoja!



Pyhä tsiisus!

2 ala-aste ikäistä... loput alle kouluikäisiä.... vuoroasumiset molempien lapsilla...

Jos suunnitelma ei ota syntyäkseen, ei yhteiselokaan onnistu.

..yläpäähän et ole ainakaan laittanut!

Lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta luonto ei kiitä!

täyttäkää maa. Sossu auttaa ja tätä kautta veronmaksajat ja tätä kautta MINÄ! EI KIITOS!!!

3:n lapsen äitipuoli 20v.

Nyt tuttu on lisäksi yhden äiti ja toinen on tulossa.

Lasten isä on tämän tuttuni entinen opettaja...

Elämä on ihmeellistä ;-)

Miten sulla on jo 3 tenavaa? Ja ukolla 4? Lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta luonto ei kiitä!

ja erittäin täysjärkisenä itseäni ainakin tähän asti pitänyt.. ettei sen sossun meitä tarvitse elättää.. sehän tässä onkin niin hullua kun mä laadin suunnitelman elämäni varalle jo 15-vuotiaana, ja sitä määrätietoisesti toteuttanut.. mutta tämä ei kuulunut suunnitelmiin ;)

Minusta tuli 4 lapsen äitipuoli 22-vuotiaana. Aluksi sujui hyvin, mutta sitten alkoi tulla erimielisyyttä siitä, että lapsilla ei ollut mitään kuria ja järjestystä isänsä luona ja siitä, että äitinsä toi lapsensa milloin vain. Ei siis ilmoittanut mitään, vaan dumppasi alakoululaisen laukkuineen ovelle, jolloin meidän suunnitelmat menivät aina perseelleen. Koin, että en ollut aikuinen enkä auktoriteetti vaan vähän kuin vieras omassa kodissani. Selkeästi olin aina hierarkiassa alimmaisena eikä minun mielipiteelläni ollut väliä. Lisäksi risoi se, että elimme EX-vaimon pillin mukaan; meidän suunnitelmamme eivät koskaan olleet mitään hänen suunnitelmiinsa ja päähänpistoksiinsa verrattuna. Ensimmäisenä juhannuksenakin meidän piti "kadota" paikkakunnalta, jotta tämä nainen ei olisi tehnyt tyypillistä dumppauskuviotaan.



Vuosi siinä meni, että sain miehen tajuamaan, että hänellä ja ex-vaimollaan pitää olla jonkunlainen sopimus siitä miten toimitaan. Että vierailuista pitäisi sopia. Tai edes varmistaa puhelimella, että käyhän se varmasti. Lapset siis asuvat äidillään ja käyvät isällään esimerkiksi loma-aikoina.



Tuosta alun hässäkästä jäi jotenkin sellainen katkeruus mieleeni, että pitkään vihasin lasten vierailuja. Nykyään olen jo oppinut sietämään niitä, mutta en edelleenkään suuremmin ilahdu siitä, että mieheni lapset ovat meillä. Asumme nyt yhteisellä lainalla ostetussa talossa, joten nykyään voin jo vedota auktoriteettiini (kukaan ei voi ns ajaa minua kotoani ulos, vaikka olisin eri mieltä). Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja meillä on yhteinen 1-vuotias lapsi. Edelleen mieheni lapsien ei tarvitse noudattaa kotimme sääntöjä -> "kyllä äiti antaa pitää vaatteita lattialla, ei kotona tarvitse pedata sänkyä, ei kotona tarvitse pukea päälle,äiti antaa valvoa kahteen, vaikka aamulla on koulua jne" Jokaisesta asiasta joutuu jankuttamaan ja vääntämään kättä. Minä olen meillä se "pahis", koska mieheni haluaa olla kiltti ja antaa kaikki periksi silloin kun näkee lapsiaan. Mielestäni tuo ei ole oikea tapa toimia. (Olen itsekin eroperheestä, joten minulla on omaa kokemusta siitä, miltä tuntuu olla ns. viikonloppulapsi). Minua suorastaan tympii olla aina se, joka valittaa joka asiasta. Toisaalta, en osaa vain katsoa läpi sormien.



Suhteemme on kärsinyt kovasti tästä vääntämisestä, mitä nämä olemassa olevat lapset ovat tuoneet tähän kuvioomme. Joskus mietin, että jos olisin silloin tiennyt mitä tämä on, en olisi alkanut koko suhteeseen. Rakastan miestäni todella ja siksi en olekaan voinut lopettaa suhdetta, vaikka asiat ovat olleet välillä huonosti. Nyt meillä on yhteinen koti ja lapsi. Meillä on asiat hyvin, mutta lähes joka kerta saamme riidan aikaan, kun mieheni lapset ovat meillä. Siinä on meidän molempien syytä, tiedän, että olisin voinut olla kypsempi yms, mutta yritin/yritän parhaani, jotta meillä olisi sopuisaa ja lapsillakin hyvä meillä käydessään. Kun oikein ahdistaa niin mietin, että pianhan nuo ovat jo aikuisia...



Jos olisi ollut sama mies tarjolla ilman ex-vaimoa ja lapsia, olisin valinnut sen.

teet miehenkin kanssa ens alkuu "vuoroviikkosysteemin" eli laittakaa lapset samoilla viikoilla eksienne luo niin saatte sen vuoroviikon asustella yhdessä ja tutustua toisiinne kunnolla. Ja tosiaan site jos vuoden kuluttua tuntuu siltä et muuttaisitte yhteen niin pistäkään tosiaan kaikki kirjallisena ylös.