Olenko velvollinen sääliin ja auttamiseen tässä tilanteessa?
Käly on miehensä kanssa rakentanut aivan upean ja ison talon. Sellaisen täydellisen unelmien täyttymyksen. Sellaisen, mihin meillä ei koskaan tule olemaan varaa.
Kälyn mies tekee erittäin pitkiä päiviä ja paljon reissuhommia. Vapaa-aikanaan hän lataa akkujaan ja harrastaa. Käly hoitaa yksin kaikki 250 neliötä ja kaksi pientä lasta.
anoppi on todella huolissaan tyttärensä jaksamisesta. Vapaa-aikaa ei ole koskaan, työnteko lopultonta, mies poissa, käly yksin vastuussa kaikesta kotona.
Anopilla on jo itsella sen verran ikää, että ei tunne voivansa osallistua lastenlastensa hoitoon tai mennä esim siivoamaan tyttärensä kotiin. Anoppi ilmeisesti toivoisi, että minä tekisin niin. tämä toive on tullut epäsuorasti ilmi useasti, viime viikonloppuna sitten ihan suoraankin. Samassa yhteydessä anoppi muistutti kuinka kiitollinen minun pitää olla miehestäni, joka osallistuu kaikkeen kotona. Ja niin kyllä olenkin.
Mutta minusta kälyn perheen tilanne ei ole syntynyt sattumalta. minusta kivilinnalla ja miehen jatkuvalla työnteolla on selkeä yhteys ja eihän mieheltä voi paljoa vaatiakaan 10-12h työpäivän päätteeksi. He ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä molemmat, joten mielestäni heidänkin olisi pitänyt havaita ajoissa, miten rakennusprojekti ja talolainan hoitaminen vaikuttaa perhe-elämään.
Olenko nyt siis paha ihminen kun en halua kälyn lapsia hoitaa, enkä ainakaan mennä ikkunoita pesemään?
sitä minulta nimittäin pyydettiin: käly ei ole saanut ikkunoista pestyä kuin vasta neljäsosan, ja senkin on joutunut tekemään lasten nukkuessa yöuniaan. minulta kuulemma homma sujuisi näpsäkästi ja kun niitä ikkunapintojakin on niin valtava määrä ja kaksi isoa seinää pelkkää lasia, ettei pesemättäkään voi jättää. Lisäksi voisin kuulemma ottaa tavaksi viedä lapsia puistoon ja ottaa meille hoitoon, ovat jo kuulemma tarpeeksi isoja sellaiseen.
En oikein viitsisi.
Kommentit (89)
tämä maa on täynnä edullista siivoutyövoimaa; 4H-nuoret, asukastupien työllistetyt jne. Ostakoot sieltä apua itselleen. Mä en alkais auttamaan, koska sitten saa auttaa koko ajan - omakotitalossa on aina jotain pesemistä ja korjattavaa.
Eikös ne voi sitten palkata jonkun tulemaan ja pesemään ne ikkunat? Minä pesin teininä yhden ventovieraan ikkunat. Sain tuon pestin työvoimatoimistosta kun etsin kesätöitä. Palkka ei ollu kummonen mutta teinille ihan riittävä.
Mutta kyllä toki voisin lasten kanssa auttaa, tai mieluiten puolin ja toisin. Mutta jos tietäisin kälyni olevan väsynyt niin toki voisin hänen lapsiaan käyttää puistossa yms., ihan kivilinnoista huolimatta.
onpa anopilla otsaa. mikas sa olet toisten ikkunoita pesemaan. anna anopille jonkin kotisiivousfirman lappu kateen jos viela kehtaa kysella.
ihana anoppi sulla:) Jos tilanne olisi toisinpäin, mahtaisiko käskeä tytärtään pesemään sun ikkunoita, mitä luulet?
Itse antaisin tilapäistä hoitoapua jos olisin kälyn kanssa ystävä muutenkin. Ja jos on rahaa rakentaa 250 neliön talo, on rahaa myös siivoojaan.
mutta kylläpä anoppi asettaa sinut nyt ikävään asemaan :( Tilanne kun todella kuulostaa siltä ettei kysessä olisi edes mikään kertaluontoinen apu.
kälyn selän takana hänen perheensä asioista? Ne eivät kuulu anopille, eivätkä ne kuulu sinulle.
Kaksi kateellista kyylää!
että taitaisi olla siivooja paikallaan. ei kuulemma kälyn mies tykkää sellaisesta, suvun naiset ovat kautta aikojen auttaneet toisiaan ja hänen sukupolvensa ei voisi kuvitellakaan päästävänsä vieraita ihmisiä pyörimään rätti kädessä kotiinsa.
Sanoin myös, että uupumuksesta voi puhua neuvolassa ja hakea sieltä apua. Anoppi vain hymähti omituisesti.
Sehän siinä onkin, että kun heidän tilanteensa ei ole väliaikainen vaan pysyvä. Siksi se apukin muuttuisi helposti pysyväksi, vaikka olisi väliaikaiseksi tarkoitettukin.
sitä paitsi minulla itselläni on pienemmät lapset kuin kälyllä ja meidän rintsikassa on aina jotain korjattavaa, seuraavana olisi katon pellitys. eli ei ne hommat lopu meilläkään.
olen eräässä lasten asioita ajavassa yhdistyksessä mukana ja siihen anoppi vetosi, että miksi auttaa kaukana olevia, kun lähempänäkin apua tarvitaan. Siitä en oikein tykännyt, minusta kyse on eri asioista.
ap
Vaikea tilanne, miten sanoa kohteliaasti että en ole ilmaista työvoimaa ja säilyttää välit anoppiin.
Tosiaan, jos tilanne olisi toisinpäin niin käskyttäisikö anoppi tytärtään lasipyykille sun taloon ja ottamaan lapset hoitoon, sydämen hyvyydestä ja ilman mitään korvausta tietenkään?
Että sun tarttee rikkaitten talojakin pestä!
Tarjoa lastenhoitoapua, kyllä se emäntä sitten ikkunat pesee, jos ei pese kun hoidat lapsia niin jätä hoitoapu tarjoamatta jatkossa.
talo helposti kateutta nostattaakin, mutta heidän perhetilanteensa ei juurikaan.
Enkä minä mikään pyhimys ole ;)Kyllä minua syvältä kaihersi ainakin silloin, kun poika kysyi miksei me voida muuttaa samanlaiseen. :/ Talo on aivan kerrassaan mahtava.
Mutta siitäkään huolimatta mua ei huvita pestä siellä ikkunoita.
ap
ap:n anoppi kuuluu siihen sukupolveen, jolle suku oli kaikkein tärkein, ja näitä autettiin. Ap:n sukupolvi taas kuuluu siihen sarjaan, jossa ystäviä pidetään suuressa arvossa ja ystäväpiirin auttaminen menee suvun auttamisen edelle.
Mä en auttais. Maailma ei kaadu likaisiin ikkunoihin. Mut anopin huolen kyllä ymmärrän; äidit on kroonisesti huolestuneita aina poikiensa asioista, enemmän kuin tyttärien, ja pojastaanhan se anoppi tuossa nyt kuitenkin ensisijaisesti huolta kantaa.
Heräsi kuitenkin ajatus että jos teillä olisi yhtä näyttävä talo ja siihen varaa olisitko silloin valmis auttamaan.
Nimittäin heti alkuun tuot ilmi ettei teillä ole varaa sellaiseen taloon koskaan.
Suosittaisin kälylle ostamaan siivouspalvelut niin ettei pala loppuun kivilinnansa kanssa.
Jessus mitä porukkaa. Ymmärrän kyllä, ettet voi sanoa anopille ihan mitä mieli tekisi, jospa vaan kieltäydyt kohteliaasti ja sanot että ei ehdi, omissa lapsissa ja talossa ihan tarpeeksi tekemistä.
Ehkäpä miehen olisi nyt aika jättää oma harrastaminen ja akkujen lataaminen vähemmälle?
Kyllä jokainen aikuinen ihminen (myös anoppi) tajuaa, että jokaisella on perheellä on omat kuviot ja kotihommat, eikä aikaa tai kiinnostusta siivota toisten koteja oman lisäksi. Itse vetäisin vastaavassa tilanteessa hernepussin nenään ja pitkäksi aikaa, jos anoppi yrittäisi komentaa omalle tyttärelleen ilmaistyövoimaksi.
Ei ole kyse pojan perheestä, vaan tyttären.
auttaa jos ei halua. Mikäli kyse vastavuoroisuudesta, niin sitten ihan ok, mutta jos edellytetään että käyt sitten säännöllisesti lastenvahtina ja siivouskoneena miehen siskolla, niin on kyllä aika lypsämisen meininki. Tuo perhe on itse valintansa tehnyt, kyllä kai jokainen osaa laskea kuinka tiukille taloutensa vetää kun lainaa ottaa.
Mielestäni on suorastaan törkeää, että ap:n tai kenenkään muunkaan heidän sukulaisensa oletettaisiin (tai ihan painostettaisiin) raatavan heidän ns. perusarkihommiensa takia!
Tyhmemmänkin pitäisi ymmärtää mitoittaa elämänsä isot valinnat niin (kallis kivilinna, onko se nyt sitten oltava "hinnalla" millä hyvänsä?) että niistä on mahdollista oman perheen kesken ihan kivasti selvitä. Älytön anoppi sulla, että kehtaakin... Muilla ihmisillä on ne omat elämänsä!
On aivan eri asia JOSKUS auttaa avun tarpeessa olevaa (joku vaikka katkonut jalkansa) kuin että ihan perusarkiaskareissa yrittävät hyödyntää ilmaista työvoimaa esim. suvusta! Kaikkea sitä... Hoitakoon itse kivilinnansa ja lapsensa, ovat ihan omia valintoja kuitenkin, eikö?
Taitaa olla enneminkin anoppi, jolle ajatus maksetusta avusta on vastenmielinen. Kyllä tuossa tilanteessa vastuu on ihan perheellä itsellään, isä voi hyvin jättää harrastamisen vähemmälle ja keskittyä perheensä eikä itsensä huoltamiseen.
niin luulisi olevan rahaa siivoojaan, jonka voi vähentää kotitalousvähennyksenä.