Olen tapaillut pari kuukautta yhtä miestä, kerroin ihastuneeni häneen ja

mutta nyt on ikävä tuota yhtä :( ap

minä olen havainnut saman ja aina ilman vastakaikua jäänyt.

en ota ikinä miestä ellei mies tee aloitetta ja kerro että rakastaa ja haluaa naimisiin.

jos nainen joutuu sen tekemään, niin mies on saamaton vätys tai ei tarpeeksi kiinnostunut. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä.

mutta nyt on ikävä tuota yhtä :( ap

..niin johan tämä mies alkaa taas kiinnostua. Ihminen toimii noin, että vaikka pohtii onko itse tarpeeksi kiinnostunut, niin ei kuitenkaan antaisi toisten viedä.

kuin noidat ikään. Ja tasan varmaa on se, että jos mies on ihastunut ja kiinnostunut JA mikäli hänellä on "normaali" tunne-elämä, hän pikemminkin on ilahtunut saadessaan tunteilleen vastakaikua kuin pelästynyt.



Mutta jos hän ei ole kiinnostunut - tai on kiinnostunut vain vähän - tai on saamaton peräkammarin poika, niin hän saattaa pelästyäkin. Tai sitten joskus saamattomat ei-kiinnostuneet miehet tulevat kivirekenä perässä, kun tarpeeksi vääntää, mutta mitään oikeita tunteita heilläkään ei ole.



Eivät ne miehet nyt niin kamalan pelokkaita tunteidensa kanssa ole, elleivät totisesti ole tunnevammaisia. Ja ihan oikeasti sellaisista ei ole kuin harmia.

olen ihan rakastunut yhteen mieheen, joka on alusta saakka sanonut, ettei halua mitään vakavaa. Välillä vaan pursuan tuota rakkautta niin paljon, että tekis mieli hänelle siitä sanoa. Mutta karkoitanko miehen sitten pois??



ei-ap

OTE NAISEN PÄIVÄKIRJASTA



Lauantai-ilta :

- mieheni käytös on outoa. Olimme sopineet tapaavamme Forumissa yhteistä kahvikupposta varten. Olin ollut ostoksilla ystävieni kanssa koko päivän ja ajattelin että ehkä hän on loukkaantunut, koska olin hieman myöhässä. Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään. Keskustelu ei sujunut, hän oli hiljainen. Ehdotin että siirtyisimme jonnekin hiljaisempaan paikkaan, jotta voisimme keskustella. Tähän hän suostuikin mutta pysyi kuitenkin hiljaa. Kysyin häneltä oliko hänellä murheita- hän vastasi : ” Ei tässä mitään.” Kysyin onko minun syytäni, että hän on vaitonainen ja juro. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää eikä minun pitäisi olla huolissani. Kotimatkalla kerroin hänelle rakastavani häntä, hän hymyili ja jatkoi ajamista. En voi ymmärtää hänen käytöstään enkä tiedä miksi hän ei vastannut rakkaudentunnustukseeni. Kotona tunsin kuin olisin kadottanut mieheni johonkin usvaan, ikään kuin hän ei enää halunnutkaan löytää minua. Hän vain istui ja tuijotti televisiota; hän vaikutti todella kaukaiselta ja etäiseltä. Lopulta päätin mennä nukkumaan, mieheni seurasi minua 10 minuutin kuluttua ja yllättäen vastasi rakkauteeni ja hyväilyihini, rakastelimme, mutta silti hän tuntui omituisen poissaolevalta. Päätin etten kestä tätä enää vaan otin asian esille. Huomasin hänen kuitenkin nukahtaneen. Itkin itseni huolineni uneen. En tiedä mitä tehdä. Olen jo varma että miehelläni on suhde. Elämäni on katastrofi.



OTE AVIOMIEHEN PÄIVÄKIRJASTA



Lauantai-ilta :

Tänään IFK hävisi, mutta sainpahan pillua.

palannut kotiin matkoilta?