J O U L U J E N maanantai...

Nivuset on tulessa, kun lauantaina piti kiireessä siivota kämppä juhlakuntoon. Esikoinen täytti 4 ja vieraita tuli molempina viikonlopun päivinä. Perjantaina kävin hakemassa meidän makkariin uuden senkin vauvanvaatteille. Siinä kootessa menikin koko päivä ja illalla mies siirteli huonekaluja muutenkin, kun tein kehdolle tilaa. Ei oikein enää jaksa puuhata täydellä teholla.



Kuopus jättää välillä päiväunet nukkumatta. Nytkin on lauleskellut jo pari tuntia tuolla sängyssään. Äsken kävin pelastamassa sen, kun oli tunkenut itsensä pussilakanan sisään... Kun ei nyt vaan lopettaisi päiväuniaan, ei tässä muuten koko päivää jaksa kahden kanssa.



Vielä pitäisi järkyttävän kokoinen antiikkisenkki hioa, pestä ja maalata. Maalit sain jo poistettua. Ja pari kirjahyllyä rakennella esikoisen huoneeseen. Onneksi sain appivanhemmilta sivupuut höylättyinä, ettei tartte mennä ostamaan. Illalla pistän vauvan vaatteet uuteen senkkiin ja alan suunnittelemaan vuodevaatteiden ompelua. Kohta alkaa tuntumaan tämä vauvan saaminen ihan todelliselta. Ei se ole ihme, ettei mies oikein pysty ajattelemaan vauvaa todelliseksi olennoksi, kun en itsekään kunnolla tajua, mikä siellä vatsassa myllää.



Ja kovin myllääkin. Joku kyseli, onko vauva samanlainen vatsassa ja sieltä pois tullessaan. Meillä ainakin molemmat tytöt on luonteeltaan just sellaisia, kuin olivat vatsassakin. Ensimmäinen villi vipeltäjä ja toinen rauhallisempi jäärä. Tämä kolmas tuntuu olevan siitä väliltä...



Oma olo on ihan ok, kunhan en liikoja rehki. Ja kahden lapsen kanssa levosta saa vain haaveilla... Pojan nimi pitäisi vielä keksiä. Ainakin joku, jonka kehtaisi laittaa siihen esitietolomakkeeseen. Mutta enpähän sellaista keksinyt noiden tyttöjen kohdallakaan...





- Kitta75 ja masuvauva rv 29+3 -

Eli terve taas, onkin jo aikaa kulunut viime kirjoittelusta...

Töissä ollaan oltu, tosin nyt taas pari päivää poissa selkäkivuista. Ja voin kertoa että seisomatyö tässä vaiheessa raskautta ja mun ison mahan kanssa tuntuu jo jossain kun pääsee kotiin! Usein illat onkin mennyt sitten levätessä/nukkuessa... No alan tekemään loppuajan lyhennettyä vuoroa ja laskin tänään, että enää 13 päivää äitiysloman alkuun kun pidän siinä vielä talviloman ennen pois :) Onpa aika mennyt nopeesti! Tosin välillä tuntuu siltä että olisi ollut raskaana jo vuoden päivät, mutta silti ei usko että oma ihana vauva on kaiken tämän jälkeen odottamassa palkintona! Ja ihan kohta! On se niin omituinen asia ymmärtää, etenkin siis näin ensisynnyttäjälle...



Masussa kasvetaan ja venytään, sf/paino-galluppiin en ole vielä osallistunut kun on seuraava neuvola pitkästä aikaa vasta viikon päästä. Mutta jos se sf-mitta oli jo kaksi viikkoa sitten puoli senttiä vajaa 30, niin mitäköhän se nyt mahtaa olla :/

Kuulun myös niihin onnekkaisiin jotka on vielä toistaseksi (kop kop) välttynyt yöllisiltä vessa-juoksuilta. Päivisin asia on siis ihan päinvastoin, mutta olen sitten varmaan sen verran sikeä nukkuja/laiska nousemaan kesken yöunien. Turvotusta on tullut ekaa kertaa, huomaa että sormukset alkaa piukottamaan ja kengät on jotenkin omituisesti kutistunut... Ja kun kilojakin on tullut jo lähemmäs 15, niin tässähän alkaa olo olemaan aika hehkeä ;)



Hyviä vointeja kaikille!

J78 & mussukka 30+2

Mä en tajua, varmaan ensimmäistä kertaa koko odotusaikana ei päivätirsat maistunu, vaikka olisi ollut tilaisuus...



[b]Imetysliiveistä[/b] tuli mieleeni, että kannattaa varmaan se lopullinen kokoonpano päättää ja ostaa vasta vauvan syntymän jälkeen, eli vaikka yhdet ennen. Sen lisäksi, että koko saattaa muuttua, niin mieltymykset saattaa olla jotain muuta kuin ennakkoon osasi aavistella. Mulla olisi ollut tärkeää, että kaikki imetysliivitkin olisivat olleet kaarituellisia, mitä taas joissain oppaissa tms. kehotetaan välttämään.



Esikoisen aikaan käytin kestoliivinsuojuksia (eli pestäviä), kakkosen aikaan vasta kokeilin kertiksiä (ihan jotain Pirkka-halpiksia). Ja näin senkin keksin hieman myöhässä, että kertikset ovat mulle parempia ja mukavampia. Eli jotkut asiat saattaa varmaan tosi elämässä mennä ihan eri päin kuin yleisesti suositellaan. :) Tähän liittyen tuli vielä mieleeni, että esikoisen imetyksen alussa rikkinäisiin rinnanpäihin annettiin sairaalassa Lansinoh-lampaanrasvaa, ja se mulla vaan pahensi tuskia ja haavoja! Sitten otin käyttöön vaaleenpunasen Bepanthenin ja aah, johan helpotti. Sitä ei tartte pestä pois ennen seuraavaa syöttöä, kuten ei Bevitaakaan, eikä muistaakseni tuota Lansinohiakaan. Kakkosen aikaan mulla ei nännit juuri rikkoutuneetkaan, saas nähdä nyt.



[b]Autossa matkustamisesta[/b] on tässä raskaudessa tullut tuskaa. Aluksi oli just tuo kun Smiiguksellakin, eli tuli heikko olo kaikissa kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Elokuulta saakka taas on automatkoilla tullut ilkeitä supistuksia kartanlukijan paikalla, tärinästä varmaan? Enkä ole tähänkään mennessä saanut ostettua sitä turvavyön alenninta, joten ihan alkuraskaudesta saakka olen asetellut käsin sen lannevyön tuonne masun alle ja vähän löysemmälle kuin normaalisti. Kuinkahan turvallinen tuokaan ratkaisu kolarissa olisi... Huonoa oloa ja supistuksia muuten ei ole autossa, jos ajan itse, vaikka valoisalla kuivalla kelillä ajankin kuin päätön kana.



No nyt täytyy käydä huhuilemassa päiväunilaisten ovella ja sitten ruoka lämpiämään.



[color=green][b]Sumunen[/b] ja [b]Sulo[/b] 28+5

Kyselit että lähtikö väriä, kun pesin hometta pois... Olin tosi yllättynyt, mutta ei lähtenyt! Toi kaukalo on sellanen tummansini-luonnonvalko ruudullinen. Tosiaan pelkäsin että värit leviää.. mutta aattelin että enpä mitään menetä jos kokeilen, koska homeisessakaan en aio lasta kuljettaa. Kangas vaan ihan kosteeksi ja kaadoin raakaa ainetta päälle.. annoin pienen hetken vaikuttaa ja hankasin karkeella sienellä homepilkut pois. Jotenkin sain sen myrkyn vähän vaahtoamaankin.. sitten vaan kangasosat pesukoneeseen. mulla oli aineena siis KLORIN laventeli.

(sitä klorinia ei sitten saa laitta yli 40 asteeseen eikä pesukoneeseen saa sekottaa sillon muuta pesuainetta)





Kävinpäs vähän shoppailee. Löysin ne imetysliivitkin sitten toisesta hennesistä ihan sopivan kokoset, söpöt vaaleenpunaset.



narnia 31+1

...tulla nyt tänne teille hieman narisemaan...

Nyt tuntuu,että tässä raskaudessa on yksi huoli toisensa jälkeen...

Nyt kun saan jo olla rauhallisemmalla mielin sen rm:n suhteen niin nyt on sitten kotimittauksissa monena päivänä jo sokerit heitelleet...kertaalleen tulokset on lähetetty äitipolille jo ja sieltä tuli käsky mittailla lisää ja sit keskiviikon neuvolassa laitetaan ne jälleen heille katsottavaksi ja sitten päättävät jatkoista.

Mie jaksaisin ymmärtää nuo heittelyt jos olisin muuttanut ruokailutapojani tai liikunnan määrä olis vähentynyt tai jotain muuta vastaavaa,mutta kun mitään sellaista ei ole käynyt!

Painoakaan ei koko raskauden aikana ole tullut kuin 2,4kg!!

Aamujen korkeat arvot ovat kuulemma kaikista huolestuttavia...



Nyt oli vkl ihanaa kun sai muuta ajateltavaa kun vietettiin esikoisen 1vee synttäriä,mutta nyt neuvolan lähestyessä alan taas jännittää tulevaa...huoh...aina jotain...



Anteeksi valitukseni,nyt pojan kanssa leikkimään ennen iltapuuhia.



Minny, poika 1v. ja masu 32+4

Täällä on nyt sitten häkkisänky kertaalleen maalattu(ja tuli JUST oikean väristä vihreetä, sellasta " vanhahtavaa" vai kuinka sanotaan. Yleensä ne värikartan värit ei tahdo pitää paikkaansa mutta nyt oli ihan kuten pitää).

Ja rattaat kangasosat pesty ja koko talo lemuaa klorinilta. Kiitos vaan Narnia vinkistä, kyllä ne homeet lähti! Ihmettelen kyllä suuresti, että lähti samaten kun sitä ettei kangas sanonut mitään. Ainostaan muutamassa " saumassa" oli eri kangasta ja niissä vihreestä tuli oranssia mutta ne kohdat ei näy mihinkään.

Hermostuttaa siltikin nuo rattaat, vieläkin. Jos siellä vanun sisällä kankaan alla muhii jotain. .. Aloin tuossa miettimään, että tarviihan ne olla navettarattaatkin millä kärrätä pikkuista pitkin uuden navetan pitkiä käytäviä. Toisaalta nuo on siihen hommaan hiukan liian hyvät.

Voi voi kun tietäs. Kaveri sanoi, että nakkaa äkkiä menemään, tieteellisesti ei olla todistettu mutta jossain tutkimuksissa home on saattanut olla syynä kätkyt kuolemaan. Kun meillä on muutenkin aavistuksen isompi riski siihen niin panee miettimään.



Minä myös kannatan Bebanthenin käyttöä, se on tosi hyvää laittaa aina imetyksen jälkeen rinnanpäihin.Itseasiassa kävin sitä apteekista valmiiksi ostamassakin tänään. Lisäksi oon pari ensimmäistä päivää imettänyt rintakumeilla, sitten on vasta alkaneet ihan paljaaltaan kestää. Meikäläisellä kun ei maito nouse ihan heti ja kuitenkin pitää imettämällä nostattaa sitä maitoa, tahtoo ihan verille kulua.

Jotkuthan sanoo, että jos rintakumiin opettaa niin vauva ei ala rintaa enää imemään, meillä kyllä ovat tarranneet hienosti ihan oikeaan tissiinkin ilman mitään hankaluuksia. Enkä nyt tiedä mitä pahaa on jos rintakumilla imettäisi ainakin, joillakinhan on sellaiset nännit, että on pakko.



Imetysliiveistä, arvelin yhdet hankkia, ehkä kahdetkin. Toisaalta oon pärjännyt hyvin ilmankin, pojan aikaan oli yhdet mutta tuon toisen kanssa ei ollenkaan. Omia pahasempia rintsikoitani pisin, ei minusta ollut hankalaa nostaa liivi tuohon rinnan yläpuolelle, melkeen helpompi kun räpeltää imetysliivit kiinni. Mutta katellaan, elän niin toivossa päästä ensi lauantaina Ouluun shoppailemaan. Ukko kun lupasi lähteä koko porukan kanssa ensi viikonloppuna johkain. Saavat ukot, isompi kera pienemmän kierrellä koneliikkeitä ja me tytön kanssa vaatekauppoja!! meillä on aikasta hyvin jakautunut nuo kiinnostuksen kohteet..

Se tuli meidän ukkokin jo lauantaina kotiin reissusta, luulin, että vasta sunnuntaina. olisi se kai tämä ollutkin mutta kaverillaan on uusi heila niin ei se malttanut kauempaa olla!!



Tikrulle vielä, että älä sure vanhempiesi eroa, jos ovat kovasti riitaisaa porukkaa olleet(vai mikä mättää?) niin kummankin elämä voi jopa helpottua kun saavat olla ihan omillaan omissa oloissaan rauhassa.

tai totta kai sitä suree mutta suremalla asiat ei vaan parane. Eikähän sitä niistäkään koskaan tiedä jos pikkuinen tauko panisi asioita tärkeyjärjestykseen tms.

Toisaalta olisi se ihana kun olisi mummu ja pappa yhdessä hössöttämässä lapsenlapsen synytyessä jne. Minun vanhempani erosivat kun olin kai 16v., varmaan koska rippijuhlissani olivat vielä yksissä.. ei se nyt niin karmeeta ollut, toisaalta rekkakuskithan ei koskaan ole kotona, eli oltiin totuttu äiskän kanssa olemaan kaksin.

Mutta nyt kun on lapsia niin olisihan se kymmenen kertaa helpomaa kun olisi yksi mummula minunkin puoleltani vaikka lapsille ainakin vielä kolme mummua ja kolme pappaa on ollut ihan ok. Kuitenkin.

Mutta koitahan jaksaa, kyllä aikusten pitää pärjätä, pidät sinä itsestäsi huolta ja vauvasta, se on ykkösasia!



Nyt pottua kattilaan vielä kerran tälle iltaa, palaillaan!!



lahja rv 30+3

Kotiuduttiin justiin lasten lääkärireissuilta. Kyllä sielläki koko päivä vierähtää ja vielä reissunpäätteksi kauppoja kiertelemään... Nyt o jalat ihan puhki ja tekis mieli vaan istua tai maata. Valmiiksi tuli jo hommattua enskesää varten kukkaruukkuja ja suihkulähdeallas systeemi pihalle. Tässä sitten kiireessä kattelin, että muut jo hommanneet vauvoille kaikkea, ja mulla ei ole oiken mitään. Kaksosten rattaita vertaillaan paraikaa. Käytettynä ollaan aateltu hommata, mut valinta on niin kamalan vaikea. Liikaa on kaikkia värejä ja malleja. Turvakaukalot pitäs hommata, ym..ym kaikkea pientä ja sitten se autokin vielä et koko perhe mahtuis kulkemaan. Taitaa mulla jäädä nää ostokset taas viimetippaan, jos sittenkää kerkiää. Uusia äitiysvaatteita sain onneksi ison pinon. Edellisestä raskaudest jääneet on niin tajuttoman suuria...ei edes housut pysy jalassa. KAttelinkin noita odotusajan kuvia, että kyllä sitä oltiin " iso" sillon että olis voinnu kuvitella että odotin sillon ainakin nelosia:) No mutta tässä taas pikaset kuulumiset. Pakko rientää taas lapsosten joukkoon. Mukavaa maanantai iltaa kaikille.

lilla79 & vimpulat rv. 31+5...kait

En voi muuta kuin ihmetellä teitä,joilla on pieniä lapsia hoidettavana raskauden aikana.Itsellä on jo niin iso,että on hyvin omatoiminen.On meinaan jatkuvasti niin kovin väsy ja vaivainen olo,että tuskaa olisi jos tässä vielä vaihtelisi jollekkin vaippaa ym huomio,mitä pienet vaatii.Melkoista hommaa.Hyvä kun jaksan koiran ulkoilutukset huolehtia.Odotan kovasti,josko tästä joku ihme reipastuminen vielä tulisi,vai onko samanlaista/vielä pahempaa loppuun asti.Olin niin suunnitellut,jynssääväni äitiyslomalla koko kodin joka kolon...Eipä ole vielä alkanut.Yhden asian kun päivässä saa aikaiseksi,saa lopun sitten maata ja voivotella.Hah.

No,kummasti helpottaa,kun huomaa että samaa ähinää se tuntuu olevan teillä muillakin.

Tänään ei todellakaan sitten tapahtunut mitään,koitan vähän tässä virkistyä,keittää kahvit ja sitten alkaa iltatoimiin.

Hyvät alkuviikot kaikille " ähisijoille" :))))