Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun isäpuoleni vaikuttaa vihaavan lapsiani :(
07.07.2010 |
Hänen mielestään lapset eivät saa kuulua eikä näkyä (varsinkaan jos hän katsoo telkkaria). Ei saa leikkiä kovaäänisesti eikä kitistä eikä myöskään hihkua ilosta.
Oltiin äidilläni ja tällä miehellä kylässä viikonloppuna ja grillailtiin. Pyysin sitten, että jos lapset (1v. ja 3v.) voisivat saada ne heille ostetut muovilautaset, niin olisi helpompi syödä. Äitini etsi tietenkin lautaset, mutta tämä äijä vaan mutisee, että kyllä täällä muutkin syö tavallisilta lautasilta, paras olisi lastenkin opetella...
Hän myös kovasti ihmetteli sitä, miksi minun täytyy juosta yksivuotiaan perässä ja vahtia, ettei hän mene kengät jalassa sisälle. Että kyllä yksivuotiaan pitäisi muistaa kerrasta, että kengät jalassa ei mennä sisälle, ja ennen kaikkea käyttäytyä!
Harmittaa, sillä äitini rakastaa kovasti lapsiani ja lapset mummoaan, ja olisi kiva kaikkien (paitsi isäpuolen) mielestä käydä siellä kylässä. Äitini on yrittänyt asiasta sanoa, mutta tälle miehelle ei mene jakeluun, että lapset ovat lapsia. Onko kellään ollut samanlaista tilannetta ja miten olette ratkaisseet sen?
Kommentit (10)
Minulla on erittäin hyvät välit noin sinäänsä isäpuoleeni joka on ollut elämässäni siitä asti kun täytin 15v. Isäpuoleni on kuitenkin lapseton itse ja olen tosiaan huomannut kuten sinäkin ap että tällaiselle (nyt jo vanhemmalle) mieshenkilölle joka ei ole saanut/joutunut koskaan itse elämään pikkulapsen kanssa on hyvin hankalaa ymmärtää lapsia.
Meilläkin isäpuoleni sanoo että "lapsi kyllä oppii kun hänelle opetetaan". Olen aivan samaa mieltä mutta se oppiminen voi kestää 1-2-3-4-5 sanomiskertaa ellei enemmänkin. Senpä takia ne parhaimmat posliiniastiat voisi sovinnolla jättää pieneltä 1veeltä käyttämättä kunnes tämä 1vee osaa syödä edes jotenkuten "huonommalta lautaselta". Jne jne.
Meillä tilanne on helpottunut sitä mukaa kun lapsi on kasvanut eli ts. isäpuoleni ei kyllä ole oppinut mitään mutta lapsen taitojen karttuessa on yhteiselo tavatessamme ollut huomattavasti helpompaa.
En siis osaa sinua auttaa ap muulla tavalla kuin kertomalla että et ole yksin. En myöskään usko että isäpuolesi vihaa lapsiasi hän on vaan täysin ulkona siitä minkälaisia pikkulapset ovat ja että lapsista ei saa millään (ainakaan 1v ikäisistä) pikkuaikuisia tuosta vaan "kunhan haluaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli vaikka leikkimään, mutta jo lapsi samassa huoneessa saa hänet urputtamaan jotain (vaikka sitten jotain ihan turhaa, esim. lapsi siirsi vahingossa mattoa).
Täytyy varmaan alkaa vierailla siellä vain silloin, kun hän on poissa, mutta hän on valitettavasti kotona todella usein :(
ap
äitisi voi vaikka hommata ukon jonnekin muualle siksi aikaa kun olette kylässä.
ja siskoni oli silloin kuusi. Hänellä ei myöskään ole omia lapsia, joten ei ole elänyt pikkulasten kanssa koskaan. Muistan esim. lapsuudestani, että leikkiä sai vain omassa huoneessa, leluja ei saanut tuoda olohuoneeseen eikä läksyjä tehdä esim. keittiönpöydällä.
Mutta luulisi silti aikuisen ihmisen ymmärtävän, että lapset eivät ole minikokoisia aikuisia! En minäkään ollut ollut paljon tekemisissä pikkuisten kanssa ennen kuin sain omani, mutta tiesin kyllä, millaisia pienet lapset voivat olla :(
Ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaista!
ap
tai oli silloin kun olimme lapsia. Nyt kun minulla ja siskollani on omia pieniä lapsia, hän ei ole käyttäytynyt tuolla tavalla, mutta itselläni on muistissa, millaista lapsena oli, ja ahdistun jos omani tai siskon lapset sotkevat tms., kun nousee pelko siitä, että äidin mies alkaa huutaa tai sättiä. Hän kyllä vaikuttaa tajuavan, että pieniltä lapsilta ei voi vaatia samaa kuin aikuisilta (on omia lapsia). Pelkäänkin millaista tulee olemaan kun lapset ovat isompia.
Kyläilen mieluiten kun hän on poissa, samoin jätän lasta hoitoon mieluiten silloin :( ikäväähän se on, koska äitini on todella hyvä mummo ja rakastaa lapsia. En myöskään aio jättää lapsia koskaan pitemmäksi aikaa (=yli 1 yö) hoitoon äidilleni, koska en halua, että he kokevat samaa kuin minä lapsena (tämä on ollut minulle todella vaikea päätös, koska äitini olisi minulle mieluisin hoitaja, mutta ei voi mitään. Muistissa on myös, miten äiti ei aikoinaan puolustanut meitä, enkä kestä ajatella, että lapseni joutuisivat samaan tilanteeseen). Mies on myös melko lailla alkoholisoitunut, senkään takia en mielelläni altista lapsia hänelle.
ja siskoni oli silloin kuusi. Hänellä ei myöskään ole omia lapsia, joten ei ole elänyt pikkulasten kanssa koskaan. Muistan esim. lapsuudestani, että leikkiä sai vain omassa huoneessa, leluja ei saanut tuoda olohuoneeseen eikä läksyjä tehdä esim. keittiönpöydällä.
Mutta luulisi silti aikuisen ihmisen ymmärtävän, että lapset eivät ole minikokoisia aikuisia! En minäkään ollut ollut paljon tekemisissä pikkuisten kanssa ennen kuin sain omani, mutta tiesin kyllä, millaisia pienet lapset voivat olla :(
Ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät vaan yksinkertaisesti pidä muista kuin omista (biologisista) lapsista/lapsenlapsista... itse olen myös sellainen, valitettavasti. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäinen? voiko olla sitä ikäpolvea minkä ollessa pieni, lapset sai juuri js juuri näkyä mutta ei kuulua? Se voisi selittää käyttäytymisen lapsiasi kohtaan. Tietysti jos on tuollainen vain sinun lapsillesi...
Omat vanhempani ovat 60v molemmin puolin ja heidän ollessa lapsia, maailma oli erilainen. Pienestä pitäen heillä on pitänyt tehdä maatilan töitä, eikä valittaa saanut. Ala-asteen ensimmäisiltä luokilta (silloin tietysti kansakoulu) kävivät navetassa ja sitä nuorempana hoitivat pikkusisaruksia. Metelöinnistä tai valittamisesta saivat ronskisti selkasaunan vyöllä. Koska isäpuolellasi ei ole lapsia, ei hän ole "tässä päivässä" mitä tulee lasten kasvatukseen.
Kannattaa keskustella isäpuolen kanssa asiasta. Suosittelisin myös sanomaan että äitisi kokee myös tilanteen hankalaksi (mikäli kokee) ja isäpuolen tulee myös ymmärtää hänen kantansa.
Hänellä on itsellä ilmeisesti aika kova kuri ollut ja aika kovassa kurissa hän olisi halunnut pitää myös minua ja siskoani (mutta äitini ei suosutunut niin kovaan kursiin).
ap
jospa vierailette äitisi luona eri aikaan?