Tavaamaan opettelu?

Ehkä ap on huomannut lapsellaan kiinnostusta kirjaimiin...





Jos oppimiselle otollinen herkkyyskausi jää käyttämättä, saman asian oppiminen saattaa myöhemmin tuottaa suuria vaikeuksia. Oikeassa vaihessa se olisi ollut mahdollista oppia kuin itsestään.



Herkkyys asian oppimiseeen ja omaksumiseen siis laimenee, otollisen iän ohitettua.



Koska lapsi käy läpi kaikki merkittävät herkkyyskaudet kehityksessään ennen seitsemättä ikävuottaan, ei ole lainkaan yhdentekevää asian huomioiminen.



Lähes kaikki herkkyyskaudet sisältyvät ikävuosiin 0-6.

ko.asian osalta. Mutta se ei tarkoita sitä, että herkkyyskauden aikana pitäisi erityisesti treenata lukemista. Nuo mainitsemani asiat riittävät täysin. Monet lapset kyselevät siinä yhteisen lukuhetken sivussa, että "Mikä kirjain äiti tuo on? tai "Mitä tuossa lukee?" Tämä on juuri sitä lapsen oman kehitystason huomioimista, kun ymmärtää vastata näihin kysymyksiin. Herkkyyskausi ei tarkoita sitä, että vanhemman pitäisi ruveta OPETTAMAAN lukemista. Sehän se vasta olisikin, miettikääpä nyt itsekin! Herkkyyskausi tarkoittaa sitä, että lapsella on kiinnostusta ja taipumusta siinä vaiheessa omaksua tiettyjä asioita. t. se ekaluokan ope aiemmasta viestistä

Meillä kolmevuotias tavaa sanoja. On tehnyt tuota jo puolisen vuotta. Kirjaimet kiinnostavat. Välillä epäilen, että osaa lukea, mutta jos tenttaan että mistä tiedät että tuossa lukee vaikkapa "Aamulehti", on lapsella aina joku ihan käypä selitys.

siis kk-o-i-rr-a eikä koo-oo-ii-koi-är-aa-ra-koira



tai t-u-o-l-i ei tee-uu-oo-tuo-äl-ii-li-tuoli



yleensä aloitetaaan lyhyistä tavuista a aa i ii ai u ui Niitä toistamalla pääsee jo kivasti alkuun.

s ei ole äs vaan s,

t ei ole tee vaan t,

p ei ole pee vaan p jne.



Seuraava kirjain "määrää" miltä kuulostaa. T:n jälkeen oleva u saa kuulostamaan tu, l:n jälkeen e kuulostaa le.



Opetellaan liuttamalla, ei tavaamalla kirjain kerrallaan.



Auto: au-to mutta ei a, u, au - tee, o, to, auto.



Opetellaan ns. käts-menetelmällä.



On kirjain, äänne, tavu, sana (käts)



Tee aluksi helppoja sanoja. Kuu, puu, luu, suu ja huomataan kuinka alkukirjaimen vaihduttua sana muuttuu...



Ole tarkkana kun kyseessä on yksi kirjain, auto-sanassa ei kannata "venyttää" aauuto, sillä auto-sanassa ei ole kahta a:ta jne. Napakka a-kirjain. Voit erotukseksi sanoa sanan aamu, jossa liukuu a pidempään.



Mukavia pikku tuokioita aina silloin kun lapsi osoittaa kiinnostustaan. Lapsilla on ns. herkkyyskaudet jolloin jonkin asian oppiminen sujuu helpommin kuin jos asiaa opetetaan esim. koulumaailman tyyliin kerralla kaikille, joidenkin ollesssa kiinnostuneita ja joidenkin antaessa opin mennä toistaiseksi ohi.

tarkoittanet sanojen tavuttamista?

Tavuttamista käytetään esim. puheterapiassa pienilläkin lapsilla, se auttaa hahmottamaan sanojen rakennetta ja rytmiä. Sillä ei ole juurikaan tekemistä tavaamisen kanssa.

tavaaminenkin opetellaan kyllä. Meillä eskarissa lapset tavuttivat sanoja taputtamalla. Eli jokainen tavu oli yksi taputus. Esimerkki: ai-he va-paa = tap tap, tap tap.

Ymmärsitkö?

Tavukirjoista minä aloittaisin. Sellaisista, joissa teksti suurta ja sanat vielä lyhyitä. Pikkuhiljaa yhdessä harjoitellen.

Oon ymmärtänyt, että äänteillä harjoitellaan eikä niin, kuin esim. itse olen 80-luvulla oppinut.



ap

Ei siis tavata samalla tavalla kuin silloin ennen :) Sanajako on kyllä aivan sama.

Vai osaisiko joku kertoa lisää?



ap

ettei lasta opetettaisi ennen koulua, mikäli ei tiedä mitä tekee. Väärästä tavasta voi olla vaikea päästä eroon.

Lapsi oppii lukemaan kun on oppiakseen, anna pyöritellä kirjaimia rauhassa jos on kiinnostusta mutta älä ala varta vasten opettamaan

ettei lasta opetettaisi ennen koulua, mikäli ei tiedä mitä tekee. Väärästä tavasta voi olla vaikea päästä eroon.

tavaaminenkin opetellaan kyllä. Meillä eskarissa lapset tavuttivat sanoja taputtamalla. Eli jokainen tavu oli yksi taputus. Esimerkki: ai-he va-paa = tap tap, tap tap.

Ymmärsitkö?

tavaaminenkin opetellaan kyllä. Meillä eskarissa lapset tavuttivat sanoja taputtamalla. Eli jokainen tavu oli yksi taputus. Esimerkki: ai-he va-paa = tap tap, tap tap. Ymmärsitkö?

siten, että luet lapsellesi paljon, keskustelet hänen kanssaan, tutkitte yhdessä lehtiä ja kirjoja. Mitään virallista lukemaan opettamista en vanhemmille suosittele. Se saattaa sekoittaa lapsen pään täysin. Toiset oppivat lukemaan ennen kouluikää ihan itsekseen, toiset oppivat koulussa. Molemmat ovat täysin ok, mutta millään tavalla lasta ei kannata ruveta treenaamaan jollain tietyllä metodilla lukemista varten. Siitä on yleensä vain haittaa. Nykyään opetamme koulussa lapset lukemaan liukumismenetelmällä eli harjoittelemme liukumaan äänteestä toiseen. Ja kyse on nimenomaan äänteistä, ei kirjainten nimistä. Tämän vuoksi siis suosittelen, että varsinainene lukemaan opettaminen jätetään meille opettajille. Vanhemmat voivat olla tässä asiassa siis parhaiten lapsen apuna ja tukena yksinkertaisesti lukemalla lapselleen ja keskustelemalla hänen kanssaan. Tuo keskustelu on tosi merkittävä asia, vaikka se voi kuulostaa oudolta. Sen avulla lapsi tulee tietoiseksi puhutusta kielestä, oppii ilmaisemaan itseään ja se kehittää monipuolisesti kielellistä tietoisuutta. Siis mukavia yhteisiä lukuhetkiä! Ja muistakaa vanhemmat, että lasta ei koulussakaan arvoteta sen mukaan, MILLOIN hän oppii/ on oppinut lukemaan. Kaikki oppivat, jokainen omassa tahdissaan. t. ekaluokan ope