Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tilanne anopin kanssa...
06.07.2010 |
Mies on ulkomailla työkomennuksella muutaman kuukauden ja minä siis Suomessa. Olemme mieheni kanssa käyneet anopilla kylässä ehkä kahden viikon välein, ja se on ollut minusta ihan ok. Anoppi on ihan mukava, mutta meillä ei vain "synkkaa" eikä ole mitään juteltavaa.
Nyt kun mieheni on vähän aikaa ollut ulkomailla, niin anoppi on alkanut soitella, että koska tulisin kylään! Minua ei huvittaisi yhtään mennä, koska en koe sitä luontevaksi eikä meillä ole edes mitään puhuttavaa. Lapsia meillä ei ole.
Miten kieltäytyisin anopin kutsusta loukkaamatta häntä, ei nimittäin todellakaan huvittaisi mennä, enkä ole varma, onko anoppi kutsunut minut vain "velvollisuudentunnosta"...
Kommentit (7)
Sitten käyt siellä tyyliin "täytyykin tästä jo rientää kampaajalle".
Eli tosiaan siellä kannattaa käydä "velvollisuudentunnosta".
Tosin omaksi parhaaksesi... minimoi käynnit ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on kuitenkin puolisosi äidistä, ja kun hän ei kerran ole mitään pahaa sulle tehnyt/sanonut. Joudut varmaan seurustelemaan töissä yms myös sellaisten kanssa, jotka ei ihan sielunsisaria ole?
iso ihminen sen kestät. Eihän siellä tarvitse koko päivää viettää.
Anoppi on mielestäsi mukava ihminen, joten kyllä hänen kanssaan silloin pärjää. Anoppi on kuitenkin niin lähisukua, että asiallisiin väleihin on hyvä tähdätä. Hän haluaa kutsullaan kertoa, että haluaa tavata myös sinua eikä pelkästään teitä pariskuntana.
Osta kaunis kukkakimppu ja mene tyytyväisenä kylään! Voit jo etukäteen miettiä hyviä keskustelun aiheita, esim. kuumista ilmoista, kesäsäistä aiempina vuosina (esim. kun miehesi oli vauva, tämä tehoaa varmasti!), muutenkin miehesi on hyvä keskustelunaihe, kun teillä molemmilla on varmasti vähän haikea olo hänen poissa olostaan!
että "tulisin vaikka ensi tiistaina kylään, kun siinä lähellä on kampaaja jolta aika." Meet sitä "kampaajaa" ennen, niin et jää sinne iäisyyksiksi vaan on joku takaraja milloin pitää poistua.
Sitten juttelet jostain aidanseipäistä tovin, viet pullaa vaikka, sekin ottaa aikansa kun juttelet mistä sen hankit ja miten sen valitsit. Ja sitten vaikka mietit miten sen tukan siellä kampaajalla nyt laittaisit tms.
Ymmärrän tosi hyvin. Mekin käydään anoppilassa usein, ja mukavia ihmisiä on mutta anoppi on jotenkin huono rupattelemaan ja minun on tosi vaikea keksiä puhetta hänen kanssaan. Apen kanssa voi rupattaa, hän jotenkin keksii itsekin sanottavaa eikä tule semmoisia kuolleita hiljaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ymmärrän kyllä pulmasi, edellisen anopin luoke minäkään tuskin olisin riemuta kiljuen yksin mennyt.
Mutta jos tosiaan vakavissaan miehesi kanssa yhdessä olette, suosittelisin käymään kyllä anopin luona ihan vain ajatellen sitten jatkoa, ettei välillenne myöhemmin synny mitään erimielisyyksiä.
Mene joskus vaikkapa sitten pullien kanssa kylään ja jutelkaa ihan jostain ympäripyöreästä, vaikkapa sitten miehestäsi/hänen pojastaan yms. Kyllä nyt kahvikupin ääressä keksii jutunjuurta tunniksi, ja sitten sanot lopulta että anteeksi mutta nyt pitää poistua syystä että.. ja joku ihan vaikka tekaistukin meno perään. Ei anoppi sitä tiedä oletko oikeasti menossa ystäväsi avuksi muuttoon tai onko sinulla kampaajalle aika, tai mene alkuillasta ja sano että koira odottelee kotona iltapissille pääsyä tms.
Kyllä sinä parista vierailusta selviät. :)
Varsinkin kuin toinen pyytää. Puhu vaikka säästä ja kukkaistutuksista!!