Mistäköhän johtuu, että on homo tai lesbo?

Minäkään (nainen) en pysty ihan täysheteroksi itseäni lukemaan, vaikken koskaan naisen kanssa olekaan seurustellut. Yhteiskuntamme on näihin päiviin asti ollut aika mustavalkoinen näissä asioissa. Aika harvoin käydään tämän ketjun tyylistä keskustelua. Yleensä vain luokitellaan ihmiset tiukasti heteroiksi, bi-seksualeiksi tai homoiksi. Mutta onhan varmasti paljon ihmisiä, ellei suurin osa, jotka ovat jotain vähän siitä väliltä.

Yleensä vain luokitellaan ihmiset tiukasti heteroiksi, bi-seksualeiksi tai homoiksi.

Niinpä. Jos mennään ajassa taaksepäin, niin bi-seksuaalienkaan olemassaoloa ei ole kovin kauan tiedetty/tunnustettu. Jopa osa homoista paheksui biseksuaaleja, jotka muka olivat hukassa identiteettinsä kanssa kun eivät pystyneet valitsemaan "puoltaan"! Nyt tuo tuntuu aivan naurettavalta ajatukselta (vai onkohan tällaisia idioottihomoja vieläkin liikkeellä?).

Siitä vielä vähän taaksepäin, niin homojenkaan olemassaoloa ei tunnustettu, tai jos tunnustettiin niin se luokiteltiin sairaudeksi.

Joten todennäköisesti mitä avoimemmin aiheesta jatkossa keskustellaan, ja mitä enemmän sitä tutkitaan, sitä enemmän sävyjä löytyy näiden ääripäiden väliin. Lopulta jokainen hyväksytään sellaisena kuin hän sattuu olemaan, kunhan omaa suuntautumistaan toteuttamalla ei vahingoita muita, kuten esim. pedofiilit tekevät.

(Tosin mielestäni pedofiilitkin tulisi ihmisinä hyväksyä, mutta seksuaalisten mieltymysten toteuttamista heidän kohdallaan ei. Siitä kun on oikeasti muille ihmisille haittaa, toisin kuin oman sukupuolen kanssa heilastelusta.)

emt. ainakin ystäväni petty miehiin ja alkoi lesboksi...kai me jokainen ollaan ainaki vähä bi.tä...ite voisin kuvitella eläväni naisen kaa...jos kyllästyn mieheen:D

Itse elän miehen kanssa, mutta voisin hyvin kuvitella olevani naisen kanssa. Jotenkin ajan kanssa tunnen enemmän vetoa naisiin, mutta en osaa mitenkään selittää miksi, en ole mitenkään erityisesti pettynyt miehiin, mutta miehet muuttuu koko ajan epäkiinnostavammiksi. No juu, erityisesti tuo oma mies, mutta sehän johtuu monesta muustakin seikasta :/

Homoseksuaalisuus on luonnollista, ja sitä esiintyy myös monilla eläimillä. Ei siinä ole kyse mistääm väärään ruumiisen syntymisestä tai pettymyksistä.



Itse olen bi, eikä sukupuolella ole väliä jos rakastun/ ihastun.

Jotkut vaan ovat ihan alusta alkaen homoseksuaaleja tai biseksuaaleja. Ilmeisesti ja todennäköisesti siis biologinen asia, joka tapahtuu jo sikiöaikana. Eläimilää esiintyy myös sama ilmiö. Mitään epänormaalia siinä ei ole. Onhan pieni osa ihmisistä vasenkätisiä ja rhesus negatiivisia ja pienellä osalla ihmisistä umpilisäke sijaitsee vasemmalla puolella jne. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.

Ilmeisesti myöskin alkio(?)aikana saadun testosteronin määrä vaikuttaa siihen.

Miellän itseni lesboksi, sillä olen aina ihastunut vain naisiin. Olen ulkoiselta olemukseltani enemmän naisellinen kuin maskuliininen, enkä ole koskaan kokenut syntyneeni väärään sukupuoleen. Seksuualista kiinnostusta olen aina tuntenut myös miehiä kohtaan (heteroseksi siis on kivaa!), mutta tunnepuoli on suuntautunut naisiin.



Kiinnostuksen kohteeni ja taitoni ovat kyllä neutraalit: ihan yhtä mielellään ompelen vaatteita kuin rakennan liiterin, ja kieltämättä ihmettelen kyllä suuresti naista, joka ilmoittaa, ettei koskaan ole kuvitellutkaan että pyöränkumin paikkaaminen olisi hänen hommiaan - ihan samalla tavalla perheenisä, joka ei osaa laittaa ruokaa on minulle mysteeri "normaalimaailmasta".



En koe itselleni mitenkään merkitykselliseksi pohtia seksuaalisuuteni/tunnesuuntautumiseni syitä. Miksi ihmeessä pohtisin sitä? Pohditteko te, heterot?

Sinusta tulee upporikas kun julkaiset tietosi.

olen useamman lapsen äiti ja mulla on mies,mutta salaisissa haaveissa olisi kokea seksiä naisen kanssa...

Olen rakastunut sekä miehiin että naisiin, kumpikin vaihtoehto on itselleni mahdollinen. Olen siis nainen. Miesten kanssa olen seurustellut useammin kuin naisten, joten tulkitsen olevani heterouteen päin kallistunut bi.



Uskon, että itse asiassa harva meistä on täysin puhtaasti heteroja tai homoja. Puhtaalla heterolla tarkoitan, että ei ainoastaan tunne vetoa yksinomaan vastakkaiseen sukupuoleen, vaan lisäksi ei pysty millään tasolla samastumaan itsestään poikkeaviin ihmisiin, siis kuvittelemaan miten nämä kokevat oman seksuaalisuutensa, eikä lainkaan ymmärtämään mikä omassa sukupuolessa on seksuaalisesti vetoavaa. En usko näitä olevan lukumäärällisesti kovinkaan paljon.



Sellaisia heteroja, jotka pystyvät ymmärtämään oman sukupuolensa viehättäviä ominaisuuksia tai jopa fantasiatasolla kuvittelemaan itsensäkin harrastamassa homoseksiä, pidän hieman biseksuaalisuuteen taipuvaisina vaikka eivät missään nimessä käytännössä toteuttaisikaan tätä taipumustaan. Sitten on niitä "heteroja", jotka haluavat irtoseksikokemuksia myös saman sukupuolen kanssa, mutta vakavaan suhteeseen haluavat vain vastakkaisen sukupuolen kanssa (minusta tämä on jo biseksuaalisuutta). Sitten on minun kaltaisiani biseksuaaleja, joille käy suhdekin kumman kanssa vain. Ja siitä eteenpäin vastaavanlainen kirjo eri vaihtoehtoja kunnes päädytään puhtaaseen homouteen.



Enpä oikein usko että erilaiset suuntautumiset yleensä johtuisivat mistään, mitä voisi tai pitäisi mitenkään muuttaa. Joidekin poikkeustapausten kohdalla näin voi olla, mutta tätä ei pidä yleistää homojen ja biseksuaalien pääryhmään. Eikä muuten heterouskaan johdu mistään vinksahduksesta pääkopassa, vaikka usein heterojen homoaiheisia kommentteja lukiessa niin voisikin kuvitella. ;)



Samanlainen seksuaalisten suuntautumisten kirjo tavataan myös monilla nisäkäslajeilla (muista lajeista puhumattakaan).

eikä siihen, onko sillä pillu tai munat?

se on tunnepuolesta pois!



Vai luuleeko joku, että jos osaa tehdä kaikkea, niin on parempi kuin naisellinen nainen tai miehekäs mies, joiksi meidät luotiin?



Eli uskoo korvaavansa molemmat sukupuolet?

Itse elän naisen kanssa, mutta voisin hyvin kuvitella olevani miehen kanssa! (avokki ei voi kuvitella sellaista mulle, olisi suurin loukkaus häntä kohtaan ikinä)



Olen kyllä pettynyt miehiin läpi elämäni. Koulussa ne kiusasivat, koskaan en saanut poikaystävää (yhden namusedän kylläkin) ja myöhemmin "mukava" sukulainen paljastui mielenvikaiseksi idiootiksi.

Määrittelen itselleni mieskammon ja tunnen syvää inhoa niitä kohtaan.



Mutta jännästi ne silti osaa kiehtoakin~



En muuten pidä seksistä. Varsinkaan heteroseksistä. On inhottavaa olla "pantavana".

Mutta kas kas mitä ajatuksia mielestäni välillä löydänkään kuljeskelemasta?!

Pelkään miehiä ja aika usein koen kollektiivista vihaa ja syvää epäluuloa koko miessukupuolta kohtaan. Isän kanssa oli ongelmia, koulussa muutama suosittu poika kiusasi. Silti olen heteroimmasta päästä. Usein olen ajatellut, että olisin jopa mieluimmin lesbo. Haluaisi asua jonkun rakkaan ihmisen kanssa johon jotenkin pystuisin luottamaan, vaikka sitten naisen. Mutta ajatus seksistä, ei ei ei ja vielä kerran ei. En vaan tunne vetoa naisia kohtaan.

Vai luuleeko joku, että jos osaa tehdä kaikkea, niin on parempi kuin naisellinen nainen tai miehekäs mies, joiksi meidät luotiin?

Eli uskoo korvaavansa molemmat sukupuolet?

En minä ainakaan usko korvaavani ketään. Jos niin uskoisin, mihin tarvitsisin kumppaniakaan? Jokainen ihminen on puutteellinen, vaikka ei olisikaan luonteeltaan stereotyyppinen mies tai nainen. Itse olen hyvä tekemään remonttihommia, mutta en tykkää siivoamisesta eikä minulla ole vauvakuumetta. Mieheni puolestaan rakastaa lapsia ja mm. imuroi paljon useammin kuin minä, koska hänelle se ei ole niin tuskallista. Ruokaa laitamme yhdessä silloin kun laitamme. Ja hyvin sujuu.

Siitä, että kaikki olisivat stereotypioiden mukaisia, olisi hyötyä silloin jos oma puoliso olisi valittava vastakkaisen sukupuolen edustajien joukosta sokkona. Silloin olisi jonkunlaiset mahdollisuudet saada itseään hyvällä tavalla täydentävä puoliso. Mutta koska todellisuudessa voimme tutustua ihmisiin ja valita puolison hänen persoonallisuutensa perusteella, jäykistä sukupuolirooleista ei ole mitään hyötyä. Minä ja mieheni sovimme yhteen vaikka kumpikaan ei ole perinteisten mallien mukainen. Sopisin yhtä hyvin yhteen myös sellaisen naisen kanssa, jolla olisi paljon samoja ominaisuuksia kuin miehelläni. Sukupuolella ei siis ole merkitystä, vaan sillä pidänkö kumppanini persoonallisuudesta ja sovinko hänen kanssaan yhteen.

Ei kyse ole mistään paremmuudesta, vaan siitä että kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä ja arvokkaita. Heterothan useimmiten ovat niitä, joiden mielestä jokin tietty suuntautuminen (siis heterous) tai tietynlainen persoona (stereotyyppinen nainen ja vastaava mies) on muita parempi.

Moi.

Itse olen nyt 27 v. mies ja olen tiennyt olevani homo jo lapsesta saakka. Aavistelin jo noin 11 vuotiaana olevani homo. Tunsin tiettyä kiinnostusta erääseen luokallani olevaan poikaan. Ihastuin häneen, mutta en tietenkään sanonut mitään. Arvailin mielessäni mitä se tarkoittaa, ja silloin pienenä en sitä niin heti ymmärtänyt.



Sitten myöhemmin yläasteella sen varsinaisesti tajusin. Aloin tuntea vetoa yhteen jos toiseenkin poikaan (sekä ihastuin biologian ja maantiedon opettajaani:). Silloin sen tiesinkin varmaksi, mitä jo jonkin aikaa olin arvellut. Olen homo.



Ja tästä syystä toivoisinkin suunnattomasti homouden hyväksymistä. Nykypäivän nuoret tietävät mitä nuo tunteet tarkoittavat, koska tietoisuus homoista on kasvanut. Nuori saattaa ahdistua suunnattomasti siitä (koska sille ei mitään voi, eikä tarvikkaan voida!) ja pelätä kiusaamista jos se paljastuu. Tällä salailulla ja kiusaamisella on paljon suuremmat vaikutukset nuorten kehitykseen, kuin sillä että on avoimesti homo.



Näin minä sen näen:)

ei todellakaan ole perinnölistä! homot ei voi saada lapsia ni ei nilt mitä printöä tuu adoptoiduille! eikä myöskän ole luonnolista, eläimet ne ny vaa susostuu panee mitä, vaan onhan niitä sellasiakin jotka harrastaa eläinte kanssa seksiä, eikä ole todellakaan luonnon mukaista! eikä sekään voi olla mahollista että hollywoodissa kaikki on homoja mut muussa maailmassa nii harva. mehän kuoltas suku puttoon jos kaikki ois homoja siitä saa van hivin tai aidsi,eikä liisäänny.