Tein äsken jotain tyhmää ja nyt ahdistaa...
Jätin miehen jota rakastan, joka on lapseni isä. Oikeasti tiedän ettei se ollut tyhmää, vaan järkevää, nimen omaan se oli järjellä ajateltuna paras ratkaisu. Mieheeni kun ei voinut missään asiassa luottaa, eikä hänen varaansa mitään laskea. KAIKKI oli tärkeämpää kuin oma vaimo ja perhe. Silti, jos hän nyt soittaisi, haluaisi kotiin, ottaisin hänet. Se vain, ettei soita. On kivempaa viettää kesää kavereiden kuin meidän kanssa:(
Kommentit (15)
Siis ilmeisesti olenkin, mutta mitä lapsi on sille tehnyt?
ap
lapsesi isän pois!!
Mitä sä siellä rutiset?
Katso peiliin, siellä se syy kaikkeen on!
se vain että... No meillä oli juuri suuret keskustelut, vielä piti yrittää jne... Lopuksi tajusin, että mun olisi pitänyt yrittää olla hiljaa ja antaa miehen olla mikä on. Eli vieras kodissamme. Enkä kestänyt sitä. Ongelma on vain se etten edes halua erota, tuntuu vain että muuta ei enää ole.
ap
lapsesi isän pois!!
Mitä sä siellä rutiset?
Katso peiliin, siellä se syy kaikkeen on!
Ihan noin tyhmä en ole:)
Jos ihan oikeasti olitte yrittäneet, ja sinä ihan oikeasti kertonut miehelle mitä sinä tarvitset parisuhteesta, niin sitten näin oli hyvä toimia.
TOisaalta mä olen itse sitä mieltä, että lapsiperheissä ei pitäisi erota ennen kuin on pieninkin lapsi vähintään 3-v. Meillä ainakin on arki välillä aika tiukkaa, kun oli pieniä lapsia, mutta nyt kun ovat isompia, alkaa elämä helpottaa aivan eri tavalla.
ja ole välittämättä näistä, joilla itsellään on paha olla ja purkavat sitä täällä toisiin.
Luulen, että teit oikean ratkaisun, aina järki ja sydän eivät vaan puhu samaa kieltä ja se vaikeuttaa oloasi.
sä olet ärsyttävä ja valittava sekopää!!!
lapsesi isän pois!!
Mitä sä siellä rutiset?
Katso peiliin, siellä se syy kaikkeen on!
hävettää joutua myöntämään olevansa samaa lajia tällasten kans
Aloin jo miettiä että ylireagoin, kunnes mies ilmoitti olevansa jo matkalla toisen luo. Ahdistaa niin paljon, vaikka toisaalta nyt tiedän että ratkaisu oli oikea.
ap
Itse jopa sorruin ottamaan miehen takaisin kun eropäätöksen tehtyäni syntyi hillitön ikävä ja paha olo lapsen puolesta. Mutta heti miehen palattua tajusin tehneeni vielä pahemman virheen ja tein lopullisen eropäätöksen. Meillä oli siis samantapaista, mies ei lupauksistaan huolimatta halunnut viettää aikaa perheen parissa, kaverit tärkeämpiä. Nyt olen onnellinen yh kun ei tarvitse kattoa vastuuntunnotonta miestä joka kävi vain kotona suunnilleen nukkumassa.
Pian se ahdistus helpottaakin vaikka aluks tuntuu pahalta. Itse aloin todella nauttia elämästä eron jälkeen kun en ollut enää huonossa suhteessa.
Tsemppiä!
mutta tärkeintä on että tiedät tehneesi oikean ratkaisun. Olet jo voiton puolella!
Todella rankka kommentti ettei minkään lapsiperheen pitäisi erota ennenkuin nuorinkin lapsi vähintään 3v. Entä jos toinen vanhemmista on väkivaltainen tai päihdeongelmainen? Jos vanhempien välit niin pahat että koko perheen ilmapiiri on täysin tulehtunut? Jos toinen vanhempi on suhteessa niin onneton että on masentunut eikä jaksa täysillä lasten kanssa? Kun emme tiedä ap:n ja hänen exänsä ongelmia, ei pitäisi lähteä sanomaan noin rajusti....
Olen pahoillani puolestasi/puolestanne. Koville se ottaa, mutta sinä selviät kyllä!!
Aloin jo miettiä että ylireagoin, kunnes mies ilmoitti olevansa jo matkalla toisen luo. Ahdistaa niin paljon, vaikka toisaalta nyt tiedän että ratkaisu oli oikea.
ap
sä olet ärsyttävä ja valittava sekopää!!!