Taas lasten kaverisuhteista (taitaa näin kesäisin nämä kärjistyä kun on
lapsilla paljon aikaa leikkiä keskenään).
Meidän perheen ongelma on tämä: 6v tytöllä on ns. "paras kaveri". Tämä kaveri on erittäin omistushaluinen tyttöäni kohtaan ja esim. purskahtaa itkuun jos näkee tyttöni leikkivän jonkun muun tytön kanssa. Ovat parhaat kaverukset, mutta omalla tytölläni on paljon myös muita kavereita ja siitä tämä toinen tyttö ei pidä yhtään. On uhkaillutkin tyttöäni, että jos leikit Aadan kanssa niin mä en leiki sun kanssa kahteen viikkoon.
Nyt tuli taas tämmöinen episodi, olimme kauan sitten sopineet, että meille tulee tytön toinen kaveri tänään illaksi kylään, on perhetuttu ja tulee perheensä kanssa. Tämä toinen tyttö purskahti kovaan itkuun ja ihan murtuneena paineli kotiinsa.
Miten sinä suhtautuisit tämmöiseen? Itse olen tähän saakka antanut kaverin itkeä kun itketyttää ja oman lapseni leikkiä myös muiden kanssa. Tuo toinen tyttö tahtoisi aina myös mukaan leikkeihin kun tytölläni on muita kavereita, mutta oma tyttöni tahtoisi leikkiä välillä jonkun kanssa myös kahdestaan ja välillä olen sanonutkin että eikös tuo kaverikin mahtuisi mukaan, mutta välillä oma tyttöni ihan selkeästi ilmoittaa että tahtoo nyt leikkiä ihan kahdestaan vaikka sen Aadan kanssa...
Kommentit (15)
Naissa lasten ystavyyssuhteissa harjoitellaan naita sosiaalisiataitoja.
Ja joskus se on hankalaa ja mustasukkaisuus kuuluu myos lasten tummeskaalaan ja sitakin taytyy "harjoitella".
Sinun ei siis tarvitse suhtautua mitenkaan. Tyttosi leikkii tietenkin myos muiden kavereiden kanssa.
Toivottavasti talla toisella tytolla on vanhemmat, jotka huomaavat tilanteen ja auttavat. Nain tama toinen tytto voi kayda tata hedan kanssaan lapi.
Itse muistan omasta nuoruudestani/lapsuudestani nama mustasukkaisuusdraamat ystavien kesken (oltiin tosin silloin vahan vahnempia)
Sori kirjoitusvirheet.
Ei pitais tassa toiden lomassa yrittaa liian nopeasti kirjoittaa mitaan :-)
Ei kukaan voi omia toista imistä 24/7 käyttöönsä, vaikka kyse olisikin pienistä lapsista. Minusta sinun ei tarvitse pakottaa omaa tytärtäsi leikkimään tämän toisen tytön kanssa joka päivä ja kerta vaan välillä voi ja pitää sanoa, että joku toinen kerta.
Itse ehkä yrittäisin jututtaa tyttöä ja tytön vanhempia, koska ei tuollainen uhkailu ole ihan reilua ja ehkäpä tuo tyttö jotenkin pelkää, ettei tyttäresi halua leikkiä hänen kanssaan enää tai jotakin.
mutta tuo, että lapsesi haluaisi leikkiä kahdestaan jonkun kanssa - jääkö tämä kolmas sitten yksin?
Tottakai lapset saavat leikkiä myös kaksin, mutta ei niin että yksi jää siten ilman leikkikaveria. Leikistä ulos sulkeminen on yksi kiusaamisen muoto.
Lapsihan ei tätä välttämättä edes tajua, mutta aikuisen pitää ohjata lastaan siihen suuntaan, ettei ketään jätetä ilman kaveria siksi, että "nyt halutaan leikkiä kaksin".
Muuten en puuttuisi mitenkään, antaa sen naapurin lapsen itkeä, siinäpä totuttelee pettymyksiin..
Ei jää yksin, koska tässä lähellä on muitakin lapsia, ne ei vaan aina kelpaa tuolle tytölle kaveriksi ja siksi välillä mieluummin yksin kuin leikkii niiden muiden kanssa. Usein kyllä leikkii sitten jonkun muun lapsen kanssakin. Usein myös on niin, että kun omalla lapsellani on meillä toinen kaveri niin tuo paras kaveri ei silloin edes tahdo tulla meille, vaan itkee surullisena tilannetta.
Omalle tytölleni tilanne on surullinen ja hänkin useamman kerran itkenyt tämän vuoksi.
ap
kahdestaan sen "Aadan" kanssa, eikä se ole vielä kiusaamista. Silloin voitte vain ilmoittaa naapurin tytölle, ettei teille nyt sovi tulla leikkimään. Mitä kiusaamista se on?
Kiusaamistahan voi olla myös uhkailu ja manipulointi, mitä naapurin tyttö harjoittaa, jos näin ajatellaan.
Kotiin ei tarvitse päästää ovella nurkuvaa napurin tyttöä, jos teillä on vieraita, joiden kanssa tyttösi haluaa leikkiä. Silloin aikuinen sanoo naapurin tytölle, että juuri nyt ei sovi tulla, mutta varmaan taas huomenna. Periaatteessa sama pätee tietysti omaan pihaankin, mutta noin pienten kanssa siitä voi olla vaikea ptää kiinni. Naapurin tyttö jää helposti siihen aidan taakse nyyhkyttämään, ja sitten ei ole kivaa kellään...
Tuollainen kiristäminen mitä tuo tyttö tekee, on yleistä ja ehdottoman tuomittavaa. Jos lapsen vanhemmat on ihan normaalifiksuja, puhuisin siitä heille. Tapa pitäisi saada kitkeä nopeasti pois, koulussa näistä tulee jo isoja juttuja ja kiusaaminen on lähellä.
Mutta pitäisin huolta, että olisin itse siinä lähettämässä sitä lasta kotiin. Ei ole kiva omalle lapselle olla "se ilkimys joka ei päästä leikkimään". Ja sitten syyllisyydentuntoisena leikkii muiden kavereiden kanssa.
Itse avaan yleensä oven, jos se soi silloin kun on vieraita. Sitten sanon ihan heti "nyt ei sovi kun meidän perheellä on muuta tekemistä, heippa" En siis välttämättä edes kutsu omia lapsia oville.
Eli asumme sellaisen pidemmän tien ihan päässä ja talo on tontin takareunassa, tuo naapurin tyttö asuu vinottain vastapäätä, tie on välissä, ja näkevät toisensa omilta pihoiltaan vain jos molemmat menee ihan tonttejen nurkkiin, näin ei yleensä ole.
ap
kahdestaan sen "Aadan" kanssa, eikä se ole vielä kiusaamista. Silloin voitte vain ilmoittaa naapurin tytölle, ettei teille nyt sovi tulla leikkimään. Mitä kiusaamista se on? Kiusaamistahan voi olla myös uhkailu ja manipulointi, mitä naapurin tyttö harjoittaa, jos näin ajatellaan.
Nimenomaan jos ulkona, esim. taloyhtiön pihalla perustellaan, että "me nyt leikitään kahdestaan, sinä et voi leikkiä mukana" ja näin ollen yksi ei voi osallistua leikkiin. Ikävää jos aikuisetkaan eivät tajua poissulkemisen olevan kiusaamista.
Eri asia sitten jos joku on kutsuttu kylään ja leikitään kotona niin silloin se on eri juttu. Mutta pihalla, koulussa tms. tehtynä tuo on todellakin kiusaamista.
Yhden tai kahden varaan ei kannata jättää. Mun pojalla on kaksi kaveria ja ei tunne vielä lähialueen lapsia, koska ollut pienryhmässä toisella puolella kaupunkia.
Tilanteet voi muuttua. Joku muuttaa tai löytää toisen kaverin, niin voi jäädä yksin.
Pojan paras kaveri muutti ja se kauhea isku pojalleni, mutta onneksi tapaavat vielä, kun välimatka on pieni.
Poikani mielestä nämä kaksi riittää. Ei riitä, kun toinen on poikaani 5v. vanhempi ja erityislapsi. Toinen eli tämä hyvä on sellainen takinkääntäjä eli ei ole uskollinen.
Pidä kiinni lapsesi monista kavereista, koska hänellä sellaisia on.
Kannustan omaa poikaani olemaan ryhmässä, mutta myös kahdestaan tämän muuttaneen pojan kanssa.
Kannattaa puhua asiasta tyttöjen kanssa ja lapsille sopivalla tavalla.
Meillä ei ole mitään taloyhtiön pihaa, kun ei ole taloyhtiötäkään. Meidän tiellä on vain omakotitaloja ja kaikilla on suuret tontit. Me asumme siis vasemman puolen perimmäisessä talossa ja piha ulottuu sivuttain pitkälle pihatien loppumisen jälkeen vielä. Meitä vastapäätä asuu "Virtaset" ja meidän vieressä asuu "Jokiset". Tuo paras kaveri asuu vinottain niin että Virtaset asuu heidän vieressä ja Jokiset heitä vastapäätä. Välissä on ihan autotie, jolla ei leikitä. Ihan jos tuo Aada esim. (tai joku muu monista kavereista) on meillä, niin tyttöni leikkii Aadan kanssa meillä sisällä ja ulkona ja ei ole näköyhteyttä silloin tuon kaverin pihallekaan saati sisälle.
Tytöt ei juuri leikikään muulla kuin omissa kodeissaan ja pihoissaan. Joskus toki käydään esim. rannalla tai leikkipuistossa, mutta sinne tulee aikuisia mukaan. Missään tässä lähistöllä eivät itsekseen vielä pyöri.
t. ap
kahdestaan sen "Aadan" kanssa, eikä se ole vielä kiusaamista. Silloin voitte vain ilmoittaa naapurin tytölle, ettei teille nyt sovi tulla leikkimään. Mitä kiusaamista se on? Kiusaamistahan voi olla myös uhkailu ja manipulointi, mitä naapurin tyttö harjoittaa, jos näin ajatellaan.
Nimenomaan jos ulkona, esim. taloyhtiön pihalla perustellaan, että "me nyt leikitään kahdestaan, sinä et voi leikkiä mukana" ja näin ollen yksi ei voi osallistua leikkiin. Ikävää jos aikuisetkaan eivät tajua poissulkemisen olevan kiusaamista. Eri asia sitten jos joku on kutsuttu kylään ja leikitään kotona niin silloin se on eri juttu. Mutta pihalla, koulussa tms. tehtynä tuo on todellakin kiusaamista.
mutta tuo, että lapsesi haluaisi leikkiä kahdestaan jonkun kanssa - jääkö tämä kolmas sitten yksin? Tottakai lapset saavat leikkiä myös kaksin, mutta ei niin että yksi jää siten ilman leikkikaveria. Leikistä ulos sulkeminen on yksi kiusaamisen muoto. Lapsihan ei tätä välttämättä edes tajua, mutta aikuisen pitää ohjata lastaan siihen suuntaan, ettei ketään jätetä ilman kaveria siksi, että "nyt halutaan leikkiä kaksin". Muuten en puuttuisi mitenkään, antaa sen naapurin lapsen itkeä, siinäpä totuttelee pettymyksiin..
niin ei naapurin lapsen sinne pidä tunkea vaikka kuinka haluaisikin tai ilman kaveria jäisi. Kiusaaminen on jotain ihan muuta.
että hän uskaltaa ainakin sinulle sanoa, että haluaisi nyt leikkiä Aadan kanssa kaksin. En itse pienenä uskaltanut sanoa kavereille vastaan, ja sellaista omaa tahtoa ja uskallusta opettelen välillä vieläkin.
Kunhan eivät tahallaan jätä ketään yksin ja kiusaa, niin ei mitään hätää. Jotkut on herkempiä itkemään asiasta kuin asiasta, en ottais tuosta mitään stressiä, pettymykset kuuluu elämään.