Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa inhoamaan iloisia, avoimia ihmisiä?
05.07.2010 |
Joku tunne, mikä? Kokemukset, millaiset? Vai mikä ihme saa jotkut suomalaiset inhoamaan aidosti onnellisia, tyytyväisiä, iloisia ja aina ystävällisiä ihmisiä?
Olen huomannut että useinkin on näin, onnellisista, kilteistä ja ystävällisistä ei tykätä. Miksi?
Kommentit (56)
kuuntelevat, ymmärtävät, ottavat muut huomioon. Ovat ystävällisiä ja kivoja, kestävät hyvin vastoinkäymisiä ja käyttäytyvät silloin ystävällisesti. Omaavat mielipiteitä, mutta ne ovat aika neutraaleja/eivät toitota niitä muille.
Tuntuu että kavereina itsekeskeiset, heikkohermoiset on suositumpia kuin kiltit, ystävälliset, rauhalliset ja herttaiset.
Enkä nyt tarkoita itseäni, itse olen välillä aika ämmä, vaan paria läheistä, joista itse tykkään enkä voi käsittää miksi moni heistä ei pidä.
ap
Eivät kuuntele, ajavat omaa etuaan vaan. Puhuvat, puhuvat ja puhuvat, eivät kuuntele. Kaiken pitää olla kivaa ja hauskaa vaikka itkettäisi. Julkisivua pitää pitää yllä. Feikkejä. Jos on liian kiltti ja ei ole yhtään mielipidettä, sekin kyllä on rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että avoin ja onnellinen ihminen on petollinen. Ei voida uskoa, että joku on sellainen oikeasti, vaan hänet koetaan teeskentelijäksi.
Se on kai vähän sama kuin asenteessa yhdysvaltalaisiin. Jenkithän usein puhuvat kovalla äänellä ja kirkuvat pienimmästäkin syystä ja myös ilman syytä - ainakin siltä meistä suomalaisista usein tuntuu. Siitä tulee semmoinen olo, että koko käyttäytyminen on vain semmoista esittämistä.
En halua jokaista panoa, ummetusta ja krapulaa puida millintarkasti. Jotain rajoja hei sentään.
omien asioiden tyrkyttämistä, vaan sitä ettei salaillakaan mitään, kertoillaan kysyttäessä ja joskus vastavuoroisesti muutenkin. Iloiseen, avoimeen sävyyn.
Siis tuollaiset ihmiset (pari ystävääni) ovat minun mielestäni ihan täydellisiä, ihania ihmisiä! Valitettavasti saavat piikittelyä osakseen ja huomaan että moni oikein etsimällä yrittää etsiä heistä vikoja, joita siis on vaikea löytää. Heille ollaan inhottavia vaikka he ovat muille ystävällisiä jne.
-ap-
En halua jokaista panoa, ummetusta ja krapulaa puida millintarkasti. Jotain rajoja hei sentään.
Aina on kätevää pönkittää itsetuntoaan toisen kustannuksella ja kiltit ja herttaiset on helpoimpia ja kätevämpiä kohtaita tai sitten joku jo valmiiksi kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska minulla on samanlaisia ystäviä ja muutamissa ihmisissä olen huomannut kuvailemasi kaltaista suhtautumista. Osa on sanonutkin että nuo tuttuni ovat ällöttävän positiivisia ja luulevat heidän esittävän vaan, vaikka siitä ei olekaan kyse. Ja nämä tyypit oikein myhäilevät silloin kun kuulevat että joku asia on ystävilläni huonosti, siis ovat vahingoniloisia tyyliin "no eipäs neiti/herra täydellisyydelläkään aina mene kaikki hyvin".
Itse olen tulkinnut tämän asenteen ehkä jonkinlaiseksi kateudeksi ja harmistukseksi siitä että toinen ei kiukuttele ja ole negatiivinen niin kuin nämä joita positiiviset ärsyttävät.
taidan tietää mitä tarkoitat. Luulen kyseessä olevan kateuden. Olemmehan suomalaisia;( Usein noille positiivisille ihmisille on hyvä naljailla ja olla ilkeä, koska sitä uskaltaa niille tehdä.
Työpaikallakin sen huomaan. Positiivinen, ihana ihminen saa happamalta ja suupielet alaspäin vääntyneeltä kiukkuisia katseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omien asioiden tyrkyttämistä, vaan sitä ettei salaillakaan mitään, kertoillaan kysyttäessä ja joskus vastavuoroisesti muutenkin. Iloiseen, avoimeen sävyyn. Siis tuollaiset ihmiset (pari ystävääni) ovat minun mielestäni ihan täydellisiä, ihania ihmisiä! Valitettavasti saavat piikittelyä osakseen ja huomaan että moni oikein etsimällä yrittää etsiä heistä vikoja, joita siis on vaikea löytää. Heille ollaan inhottavia vaikka he ovat muille ystävällisiä jne. -ap-
En halua jokaista panoa, ummetusta ja krapulaa puida millintarkasti. Jotain rajoja hei sentään.
Usein levittämät "huomaamattaan" asioita eteenpäin tutuistaan ja ystävistään. En nyt välttämättä halua että koko kylä tietää minun työtilanteestani tai mieheni lomautuksesta. Ja vaikka olisi yleisessä tiedossa, ei ole minun mielestäni muiden ihmisten paikka puhua niistä.
Ei, vaikka olisivat kaikki tuttujani.
Ja toisekseen itse koen juuri tuollaiset ap:n kuvailemat ihmiset ahdistavaksi seuraksi. En osaa olla oma itseni sellaisen ihmisen seurassa, enkä jaksaisi teeskennellä mitään mitä en ole.
Kyllä minä nyt perusystävällinen osaan olla, mutta en nyt ole yleisesti ottaen mikään happy-go-lucky tyyppi.
No oma tutustumistapani uusiin ihmisiin on se että vittuilen heille, se kuinka pitkään sitä kestää, kertoo ihmisestä aika paljon. Läheisempien ystävieni kanssa voimme useimmiten sanoa täysin suoraan mitä ajattelemme ja itse puhun todella paljon ironisesti ja sarkastisesti, jos siis haluaa minun seurassani olla, se pitää kestää.
On helppo ja sujuva hoitaa asiat hyväntuulisesti. Milloin sitä sitten itse tarvitsee eniten oikeaa kaveria tai ystävää, no tietysti silloin kun itsellä menee pieleen ja sapettaa tai on jotain suua elämässä. Minä ainakin haluan että ystäväni tukee ja ottaa kantaa ja on puolellani, itkee minun surujani jne. eikä vain iloisesti tsemppaa. Vastaavasti haluan voida olal tukena kun ystävä sitä tarvitsee ja aina iloiset eivät tarvitse.
Sitä paitsi miten pitää elämä elää jollei mikään kolhaise? Mitä silloin elämästä tietää, miten syvällisiä osaa ajatella jos on aina kaikki mennyt helpoimman kautta, niin että positiivisuus on pysynyt aina yllä jne. Miten sellaisen kanssa puhut mistään yhtään syvällisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleinen kyynisyys ja katkeruus...
Tukee joskus voivotteluani eikä aina vai tsemppaa tai kerro heti minäkin silloin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitä että osaa ottaa osaa muiden suruun?
tai sitä että osaa ottaa osaa muiden suruun?
Niin, miksei positiivinen osaisi ottaa osaa muidenkin suruun? Töissä olen sata kertaa mieluummin positiivisen ihmisen seurassa, kuin suupielet alaspäin olevan kanssa. Positiiviset ihmiset tuskin sairastuvat masennukseenkaan herkästi. tai ainakin läheiset huomaisivat sen heistä helposti;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oon just semmoinen aina iloinen ja positiivinen, mutta jalat maassa kuitenkin. Ja kyllä. Huomaan että kaikki eivät siedä positiivisuutta/optimistisuutta.
En mä kuitenkaan pysty olemaan muuta kuin olen. Ei kaikkia voi miellyttää. Tuntuu että tässä maassa on sopivampaa murjottaa ja valittaa kuin nähdä asioissa valoisia puolia. Onko lasi puolityhjä vai puolitäysi, kas siinä se dilemma :)
Elämäni ei ole ollut aina kovin ruusuista. Ja sekös vasta joitakuita harmittaa. Että olen säilyttänyt positiivisuuden/optimismin, vaikka paskaa on tullut niskaan ihan pirusti elämän aikana.
Yksi sellainen murjottaja/valittaja suorastaan raivostui mulle, puukkoa tuli selkään niin että hupsista :D
Kyllä minä tunnen useampiakin ap:n kuvailemia iloisia ja kilttejä ihmisiä joilla on silti vaikka minkälaisia mahtavia tempauksia ja ideoita, villejä visioita ja erikoisia kokemuksia. Niisäs vain ei vahingoiteta ketään, hauskaa on kyllä kaikilla.
Ihmiset joissa ei ole mitään särmää ovat aika tylsiä.
Enkä voi sietää juoruilua, en piikitteleviä selän takana puhuvia ihmisiä.
Olen varmaan tylsä.
En osaa sanoa mitään, jos joku yhtäkkiä hyökkää minua vastaan, mutta en loukkaannu enää, koska on itsetuntemus kohillaan. Nuorempana itkin ja loukkaannuin salaa.
Jotkut pitävät minua ylpeänä, toiset luulevat, että mulla ei ole itsetuntoa, kun en ole suuna ja päänä koko ajan, enkä kommentoi muiden haukkumista mitenkään.
No oma tutustumistapani uusiin ihmisiin on se että vittuilen heille, se kuinka pitkään sitä kestää, kertoo ihmisestä aika paljon. Läheisempien ystävieni kanssa voimme useimmiten sanoa täysin suoraan mitä ajattelemme ja itse puhun todella paljon ironisesti ja sarkastisesti, jos siis haluaa minun seurassani olla, se pitää kestää.
Ja pelkaat hylkaamista?
omien asioiden tyrkyttämistä, vaan sitä ettei salaillakaan mitään, kertoillaan kysyttäessä ja joskus vastavuoroisesti muutenkin. Iloiseen, avoimeen sävyyn. Siis tuollaiset ihmiset (pari ystävääni) ovat minun mielestäni ihan täydellisiä, ihania ihmisiä! Valitettavasti saavat piikittelyä osakseen ja huomaan että moni oikein etsimällä yrittää etsiä heistä vikoja, joita siis on vaikea löytää. Heille ollaan inhottavia vaikka he ovat muille ystävällisiä jne. -ap-
En halua jokaista panoa, ummetusta ja krapulaa puida millintarkasti. Jotain rajoja hei sentään.
Usein levittämät "huomaamattaan" asioita eteenpäin tutuistaan ja ystävistään. En nyt välttämättä halua että koko kylä tietää minun työtilanteestani tai mieheni lomautuksesta. Ja vaikka olisi yleisessä tiedossa, ei ole minun mielestäni muiden ihmisten paikka puhua niistä. Ei, vaikka olisivat kaikki tuttujani. Ja toisekseen itse koen juuri tuollaiset ap:n kuvailemat ihmiset ahdistavaksi seuraksi. En osaa olla oma itseni sellaisen ihmisen seurassa, enkä jaksaisi teeskennellä mitään mitä en ole. Kyllä minä nyt perusystävällinen osaan olla, mutta en nyt ole yleisesti ottaen mikään happy-go-lucky tyyppi. No oma tutustumistapani uusiin ihmisiin on se että vittuilen heille, se kuinka pitkään sitä kestää, kertoo ihmisestä aika paljon. Läheisempien ystävieni kanssa voimme useimmiten sanoa täysin suoraan mitä ajattelemme ja itse puhun todella paljon ironisesti ja sarkastisesti, jos siis haluaa minun seurassani olla, se pitää kestää.
En kyllä haluaisi sinuun tutustua jos sinun tutustumiskeinosi uusiin ihmisiin on heille vittuilu! Enkä kyllä sinuna olisi kovinkaan ylpeä tästä ominaisuudestasi, annat todella typerän kuvan itsestäsi muille!
Monilla on jotenkin tämä kirjoittajan kanssa samanlainen typerä luulo että on hienoa olla koko ajan sarkastinen ja ironinen ja puhua asiat suoraan. Tällaiset ihmiset taitavat aika usein unohtaa yksinkertaisimmat käytöstavat ja nk.kohteliaan käytöksen. Käyttäydytko myös työpaikallasi näin? Tuskin olet kovin korkeassa asemassa jos puhetapasi on tällainen. Ehkä sinun kannattaisi miettiä, onko valitsemasi tyyli sittenkään kovin hedelmällinen ja suositeltava, ehkäpä kokisit iloisen yllätyksen toisten ihmisten puolesta jos vähän vähemmän vittuilisit heille!
Eivät kuuntele, ajavat omaa etuaan vaan. Puhuvat, puhuvat ja puhuvat, eivät kuuntele. Kaiken pitää olla kivaa ja hauskaa vaikka itkettäisi. Julkisivua pitää pitää yllä. Feikkejä.
Jos on liian kiltti ja ei ole yhtään mielipidettä, sekin kyllä on rasittavaa.