Lue keskustelun säännöt.
Omakotitalo ja lasten viihtyminen
07.07.2010 |
Asutaan siis tällä hetkellä rivarissa, lapset 3 ja 4-v. Meidän taloyhtiössä asuu pelkästään vanhempia ihmisiä, eikä yhtään muita lapsiperheitä. Tilanne on alkanut ahdistaa, koska kunnollista leikkipihaa ei ole, eikä ketään kiinnosta tietysti sellaiseen edes panostaa. Lisäksi joitain naapureita ärsyttää kaikki lasten äänet, leikit yms.
Olemme siis päättäneet nyt etsiä omakotitaloa. Lähinnä sen vuoksi, että saisimme omaa pihaa ja omaa rauhaa enemmän. Ei tarvitsisi aina lähteä johonkin kauemmas puistoon leikkimään.
Mutta mutta, lapset ovat siis pieniä vielä ja mietityttää, että mitä vähän isommat lapset kaipaavat asuinpaikalta? Tietysti osaan ajatella, että koulumatkan täytyy olla järkevä kulkea itse tai sitten koulukuljetus pitää olla saatavissa.
Meillä on vaihtoehtona etsiä taloa tästä lähistöltä, jolloin joudumme hintatason takia tyytymään huonompikuntoiseen taloon ja pieneen tonttiin (n. 600-800 neliötä tontit yleensä). Tai sitten kauempaa, mutta kaupungin sisältä kuitenkin. Siellä bussit kulkee vain n. kerran tunnissa. Mutta toisaalta tontit on huomattavasti isommat ja naapureihin vähän enemmän etäisyyttä.
Olisiko jollain vähän isompia lapsia, että osaisi antaa vinkkiä siitä, mitä lapset pitää tärkeänä vähän isompana? Alkaako ärsyttää, jos bussit kulkee harvoin tai kavereille on matkaa?
Toisaalta itse hieman "pelkään" noita ihan pieniä tontteja, onko siinä sitten paljoakaan eroa rivariasumiseen...
Kommentit (16)
saa olla aika helvetin iso, että reviiriä riittää hieman isommille lapsille.
Kerrostalossa on kavereita ja lääniä. Musta on tosi ahdistavia sellaset omakotitaloalueet, joista ei pääse kuin suoraan autotielle - ei uskalla päästää lapsia pyöräilemään eikä mitään.
Lapsi arvostaa isona pihakavereita ja pihaleikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ratkaisu niin, että te vanhemmat olette ensisijaisesti tyytyväisiä. Kyllä lapset siihen sopeutuvat.
Mutta siis voihan rivarikin olla OK, kunhan siellä on muita lapsiperheitä.
Lapsenne ovat vielä pienet, mutta sen ehdottomasti neuvon, että valitkaa asuinpaikka niin, että lapset pääsevät kävellen kouluun ja kotiin. Samalla etäisyydellä on todennäköisesti sitten niitä muitakin lapsia ja luokkatovereita. Se helpottaa jo aiempia ongelmia.
Kun menette näyttöön, kierrelkää alueella ja katselkaa muille pihoille, äkkiä sen näkee, onko siellä lapsia vai ei.
Me asumme ok-talossa vähän syrjässä, se harmittaa, koska kavereita ei lapsille ole ihan vieressä. Toisaalta valitsimme tämän paikan meidän aikuisten takia, aiomme nimittäin asua täällä varmasti seuraavat 20 vuotta, ellemme sitten koko loppuelämämme. Olen vain ajatellut, että lapsen harmi siitä, että koti on hieman syrjässä on niitä arkisia lapsuuden ja nuoruuden harmeja. Se ei häntä traumatisoi.
asutaan nyt omakotitalossa, mutta ollaan muuttamassa rivariin ja minua ahdistaa ihan suunnattomasti. :/ Ärsyttää jo valmiiksi kun naapureita on joka puolella, ja meidän lapset ei ole mistään hiljaisimmasta päästä.
Minusta omakotitalo vähän pienemmälläkin tontilla on parempi kun joku kerrostalokoppi. Helpompi lastenkin kulkea sisälle ja ulos. Omakotialueella on varmasti myös lapsiperheitä että lapset saa kavereita.
lääniä on, kavereita ei. Ei edes naapuritaloissa, ne tosin ovatkin omakotitaloja...
Tosin meillä vaihtoehtona on myös kerrostalo. Ja erilaiset alueet, mutta eri hintaluokan alueilla saamme eri verran neliöitä. Eli ahtaasti "hyvällä" alueella, väljemmin "huonommalla".
Meillä varsinkin minä viihdyn melkein missä vaan, joten voin ihan hyvin valita asuinpaikkani sen mukaan, missä muu perhe viihtyy. Olisi kiva kuulla erilaisia näkemyksiä erilaisten asumismuotojen ja -paikkojen hyvistä ja huonoista puolista eri ikäisten lasten näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi alakouluikäistä ja nämä ovat ne asiat, jotka he sanoivat tärkeiksi kun mietittiin muuttoa isompaan. Asumme omakotitalossa, jossa 700 m2 tontti. Kai se sitten on "pieni", mutta on tässä huikea ero rivariin verrattuna. Etäisyyttä naapureihin on aivan riittävästi.
Jos on varaa niin muuttakaa omakotitaloon. Ainakin täälläpäin kerrostaloissa asuu vaan ne, joilla ei ole muuhun varaa.
muutettiin pois omakotitalosta. Vaikka koulukuljetukset olivat ok, kolmen alakouluikäisen harrastuksiin kuskaamiseen meni kaikki vapaa-ajat. Bussiliikenne surkeaa, katuvaloja ei nimeksikään, ei kävelytietä joten pyöräiltävä mm. kavereille tien varressa jossa nopeusrajoitus 80km/h.
Ihan mitä ostosta varten (olipa maidon hakeminen tai ruokapöytä) oli lähdettävä autolla liikkeelle. Lisäksi lasten ystävien hankala kulkea meille, vanhemmat eivät ehdi/jaksa kuskata eivätkä anna pyöräillä em. tiellä yksin, joten kavereita ei juuri meillä näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin vähän isompien lasten äiti arvostaa hyviä kulkuyhteyksiä.
Lapset pääsevät itse harrastuksiinsa ilman, että tarvii aikuisen aina olla kuljettamassa.
Lisäksi on hyvä, että koulut ovat lähellä ja matka on turvallinen. Myös kavereita on hyvä olla lähellä.
Mm. näiden syiden vuoksi me asumme kerrostalossa.
Emme missään nurkka-nurkkaa-vasten-muka-omakotitalossa (minusta ne eivät juurikaan eroa rivarista).
Meidän lapset nauttivat kun on omaa pihaa (ja metsää) sen verran, että mahtuu touhuamaan. Rakentavat majoja, ajavat crossia pyörillä, pelaavat, juoksevat. Meillä on myös uimapaikka lähellä. Viime talvi oli ihana lumineen; leikit olisivat jatkuneet loputtomiin. Kotona saa harrastaa (soittavat) ilman huolta naapureiden häiritsemisestä.
Kavereiden puutetta meillä ei ole koskaan valitettu vaikkei niitä laumoittain lähistöllä asukaan. Entiseen asuinpaikkaan jäi kavereita, joita on haettu/tuotu kyläilemään - ja toisin päin. Sehän on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni. Toki meillä etenkin keskimmäiset lapset (lapset siis tällä hetkellä 16, 9, 7 ja 3) viihtyvät paljon myös ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi haluan että lapset pystyvät jo ala-asteikäisinä kulkemaan itsekseen kavereille ja harrastuksiin ja käymään kaupassa, jos tarvitsevat esim. evästä jonnekin. Me asumme siis kerrostalossa. Toki iso syy on sekin, että en itsekään kaipaa omakotitaloa vaan arvostan enemmän hyviä yhteyksiä, lähipalveluja ja helppoa asumista. Päätös asumismuodosta on minusta tehtävä ennen kaikkea vanhempien tarpeesta - ja viitseliäisyydestä - lähtien, mutta siihen liittyy tienekin lasten tarpeet. Jos he haluavat harrastaa, jaksatteko te käyttää arki-iltanne kuskamiseen?
Kavereiden puutetta meillä ei ole koskaan valitettu vaikkei niitä laumoittain lähistöllä asukaan. Entiseen asuinpaikkaan jäi kavereita, joita on haettu/tuotu kyläilemään - ja toisin päin. Sehän on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni. Toki meillä etenkin keskimmäiset lapset (lapset siis tällä hetkellä 16, 9, 7 ja 3) viihtyvät paljon myös ihan keskenään.
sekin aika rankkaa
lapsivihaajapari ei antaisi lasten olla taloyhtiön leikkipihalla ja kiroaa lapsillemme "turpa kiinni" ja "häipykää" taloyhtiön leikkikentältä--
---------
asiantuntijat hoitavat asiaamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa usein paljon nimenomaan lapsiperheitä. Vanhemmilla alueilla taas usein päinvastoin.
Itse asumme pääkaupunkiseudulla alueella, jota alettiin rakentaa kohta n. 10 vuotta sitten ja tämä on täynnä lapsiperheitä eli kavereita riittää. Lähikadut ovat hiljaisia ja turvallisia, uusi koulu kävelymatkan päässä ja töihin keskustaan ajan n. puoli tuntia.
Asumme rivarissa, jossa iso piha ja ihanat naapurit, ja viihdytään todella hyvin.
mutta 10 vastaa kuitenkin lasten harrastus- ja kuskauskyselyyn.
Meillä kaksi lapsista soittaa. Ovat katraan vanhimmat ja yksityiset - hyvät - soitonopettajat ovat sattuneet löytymään pyöräilymatkan päästä. Toki huonolla kelillä, talvella jne. kuljetamme heidät sinne. Soittoajat on myöskin saanut sovittua todella joustavasti.
Harrastavat myös järjestötoimintaa, joka löytyy niin ikään "omalta kylältä" - jälleen pyöräilymatkan päässä.
Liikuntapaikat ovat kylän koululla (siis luistelu, koriskenttä, jalkapallokenttä). Pyöräilymatkan päässä sekin.
Kotona harrastetaan porukalla eläinten kanssa (vanhin kisaa jo pikkukisoissa itsekin koiran kanssa jne), toiseksi nuorin on innostunut ratsastamisesta (omia hevosia on kolme).
Eipä ole stressiä ollut näistä; tokikaan lapsemme eivät ole himoharrastajia, joilla jokaisella olisi joka päivälle jokin "virallinen" harrastemeno. Siihen ei kuitenkaan vaikuta asuinpaikkamme. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon saavat nykyisellään hyötyliikuntaa kun kulkevat menonsa pyörillä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten kun vanhemmista äiti haluaa asua kaupungissa lähellä palveluja ilman omakotitalon huoltotöitä,lähellä harrastuksia ja isä syrjemmässä omakotitalossa..valitse siitä sitten :-o
Kannattaako edes harkita taloa, josta koulumatkan pituudeksi tulisi reilu 5km? Vai miten ehdottomana te kouluikäisten lasten vanhemmat näette sen, että lapsi pääsee kävellen kouluun?
Itse etsimme aikanaan n. 1km säteen sisältä kouluista taloamme. Tuo että koulu on suht lähellä, niin kavereillekin yleensä pääsee itse liikkumaan ja kavereita myös löytyy. Toinen mihin itse kiinnitin huomiota on liikennejärjestelyt, eli kävelytiet ja autoteiden ylitykset ja nopeusrajoitukset. Alue olisi hyvä olla suht turvallinen liikkua.
Itse karttaisin koulukyytejä, koska jo lyhytkin matka voi venyttää koulupäivän (isompi määrä lapsia samalla kyydillä ja kierretään hakemassa kaikki ja aika ei osu välttämättä aina koulun alkuun/loppuun, vaan voi jäädä odotteluaikaa). Mietin myös miten käy jos lapsi joskus myöhästyy kyydistä, siellä sitten kököttää. Koulukyyti ei välttämättä hae pihasta tai läheltä, voi vaatia isomman tien pysäkille menoa (jolloin voi olla jo kävelyä 1km ja päälle kyytimatka).
Harrastuksista riippuu minkälaisia. Joihinkin harrastuksiin lapsi on vietävä väleineiden vuoksi vaikka matkaa olisi vain 500m. Harrastukset voivat olla myös eri paikoissa ja kaikkia harrastuksia ei joka kylässä/kaupungissa ole. Musiikkiopisto, uimahalli, jäähalli ja urheilukenttä kävelymatkan päässä on tietenkin helpottava tekijä (nämä kaikki löytyvät meiltä 1km säteellä, mutta silti meillä kuskataan lapset autolla).
Pienikin tontti on yleensä riittävä, jos on edes sen 700neliötä (ehkä ne 300neliön erillistalotontit pääkaupunkiseudulla ovat jo sitten turhan pieniä). Pihatöitä saa olla tekemässä sen tontin koon suhteessa, tosin hyvällä suunnittelulla se voi pysyä aisoissa.
Lapsille pihalla joku pelialue on hyvä, lisäksi pienillä hiekkalaatikko. Kaikki muu extra sitten kivaa, mutta ei niin ehdotonta omakotitalossakaan. Trampoliineja näkyy paljon, mutta ei hirveästi muuta.