Muokkaatteko te koko elämänne lasten ehdoilla

muokkaamme elämäämme perhene ehdoilla, eli välillä aikuiset joustaa, välillä lapsi. Pyritään siihen kuitenkin että kaikilla on yleisesti ottaen hyvä olo.

mutta teen silti esim vuorotyötä koska pidän siitä. Nyt kun osa lapsista on koululaisia niin on vähän pakko suunnitella esim lomat koulun loma-aikojen mukaan.

Kirkkonummella rivitalossa. Täällä on väljää ja lapsilla tilaa leikkiä. Ulkoilumahdollisuudet ovat mahtavat. Järvi on kävelymatkan päästä, samoin ulkoilureitit. Koulu on myös lähellä sekä päiväkoti. Harrastusmahdollisuudet hyvät.

Ilman lapsia asuisin Helsingin keskustassa kerrostalossa.

ei myöskään niin ettei lasten haluja kuunneltaisi vaan että kaikki pyöriis aikuisen navan ympärillä. Surullista jos teillä näin! Meillä siis esim lomaillaan lapsikohteissa enimmäkseen koska se on lapsille yhtä helvettiä raahautua aikuisten mielenkiinnon kohteissa. Sitten joskus miehen kanssa lomaillaan kahdestaankin...

Olimme reilusti yli kolmikymppisiä, kun mieheni kanssa vihdoin saimme lapsia (kolme kpl) Olimme saaneet harrastaa ja mennä omia menojamme niin kauan, että ajattelimme, että jos lapsia kerran haluamme, elämme jatkossa lasten tarpeiden mukaan. Tosin olin jo etukäteen miettinyt ammattinikin "lapsiystävälliseksi" silloin aikoinaan.



Asumme lasten takia lähellä leikkikenttää lapsiturvallisessa ympäristössä. Vierestä löytyvät niin kaverit, koulu, kirjasto, luistelukenttä, hiihtoladut, uimaranta. Emme muuta tästä lasten kouluaikana koskaan niin, että lapset muuton takia joutuisivat vaihtamaan koulua. Matkustamme lasten ehdoilla, ostimme automme lasten ehdoilla ja minä olen kotona kaikki illat lasteni kanssa, ellei ole jotain satunnaista menoa. Harrastukseni löytyvät kotoa, jolloin se aika ei ole lapsilta pois. Syömme lapsiystävällistä ruokaa, jopa lasteni rakastamaa pinaattikeittoa joskus, vaikka itse inhoan sitä.



En koe, että minä uhraisin elämästäni pois jotain lasten takia, päinvastoin. Ellen eläisi näin, en kokisi olevani hyvä äiti. Iltaisin, kun lapset ovat nukkumassa, minulla on aikaa omille jutuille, vaikka viinille ja currylle, hyvälle leffalle. Kun odotan vajaa 10 vuotta, ei kotona enää juuri lapsia näykään ja minulla on silloin aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä en nyt ole lasten takia voinut (juosta museoissa, taidenäyttelyissä, kaupunkilomilla jne). Kyllä ne siellä minua odottavat.

Jouduin aikoinaan sopeutumaan mieheeni ja hän minuun, muokkasimme molemmat mukavan, ihanan, avaran sinkkuelämämme parisuhteeksi. Kyllä, luovuimme molemmat hyvin paljosta!



Kun saimme lapsia, elämän muokkaaminen jatkui. Saimme aivan uusia ystäviä ja osa vanhoista kavereista katosi. Jouduin luopumaan omista yksinäisistä rauhallisista varhaisaamuista, koska lapset sattuivat olemaan äitinsä tapaan aamunvirkkuja. Jouduin sopeutumaan siihen, että aamupalapöydässä on muitakin kuin minä. Hirveää, mutta jostain syystä lapsia ei viitsi nälässä pitää.



Elämän muokkaaminen jatkuu. Löydän itseni vanhempainilloista, jalkapallokentän laidalta nappulaottelua seuraamasta, neuvolasta ja jopa pallomeren viereltä. Koskaan en sinkkuna ajatellut, että tällaista joutuisin kokemaan. Osa elämästäni aikatauluttuu lasten mukaan, sillä lapselle varattu hammaslääkäri ei pidä siitä, että emme koskaan ilmaannu paikalle.



Sinkkuna tai vain parisuhteessa elämäni olisi täysin erilaista! Vaikka harrastaisin samoja asioita ja asuisin samoin, joudun nyt joka ratkaisussa miettimään sekä lasten että puolison tilannetta.

Mut meillä ipanoilla on ylivoima. Niitä on kolme ja meitä vaan kaksi ;D

jos KAIKKI tehdään lasten ehdoilla, lapset totutvat siihen etät kaikki todella tehdään HEIDÄN ehdoillaan eivätkä opi ottamana muita huomioon?



Kyllä meillä lapset ovat joutunete sopeutumana siihen että isä ja äiti eivät aina keskeytä puuhiaan lapsen takia, ja että joskus lapsi joutuu jopa tylsään tilanteeseen (esim. odottamaan)?



Myös meillä toimitaan perheen ehdoilla. Tietysti lapsen tarpeita painotetana sitä enemmän mitä pienempi on, mutta mitä isommaksi lapsi tulee, niin sitä enemmän hän joutuu sopeutumaan (esim. olemaan välillä erossa vanhemmista vain koska nämä haluavat käydä kahdestaan syömässä ja elokuvissa).

Ei se sitä tarkoita että hyppään heti kun lapsi käskee, mutta kai jokainen täysjärkinen sen tajuaakin ellei ole ihan vain pilkkua nussimassa.

Jouduin aikoinaan sopeutumaan mieheeni ja hän minuun, muokkasimme molemmat mukavan, ihanan, avaran sinkkuelämämme parisuhteeksi. Kyllä, luovuimme molemmat hyvin paljosta! Kun saimme lapsia, elämän muokkaaminen jatkui. Saimme aivan uusia ystäviä ja osa vanhoista kavereista katosi. Jouduin luopumaan omista yksinäisistä rauhallisista varhaisaamuista, koska lapset sattuivat olemaan äitinsä tapaan aamunvirkkuja. Jouduin sopeutumaan siihen, että aamupalapöydässä on muitakin kuin minä. Hirveää, mutta jostain syystä lapsia ei viitsi nälässä pitää. Elämän muokkaaminen jatkuu. Löydän itseni vanhempainilloista, jalkapallokentän laidalta nappulaottelua seuraamasta, neuvolasta ja jopa pallomeren viereltä. Koskaan en sinkkuna ajatellut, että tällaista joutuisin kokemaan. Osa elämästäni aikatauluttuu lasten mukaan, sillä lapselle varattu hammaslääkäri ei pidä siitä, että emme koskaan ilmaannu paikalle. Sinkkuna tai vain parisuhteessa elämäni olisi täysin erilaista! Vaikka harrastaisin samoja asioita ja asuisin samoin, joudun nyt joka ratkaisussa miettimään sekä lasten että puolison tilannetta.

Meillä on mietitty molempien työkuviot sen mukaan, että ne on mahdollisimman helppo sovittaa perhe-elämään. Samoin asunnon kanssa. Isoja linjauksia, mutta ei lapsilla ole hajuakaan siitä, että he vaikuttavat näihin asioihin. Ymmärrätkö? Emme ole siis esim. ostaneet asuntoa sen perusteella minkä lapsi olisi valinnut, vaan sen perusteella, minkä olemme itse kokeneet lapsia ajatellan parhaaksi (koulumatkat, turvallinen ympäristö jne).

Itse ajattelen, että lapsiperheessä on elettävä pitkälti lasten ehdoilla. Kyllä meillä on lapsilla vaikutuksensa kaikkeen elämässämme harrastuksista muihin menoihin jne. Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis joustamaan heidän hyväkseen?

jos KAIKKI tehdään lasten ehdoilla, lapset totutvat siihen etät kaikki todella tehdään HEIDÄN ehdoillaan eivätkä opi ottamana muita huomioon?

Kyllä meillä lapset ovat joutunete sopeutumana siihen että isä ja äiti eivät aina keskeytä puuhiaan lapsen takia, ja että joskus lapsi joutuu jopa tylsään tilanteeseen (esim. odottamaan)?

Myös meillä toimitaan perheen ehdoilla. Tietysti lapsen tarpeita painotetana sitä enemmän mitä pienempi on, mutta mitä isommaksi lapsi tulee, niin sitä enemmän hän joutuu sopeutumaan (esim. olemaan välillä erossa vanhemmista vain koska nämä haluavat käydä kahdestaan syömässä ja elokuvissa).

kirjoitus.

jos KAIKKI tehdään lasten ehdoilla, lapset totutvat siihen etät kaikki todella tehdään HEIDÄN ehdoillaan eivätkä opi ottamana muita huomioon?

Kyllä meillä lapset ovat joutunete sopeutumana siihen että isä ja äiti eivät aina keskeytä puuhiaan lapsen takia, ja että joskus lapsi joutuu jopa tylsään tilanteeseen (esim. odottamaan)?

Myös meillä toimitaan perheen ehdoilla. Tietysti lapsen tarpeita painotetana sitä enemmän mitä pienempi on, mutta mitä isommaksi lapsi tulee, niin sitä enemmän hän joutuu sopeutumaan (esim. olemaan välillä erossa vanhemmista vain koska nämä haluavat käydä kahdestaan syömässä ja elokuvissa).

Ei meillä tehdä KAIKKEA lasten ehdoilla. Ei lapset valitse, mitä kaupasta ostetaan, mitä keskimäärin syödään, mitä perheenä tehdään jne. Niistä päätämme me aikuiset toki lasten toiveita kuunnellen ja tarvittaessa toteuttaenkin (esimerkkinä se pinaattikeitto). Luulenpa päinvastoin, että meillä otetaan muut ihmiset ja heidän ajatuksensa hyvin huomioon. Se, että elämän perusraamit on lasten takia sellaiset kuin ne nyt ovat, on hyvä esimerkki siitä lapsillekin sitten aikuisina kun ymmärtävät, että äiti ja isä ottivat heidät huomioon.

Kolmen lapsen äiti aiempaa.

Eli joskus lapsikin joutuu sopeutumaan vanhempien ehtoihin, ja se on minusta vain hyvä asia! Itse koen että jos sanotaan "elämme lasten ehdoilla" sellaiseksi elämäksi jossa vanhempien tarpeet sivuttavat lasten tarpeet, aina. Ja se ei minusta ole tervettä.

Pieniä käytännön esimerkkejä meiltä: joskus haluamme viettää aikaa miehen kanssa kahdestaan, ilman etät lapsi on ollenkana läsnä (esim. nukkumassa) ja silloin lapsi menee hoitoon isovanhemmille (mieluisaa kaikille osapuolille). Lapsesta olisi mukavaa jättää lelut aina levälleen keskelle olohuonetta, mutta minusta on illalla rentouttavampaa että lelut siivotaan pois kun lapsi menee nukkumana.

Itse ajattelen, että lapsiperheessä on elettävä pitkälti lasten ehdoilla. Kyllä meillä on lapsilla vaikutuksensa kaikkeen elämässämme harrastuksista muihin menoihin jne. Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis joustamaan heidän hyväkseen?

eli tarkoitin että lasten tarpeet käyvät aina vanhempien tarpeiden yli.

Itse koen että jos sanotaan "elämme lasten ehdoilla" sellaiseksi elämäksi jossa vanhempien tarpeet sivuttavat lasten tarpeet, aina. Ja se ei minusta ole tervettä.

Eli on kaksi eri asiaa antaa lasten päättää asioista tai suunnitella perheen elämä lapsille sopivaksi.



Muutimme omakotitaloon lasten suosimalle alueelle, koska lasten saamisen jälkeen pihatouhut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin lapsettomana. On kiva viettää aikaa perheenä ulkona. En sano, että ulkoilla ei voisi kerrostalosta käsin, mutta tämä sopii meidän perheellemme tässä elämäntilanteessa. On kätevää kaikkien kannalta, että lapsilla on lyhyt matka kavereiden luokse. Tottakai on tärkeää, että esimerkiksi koulumatka on lapsille kohtuullinen. Lyhyt matka päiväkotiin helpottaa meidän aikuistenkin arkea. Lomamatkoilla yhdistämme lasten ja aikuisten kiinnostuksen kohteita. Me aikuiset tykkäämme esimerkiksi pyöräillä, joten usein vuokraamme ulkomaillakin pyörät ja käymme niillä tutustumassa paikkoihin jotka kiinnostavat myös lapsia jne. Koti on minun ja mieheni maun mukaan sisustettu kauniisti, mutta turha on laittaa vaikkapa kalliita maljakoita olohuoneen matalalle pyödälle lasten varottavaksi. Ne ovat nyt ylähyllyllä ja löytänevät paikkansa esiltä taas sitten kun lapset ovat isompia. Omia harrastuksia ja juhlia voi olla, mutta ne on sovitettava arkeen niin, että ne eivät kohtuuttomasti rasita lasta. Vaikka mummot ja kummit ovat myös lapselle tärkeitä, tärkeintä on aika omien vanhempien kanssa.

Tietenkin olemme muokanneet koko elämämme sellaiseksi, että lasten on sopinut tulla ja heillä on hyvät kasvualustat meillä. Muutimme esimerkiksi lähiöön lähelle appea ja anoppia, koska siellä oli myös hyvä alakoulu. Mutta eiväthän lapset tuollaisesta mitään tiedä eivätkä ymmärrä, joten ei heille voi tulla käsitystä, että he tätä putiikkia pyörittävät! Aikuisethan tekevät päätökset ja lapset elävät sen mukaan.



Nyt olemme palanneet keskustaan, kun lapset ovat isompia. Elämä ei nääs pysähdy siihen pikkulapsivaiheeseen, vaan kehitys jatkuu, ja myöhemmin ratkaisuja voidaan taas tehdä enemmän aikuisten ehdoilla. Varhaislapsuudella on kuitenkin niin valtavan tärkeä merkitys ihmisen tasapainoiselle kehitykselle, että muutaman vuoden ajaksi meidän perheen aikuiset työnsivät omat mieltymyksensä ja tarpeensa osittain syrjään taatakseen lapsille parasta mahdollista.

Vasta yksi lapsi (6kk), mutta ihmettelin itsekin, kuinka vähän elämä muuttui lapsen syntymän myötä. Tulihan siihen paljon lisää, mutta edelleen ihan samat asiat minua (ja miestäni) kiinnostaa ja samoja asioita teemme kuin ennen lastakin.

Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis joustamaan heidän hyväkseen?

Vasta yksi lapsi (6kk), mutta ihmettelin itsekin, kuinka vähän elämä muuttui lapsen syntymän myötä. Tulihan siihen paljon lisää, mutta edelleen ihan samat asiat minua (ja miestäni) kiinnostaa ja samoja asioita teemme kuin ennen lastakin.

viestillesi parin vuoden päästä. Hassua, että ihmisellä on noin vähän kokemusta jostain asiasta ja tulee tähän kommentoimaan.

Eikö ole ihan hyvä että lapsikin joustaa välillä?

Ja itse olen elänyt muuten ihanan lapsuuden Helsingin keskustan tienoilla :)

Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis joustamaan heidän hyväkseen?