Mitä pelkäsit kun erosit puolisostasi?

Voi kertoa ihan mitä vain, kai nyt jokin pelotti?

Eittämättä minäkin olin huolissani vähän exästä, vaikkakin ihan eri syistä kuin sinä. Mutta kun sitten jäin miettimään, että mitä suhteessa pysyminen vaikuttaa lapseen, niin tuli aika toissijaiseksi se näkemys. Ainut pelon aihe oli sitten seuraavaksi, että miten lapsi selviää erosta.

Siis että se olisin aina minä vanhempainilloissa, kaupassa, päättämässä mitkä vakuutukset otetaan ja mistä, millaisen auton ostan, aina minä yksin neuvomassa lasta läksyissä, viemässä roskat, maksamassa laskut.



Tunnetasolla pelkäsin ja pelkään yhä sitä, etten kestä olla yksin. Ja että väsyn enkä jaksa vastata lapsista. Tähän asti mennyt hyvin, heikot hetket kestävät lyhyemmän aikaa kuin vahvat.

Eli siis käytännössä että jäisin loppuiäkseni yksin. Viisi vuotta siinä kuluikin ennen kuin tapasin toisen aviomieheni. Eromme meni sinänsä niin hyvin kuin ero voi mennä, varmaan osittain siksi kun meillä ei ollut lapsia.

sanoi eräänä päivänä, että hänellä on toinen ja haluaa eron musta. Olin aluksi vihainen ja käskin hänen lähteä sen ämmän luo heti samantien. Ja hän lähti.



Seuraavana yönä näin unta ja heräsin siihen, että ihan kuin olisin kuullut, että joku hiippailee asunnossa. Ajattelin, kylmä hiki niskassa, että nyt ne tulevat, niillähän on avain ulko-oveen ja iskevät puukolla minua peittojen läpi. Kuulin ihan hiipiviä lähestyviä askelia. Minut haluttiin raivata pois tieltä, ajattelin siinä. Mutta sitten päätin nousta katsomaan ja ei siellä mitään ollut. Kamalan aito pelkouni, tai ei edes uni, vaan ihan valveilla olin, kun niitä askelia kuuntelin sydän pamppaillen.



Mies ei ollut koskaan mitenkään edes väkivaltainen, eikä siitä naisesta ollut mulla mitään tietoa. Joten en ymmärrä mistä moinen pelko tuli. Sen jälkeen nukuin viikon siskon luona ja järjestin turvalukon asuntoon. Oli pakko, vaikka järki ja tunne riitelivät keskenään, että eihän mulla mitään hätää ole.



Onneksi en alkanut enempää vainoharhaiseksi. Sain ammattilaisen apua ja hän määritteli minun olleen shokissa. Onneksi en mihinkään viinaan alkanut suruani hukuttamaan.



Jotenkin kaikki muu "pelko" mm. miten pärjäisin jatkossa, jäisinkö lapsettomaksi tai menettäisinkö sukua, joihin olin kiintynyt, tuntui pieneltä tämän kuolemanpelon kanssa. Myöhemmin sitten tuli näihin käytännön asioihin liittyvää, vielä esim. saisinko omat rahani takaisin, jotka olin asuntoon laittanut.



Ehkä ap sinun kannattaisi varmistaa, että miehelläsi on jokin hänen läheisensä tavoitettavissa. Soita vaikka jollekin hänen kaverilleen, sisarukselle tai muulle sellaiselle ja kerro, että aiotte erota. Ihan heti se järkytteneempi osapuoli tarvitsee varmasti jonkin tukikepin jostakusta toisesta, joten sano ajankohtakin, jolloin erosta ilmoitat miehelle.



Kyllä se hyvin menee, ja aina on saatavilla ammattilaisen apua. Voin suositella.

Toiseksi eniten pelkäsin olla yksin yöllä kotona lasten kanssa. Kolmanneksi eniten pelkäsin yksin nukkumista. Neljänneksi eniten pelkäsin, miten ex selviää, mutta nopeasti onneksi huomasin, että aika hyvin mokoma roikale tuntuukin selviävän... Mutta hyvä niin, koska on lapsille kamalan rakas ja mullekin tavallaan varmaan aina, siis koska on lasteni isä.

kamalasti:-/. Toiseksi pelkäsin aina lasten puolesta, kun menivät sinne joka toinen viikonloppu. En voinut olla varma, mitä toinen keksii ja mitä sen päässä pyörii..että jos se on seonnut ja tajuaa, että mulle kostaa parhaiten tekemällä jotakin lapsille:-(. Juuri muuta en tainnut pelätä, riittävästi oli kauhua tuossakin.

mutta mä pelkään, sitä jos alankin katua. Vaikka olen eroa miettinyt jo useita vuosia. Pelkään kuinka pärjään taloudellisesti, pelkään kuinka mieheni pärjää (mielenterveysongelmia). Pelkään viikonloppuja, jolloin lapset tulisivat olemaan isällään. Nämä pelot ovat estäneet eron tähän saakka, mutta en taida kauaa enää jaksaa kuitenkaan. Pelkään, että jos eron, niin jos kävisikin niin, että tilanne olisikin parantunut ilman eroa vaikkapa vuoden päästä...Ahdistaa,