Minä nostan hattua naapurin lestadiolaisäidille

mutta jos sanoo jollekin että haluaa lisää lapsia niin helposti saa ikäviä vastauksia. Miksi ei saisi omia lapsia nykyään rakastaa vaikka niitä olisi enemmänkin...

Millaisissa porukoissa mahdat liikkua. itse en ole ikinä törmännyt tuollaiseen. päinvastoin, työpaikallkin juhlimme aina kun joku meidän naisvaltaisen työpaikan naisista on kertonut että on vauva tulossa. kaikki tulee iloiseksi. ja miten paljon annetaan lahjoja sit kun vauva on syntynyt!

Se että lestadiolaisuuden ehkäisykiellosta puhutaan paljon, johtuu tietysti siitä että siellä ei ole aviopareilla valinnan vapautta eikä suurpehettä valita usienkana itse. Uskonto määrää sen ja siinähän olet.

sääliä heitä pitää palstan sääntöjen mukaan!

Ei tietenkään siitä pidä ketään syylistää että omasta halustaan hankkii ison perheen ja huolehtii hyvin lapsistaan.

Senn sijaan lainvastainen ehkäisykielto on naisen (ja avioparin) alistamista. Eihän se kielto edes perustu kristinuskoon.

Ihmisoikeuksia täytyykin puolustaa. Ei siis pidä sääliä koska säälittely on nöyryyttävää ja loukkaavaa. Mutta julkisuudessa pitää sanoa selvästi että Suomessa tulee noudattaa ihmisoikeuksia, jotka on perustuslaissa.

Lait koskevat myös vanhoillislestadiolaisia.

Kiitos asiallisesta kirjoituksesta. On mahtava että on vielä isoja perheitä (joka on itse valittu, ei uskonnnon pakottama).



Lapset juuri tuovat elämään iloa ja onnellisuutta, rikkautta jota ei saa millään muulla tavalla. lapset myös ovat täysin riippuvaisia vanhempien jaksamisesta ja muista voimavaroista.



Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, ja aurinkoista kesää!

ei palstalla saa sanoa että arvostaa uskonnolliseen lahkoon kuuluvaa henkilöä.

Kyllä sivistykseen mielestäni kuuluu että osoittaa kunnioitusta toisille ihmisille. Uskontoja ja uskomuksia ei mielstäni sen sijaan tarvitse kunnioittaa, vaan niitä voi vapaasti kritisoida.

Myös kristiusko velvoittaa rakastamaan lähimmäistä eli kohtelemaan häntä kuten toivoisi itseään kohdeltavan. Lähimmäisen etu ja hyvinvointi tulee asettaa yhtä tärkeäksi kuin oma.

Mutta myös kristinuskon uskomukset, ja samaten lestadiolaisuuden lahkouskomukset, ovat vapaasti arvioitavissa.

Parhaat perustelut kuultakoon, mutta pelkkä räksyttäminen ilman perusteluja on typerää.

Mielenkiintoinen linkki.

Samasta sivustosta paljastuu että jopa itse vanhoillisestadiolainen terveydenhoitaja on huolissaan suurperheiden ja lestadiolaisnaisten hyvinvoinnnista ja ahdistuksesta.



Hän on vedonnut suoraan lestadiolaisliikkeen johtajiinkin:



http://freepathways.wordpress.com/2010/02/22/lisaantymisvelvoite/



Ei käy ilmi millaisen vastauksen hän on herroilta (?) saanut.

Hyvä kommentti, olen samaa mieltä.

uskonnollinen vakaumus on yhdellä yksi ja toisella joku muu. Sama kuin poliittinenkin vakaumus. Ei niille voi kukaan vaatia erityistä "kunnioittamista" eikä pyrkiä sukonnollaan erityisasemaan.



Mutta ihmisoikeuksia tulee aina kunnioittaa. Uskonnollisuus ja uskonnottomuus ovat tasavertaisia ihmisoikeuksia.



Uskomuksisa voi vapaasti arvostella, olipa se helluntailaisuus, lestadiolaisuus, islam tai katolilaisuus.



Maailmassa on muuten tilastoitu yli 30 000 erilaista uskontoa!

sääliä heitä pitää palstan sääntöjen mukaan!

että arvostaa uskonnolliseen lahkoon kuuluvaa henkilöä.

on onnellinen, eikä totuus ole oikeasti tämä:

http://freepathways.wordpress.com/2009/09/13/raja-tuli-vastaan/

mutta kuutta lasta hoidan minäkin kotona,harvemmin valitan mistään (kun ei ole paljoa valitettavaakaan:D) oli pakko tulla sanomaan,ettei monen lapsen kanssa jaksaminen ja pärjääminen ole mitään myyttistä taikka yliluonnollista,se tulee luonnostaan:) jos luoja suo,meille tulee vielä 2-4 lasta,mutta se ei valitettavasti ole omasta halusta kiinni,vana jostain ihan muusta:)ei tää eroa mitenkään vanhasta ajasta-paitsi ettei meillä ole iha niin paljoa eläimiä kuin ennen oli kotona.meillä on vain heppaa ja haukkua ja kissaa,ei lehmiä tms.



pieni kasvimaa josta saadaan vähän makusteita:)



eikä ollut tarkoitus kuulostaa mitenkään omahyväiseltä.ei ollenkaan.



pointtina oli,että itse me tehdään omasta elämästä joko helppoa tai vaikeaa-oma asenne vaikuttaa aika pitkälti.poislukien tietysti vakavat sairaudet tms,joille ei itse voida mitään.

kuusi lasta ei ole vielä suurperhe:)) itse en siis osaa ajatella että oltaisiin suurperhe(mielipiteeseeni vaikuttaa se,että suurpeeheiden äitien pitäisi ruikuttaa kuinka rankkaa ja köyhää on elämä monen lapsen kanssa-näin suurperheet yleensä kuvataan lehdissä yms..) :)

En sano että jumalaton, mutta en vain tunnusta mitään tunnettua uskontoa.



Tulen hyvin juttuun viisilapsisen ja toisen, joka on kuusilapsinen perheen kanssa. Olen sanonut heti alkuunsa, että uskonnon varjolla en halua mistään moraalisesta asiasta puhuttavan kanssani niin, että mielipiteisiini yritettäisiin vaikuttaa.



Olen huomannut, että osa tavisäideistä katsoo kieroon näiden perheiden äitejä. Mietin, että olisikohan syynä se, että he olisivat halunnet saada enemmän lapsia, mutta se ei ole onnistunut tai mies ei ole halunnut. Kateus taustalla?



Minä olen tyytyväinen, kun olen saanut kolme lasta. En tiedä enemmästä. Ikää tulee ja lapsia ei ehkä meille enempää, mutta onhan näissäkin jo kasvattaminen.

Mulla on kolme lasta ja haluaisin lisää. Rakastan lapsiani! Ihanaa olla äiti mutta jos sanoo jollekin että haluaa lisää lapsia niin helposti saa ikäviä vastauksia. Miksi ei saisi omia lapsia nykyään rakastaa vaikka niitä olisi enemmänkin.. surullista.



Lapsista itsestä saa voiman heidän huolehtimiseen. Mukava seurata heidän kasvuaan ja sitä lasten iloista elämää. Tämä on minun mielipide: omia lapsiaan, useaakin VOI rakastaa. Anna heille yhteistä sekä jakamatonta huomioita kuten mieskin. Meillä on hyvinvoiva perhe vaikka joskus huonojakin päiviä.

kyllä ne lapset ihan itsekseenkin osaa olla.

Nostan hattua naapurissa asuvalle ent. lestadiolaispariskunnalle. Olemme ystävystyneet kun muutimme tähän pari vuotta sitten. Naapuriperheen isä ja äiti on kumpikin megaisosta suvusta jossa suurin piirtein kaikki muut ovat vanhoillislestadiolaisia.



Tämä pari päätti jättää liikkeen, noin viisi vuotta siitä kai on. Heill oli silloin jo monta pientä lasta ja voimat sillä rajalla. Mut he eivät alistuneet. Se on ollut hirmusen rankkaa. En selitä enempää mutta yölliset puhelinsoitot, manaaminen ja uhkailu, ihmissuhteet on menneet katkolle jne.



Ollaan nähty että lestadiolaisuus on vähän kuin kultti, ja niillä pyörii suuri osa elämästä vain sen ympäirllä. Kun siitä irrottautuu, on iso työ koota itsensä.



Jos joku muu liikkeen jättänyt lukee tämän, toivotan onnea ja TSEMPPIÄ! Kyl se siitä!