Lue keskustelun säännöt.
Rajoitatteko lasten lelujen määrää?
07.07.2010 |
Onko muita joiden mielestä lapsilla on nykyään liikaa leluja? Aion kasvattaa lapseni tyytymään vähään, yksi nukke ja pehmolelu riittää, lisäksi pelejä ja kirjoja. Mutta ei krääsää ja yletöntä leluvuorta! Eihän niillä kaikilla edes ehdi leikkiä. Olen pannut pois sellaisia turhia leluja mitä tuttavat ovat tuoneet vauvalle.
Kommentit (21)
Niitä vaan tulee ja tulee...
Meillä osa leluista on varastossa ja vaihdellaan niitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Melkein kaikki ovat lisäksi kaapissa piilossa, josta ne otetaan vähän kerrallaan esille. Lapsi ei täten kyllästy :)
Ekan lapsen kohdalla onnistuttiin aika kivasti, toisen kanssa jo paljon vaikeampaa kun ensimmäiselläkin on lelunsa ja energiaa vähemmän itsellä. Mutta muovikrääsän määrä on pieni ja ollaan armotta heitetty pois älyttömiä suriseviä, lahjaksi saatuja muovisia leluja. Ollaan myös sanottu isovanhemmille, että leluja vain synttärinä ja jouluna, ei muulloin.
Paljon on sitten kirjoja ja palapelejä ja pehmoleluja liiaksikin. Sitten tytöllä kaksi nukkea ja pari tyttöjuttua mitä on toivonut ja pojalla autoja ja junarata. Joillekin tutuille mentäessä on ollut tunne, että meillä ei ole mitään, kun katselee sitä lelumäärää (laatikoita päällekäin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan rajoitettu ja hyvin toimii. Sinun ap lapsi on vissiin aika pieni vielä. Nukke ja pehmo ei kyllä oikein ihan riitä. :) Kyllä täytyy lisäksi jotain edes olla. Mutta meillä siis kaksi lasta ja aika vähällä tavaravuorella ollaan päästy. Suosittelen. Kun iät on nyt kohta 4v ja 6v niin loppujen lopuksi leikkivät leluilla tosi vähän. Ovat ulkoleikeissä, lautapelijutuissa yms. kirjoja meillä on kyllä muutama sata.
4; Mikä leluissa on pahaa?
Lapsi ei tarvitse paljoa leluja. Itse näen että yhdessäolo ja muu mukava tekeminen on lapsen mielestä parasta. Suurin osa nykyleluista on juuri sitä muovikrääsää. En jaksa katsella sitä pyörimässä nurkissa.
Meillä yleensä aina jos (harvoin) ostetaan jotain niin sitten annetaan/myydään/yms kaksi muuta tavaraa. Säilyy mielenrauha kun ei ole tavaraa. Minimalismi pitää mielen virkeänä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kälyni lapsila oli pitkään sama tilanne, kuin sinä kaavailet.
Seurauksena oli, että lapsile tuli pakkomielteeksi päiväkodissa muila lapsilla näkemänsä erilaiset heiltä kielletyt lelut.
Ei paradoksaalisesti tavarasta tuikin paljon merkityksellisempää ja tärkeämpää, kuin meidän lapsilemme, jotka ovat saaneet riittävästi monenlaista.
Silti yhdellä lapsella voi olla esim. sata (!) paitaa. Olisi kiinnostavaa tietää, tyydyttekö te leluista rutkuttavat "minimalistit" kaikessa vähään vai onko se vain tämä aikuisen mielestä "kauhistuttava muovikrääsä", jota ei haluta omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti yhdellä lapsella voi olla esim. sata (!) paitaa. Olisi kiinnostavaa tietää, tyydyttekö te leluista rutkuttavat "minimalistit" kaikessa vähään vai onko se vain tämä aikuisen mielestä "kauhistuttava muovikrääsä", jota ei haluta omistaa.
Ei meillä paljoa tavaraa muutenkaan ole kun sitä ei tarvitse. Aina kuitenkin törmää johonkin jonka mielestä meidän elämä on niin paskaa kun ei ole kaapit täynnä tavaraa.
Silti yhdellä lapsella voi olla esim. sata (!) paitaa. Olisi kiinnostavaa tietää, tyydyttekö te leluista rutkuttavat "minimalistit" kaikessa vähään vai onko se vain tämä aikuisen mielestä "kauhistuttava muovikrääsä", jota ei haluta omistaa.
Olen minimalisti kaikilla muillakin tavoilla, ostan vähän mutta hyvää. Mottoni on yksi sisään kaksi ulos. En pidä krääsästä myöskään muualla kodissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä jossain vaiheessa kuitenkin, Siperia opettaa.
Mäkin lapsettomana kauhistelin miksi lapsiperheissä pitää olla leluja ihan kaikkialla yms tyhmää, mikä nykyään nolottaa, jos muistuu mieleen.
Jos lapsella on yksi nukke ja yksi nalle, hän on kyllä valitettavasti se päiväkotiryhmän friikki, jolla ei ole poneja eikä barbeja eikä muita pikkutyttöjen tavaroita.
osa on aina yläkaapissa ja osa esillä. Silti tavaraa on liikaa. Kirppiksellekin olen välillä vienyt. Pehmoleluja tulee helposti lahjaksi, ikävä kyllä.
Lapset on 5v ja 6v, joten osaavat jo kysellä tavaroiden perään. Olen siis myynyt jotain kirppiksellä joskus "ilman lupaa". En tietenkään mitään lempileluja.
Mutta tavaraa on kyllä liikaa. Ja lapset (ja äiti) keksii koko ajan kaikkea kivaa uuttakin :/ Meillä on kyllä sääntö, että jos yläkaapista jotain haluaa, pitää laittaa tilalle säilytykseen jotain muuta. Ei siis ole mikään täysin hallitsematon kaaos, vaikka tavaraa toki on. Vauvaleluja ei sentään enää ole, eli myyn ikäkausittain vanhenevat lelut pois ja rikkinäiset tietty roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en noin tiukasti. Ainakin meillä tyttö leikkii usein monella lelulla yhtä aikaa. Ne mitä huomana käyttävän vähän laitan vähin äänin pois.
Meillä ei vielä ole lapsia, mutta olemme pohtineet leluproblematiikkaa etukäteen. Ja se onkin osoittautunut vaikeaksi jutuksi.
Minun ja kumppanini vanhemmilla on ollut aivan vastakkaiset suhtautumiset lelujen määrään. Kumppani ei ole lapsena saanut kuin pari huolellisesti harkittua lelua kerrallaan. Tekivät mm. ennen joulua lahjalistoja oikein ajatuksen kanssa, ja niihin piti merkitä mitkä toiveista ovat tärkeimpiä. Ja kaikkia leluja listalta ei koskaan saanut.
Omat vanhempani suorastaan hukuttivat meidät lapset leluihin ja lahjoihin. "Meidän lapsille vain parasta", oli ääneenkin lausuttuna ajatuksena, ja lisäksi ääneen lausumattomana tavoitteena taisi olla että meillä pitää olla enemmän leluja kuin muilla. Mm. eräänä jouluna olimme veljen kanssa availleet suuren säkillisen lahjoja ja joku omalla toivelistallani ollut tavara jäi puuttumaan, jolloin ajattelin että sainhan kuitenkin paljon muuta, ja olin ihan tyytyväinen. Mutta sitten isä yllättikin vielä pyytämällä meitä katsomaan sohvan taakse, jossa odotti toinen suuri säkki ja vielä lisäksi pari julmetun isoa pakettia erikseen kummallekin. Tavaran määrällä siis suorastaan mässäiltiin.
Millaisia aikuisia meistä sitten tuli? Kumppanini, jonka lelujen saamista rajoitettiin ja rajoittamisesta tehtiin lisäksi suuri numero, on hyvin materialistinen ja tavaran omistaminen on hänelle tärkeää. Heti kun hänellä on ollut omaa rahaa, sillä on ostettu toinen toistaan arvokkaampia tavaroita, jotka kaikki ovat edelleen varastoissamme viemässä tilaa (vaikka mies ei ole niitä yli kymmeneen vuoteen käyttänyt). Minä puolestani en voi sietää ylimääräistä tavaraa ympärilläni vaan pyrin hankkimaan vain ehdottoman tarpeellisen, ja luopumaan kaikesta mitä en enää tarvitse. Miehelläni on jopa vaatteitakin noin 4 kertaa enemmän kuin minulla!
Olemme miettineet mistä tämä johtuu, ja ainakin kaksi selitystä taitaa olla. Ensinnäkään kumppanini ei ole lapsena kokenut, miltä tuntuu saada kaikki haluamansa tavara. Hän ei siis ole myöskään oppinut, ettei se olekaan minkäänlainen oikotie onneen, vaan elämä tuntuu tavaravuoren keskellä ihan samalta kuin aina ennenkin. Toiseksi kumppanini vanhemmat ovat aika kärkkäästi rahan ja tavaran perään. Heillä ei kyllä kotona ole mitään krääsää eikä liikaa tavaraa, mutta tavaroita kuitenkin ihannoidaan, niihin suhtaudutaan statussymboleina, ja niiden omistaminen on tärkeää (ja niistä siis helposti myös riidellään).
Omat vanhempani puolestaan ovat omalla esimerkillään osoittaneet, ettei tavaralla ole elämässä suurta merkitystä. Heille tavarasta luopuminen ei ole vaikeaa eikä sen omistaminen tuikitärkeää. Heille on aivan sama onko naapurin äijällä hienompi auto tai akalla pidempi minkkiturkki. Vaikka he meille lapsille ostivatkin paljon leluja, heidän oma suhtautumisensa näihin leluihin ei ollut mitenkään ihannoiva, vaan muistan äitinikin ihan avoimesti tuoneen esille kielteisiä mielipiteitään muovikrääsäröykkiöistä (kuitenkaan leikkijöitä syyllistämättä). Vanhemmat myös pohtivat meidän lasten kuullen, tuleekohan meistä huonoja ihmisiä kun meille ostetaan niin paljon leluja. :)
Meidän kohdallamme vanhempien esimerkki on siis vaikuttanut enemmän kuin se, onko leluja ollut vähän vai paljon. Jos vanhemmat ovat itse käyttäytyneet ja suhtautuneet materialistisesti, myös lapsesta on tullut materialisti, ja päin vastoin.
Kumppanini kanssa toivoisimme, ettei lasten vuoksi tarvitsisi ostella hirveää määrää luontoa pilaavaa muovirompetta, mutta vihreät arvomme ovatkin ainoa syy miksi harkitsemme lelumäärän rajoittamista. Lasten kasvatusta emme usko suuren lelumäärän ratkaisevasti pilaavan.
jakomielitautisilta kuulostavat vanhempasi.
ensin pitää olla enemmän tavaraa kuin muilla lapsilla ja sitten mietitään tuleeko lapsista huonoja ihmisiä. ja kauhistellaan tavaran määrää kun ensin ne itse ostettu.
ei ihan täysipäisiltä kuulosta.
lapsena meillä ei ollut paljon tavaraa, enkä muista asiaa koskaan lapsena miettineeni tai kaivanneeni.
rahasta ei koskaan puhuttu. äiti laittoi laadukasta ravintoa. ei koskaan eineksiä . ja oli hyvä kokki. jos jotain olisin pyytänyt tiesin että olisin saanut koska säästäväisellä elämänasenteella rahaa jäi säästöön. mutta en tuntenut koskaan tarvetta hankkia mitään romua nurkkiiin. tosin mitään lelukuvastoja tai vastaavia ei ollut ainkaan meillä.
mitäään ei ole jäänyt hampaankoloon. minusta kasvoi ihminen, jolle tyydytystä tuottaa se että voin kävellä tavaratalossa ja katsella mitä kaikkea kaunista on olemassa, mutta mitään tarvetta ei tule haalia tai kerätä niitä kotiin. tavaraa on maailmassa iin paljon että ei tuota mitään tyydytystä ostaa.
toisekseen se on markkinataloudessa aina joltain pois. niin kauan kui yritysten tärkein tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen, niin kauan kaikki tavara tuotetaan epäeettisesti ympäristöstä tai sen tavaran tekijöistä piittaamatta. niin halvalla kuin mahdollista. tarkoittaa että jätteet heitetän ympäristöön, kemialliset myrkyt, ja me itse päädymme lopulta saasteeemmme syömään, juomaan ja hengittämään. tällä hetkellä saastutamme pääasiassa kehitysmaita ja niiden lapsia, mutta kyllä se kohta myös omalle kohdallemme kolahtaa.
jakomielitautisilta kuulostavat vanhempasi.
ensin pitää olla enemmän tavaraa kuin muilla lapsilla ja sitten mietitään tuleeko lapsista huonoja ihmisiä. ja kauhistellaan tavaran määrää kun ensin ne itse ostettu.ei ihan täysipäisiltä kuulosta.
No eivät he koskaan sellaista puhuneet, että meillä pitäisi olla muita enemmän. Käytännössä näin oli, mutta siitä ei tehty numeroa eikä mitään "kilpailua" muiden lasten kanssa. Samoin tuo "meidän lapsille vain parasta" tarkoitti sitä, että ei osteta huonolaatuista, eikä toiveisiimme nähden riisuttuja versioita, vaan laatutavaraa ja sitä mitä olemme toivoneetkin. Sekään ei mitenkään liittynyt muihin lapsiin tai muille pätemiseen.
Siinä oli kyllä ristiriitaa, että ostelivat meille paljon kaikenlaista ja sitten miettivät onkohan se meille kuitenkaan hyväksi. Mutta uskoisin, että nimenomaan täyspäiset vanhemmat kyseenalaistavat omaa toimintaansa. Kuvittelepa vanhemmat, jotka ovat satavarmoja kaikesta tekemästään ja mielestään aina oikeassa. Itse olisin taipuvaisempi kyseenalaistamaan tällaisten vanhempien täyspäisyyttä ja heidän antamaansa esimerkkiä lapsille. Kasvatusasioissa kun on mahdotonta olla jatkuvasti ehdottoman oikeassa.
Sukulaiset saavat tuoda niin paljon kuin haluavat ja itsekin ostamme jouluksi paljon. Synttärilahjoja useampi. Leluilla leikitään niin, että osa on aina vähän syrjemmässä ja ovat taas uuden tuntuisia kun tavaroita vaihdetaan päittäin.
Kun leluja ei enää tarvita, anna eteenpäin
Itse rakastan lelujen ostamista lapsilleni ja heillä on paljon leluja ,muttei mielestäni kuitenkaan liikaa. Emme ole todellakaan rikkaita. Sitä mukaan kun uusia ostan niin jos uhkaa liikaa olla niin vanhemmat vähälle leikille jääneet myyn pois. Ajattelen että itse olin köyhästä perheestä ja ei ollut paljon leluja,joten haluan antaa meidän lapsille sitten plajon erilaisia leluja. Kuitenkin ovat vain kerran pieniä! Tykkäävät leluista ja leikkivät niillä vaan pienen hetken niin haluan sen ilon heille suoda. Ja leluja on ihana ostaa...