Olen aivan shokissa,katsoin elokuvan nimeltä [REC]

vaikkapa uutisia tai tekstitv:tä tai jotain, joka saa sinut takaisin tähän todellisuuteen.



Lue päivän lehti ja juo kuppi teetä tms.

making of, jos sellainen löytyy. Kummasti saa perspektiiviä kun on ns. mikki kuvassa.



Mutta I feel your pain jollet pystynyt lopettamaan katsomista. Mä en pystynyt katsomaan leffaa edes pikakelaamalla, minkä yleensä teen jos käy liian pelottavaksi. Toi oli oikeasti pelottavin koskaan katsomani leffa. Tai siis katsomaan yrittämäni.

Voisko joku kertoo nopeesti, mikä laji ja mikä aihe.

ajattelemaan mitään muuta..Tämä on käsittämätöntä, olen katsonut monia kauhuleffoja ja ne eivät vedä vertoja tälle.. Kierrän hysteerisenä ympyrää kotonani ja katson,ettei ovien takana ole ketään..Yläkerrasta kuuluu outoa ääntä, kuin joku tiputtaisi esineitä lattialle.. Ei ole totta, pitäisikö lähteä lähikapakkaan?En varmasti uskalla nukkua tätä yötä yksin..

tee ristikoita.

oli se espanjalainen versio. Elokuva kertoo naisesta,joka tekee kuvaajansa kanssa ohjelmaa Sillä välin kuin nukut. He menevät paloasemalle tutustumaan palomiesten elämään. Yhtäkkiä tulee hälytys ja he pääsevät palomiesten mukaan keikalle. He joutuvatkin kerrostaloon, jossa vilisee joku ihmissyöjävirus. Siellä he kuolevat yksitellen. Lopussa se nainen menee sen kuvaajan kanssa ylimpään kerrokseen asuntoon, jossa on panssariovi. Siellä on asunut joku hullu tohtori, joka on yrittänyt parantaa tyttöä jota luultiin riivatuksi. Tällä tytöllä oli tuo virus. Tyttö onkin asunnon ullakolla ja hän on ERITTÄIN laiha. Asunnossa on pimeää ja kaikki näkyy yökuvauksella. Tyttö syö kuvaajan ja se nainen yrittää päästä pakoon. Lopuksi nainen pudottaa kameran kädestään, joka putoaa lattialle kuvaamaan naista. Nainen yrittää kurottautua kameraan päin,mutta se laiha tyttö repii hänet jaloista toiseen huoneeseen. Siihen se loppuu. Pelottavaksi tämän leffan tekee se, että se on kuin itse kuvattu.

oli lapsi? Ei kai yksin asuvalla ole lasta?

mutta minäkin olen nähnyt kyseisen leffan, en nukkunut muutamaan viikkoon.. Tässä traileri

vauva-palsta..

Itsekin tykkään katsoa kauhuleffoja ja sitten tietenkin niiden jälkeen nukkua ukon kainalossa niin tiukasti että kummallakin on hiki yöllä kun pitää olla typerä ja pelätä että joku pahis tulee ja tekee jotain :D Ja tietenkään en voi olla katsomatta kauhuleffoja vaikka ehkä pitäisi, sen verran vilkkaan ja ylihysteerisen mielikuvituksen omaan..

Tuota RECiä en olekaan vielä katsonut, saas nähdä jos saisin suostuteltua ukon katsomaan sen kanssani..

ole lapsia..onneksi,miltähän heistä tuntuisi että äiti on katsonut niin pelottavan leffan että harkitsee jo itsensä tappamista.. En siis ole tappamassa itseäni, tärisen ja pillitän kun olin niin helvetin tyhmä etten jättänyt katsomista kesken..



AP

Mä oon kattonu viimeksi kauhuleffan noin 3 vuotta sitten, ja silloinkin "pakotettuna". Kaverit siis sanoi, että ei tää oo kamala jne.



Sen nimi tais olla joku 28 päivää myöhemmin. Mä nään vieläkin siitä välillä painajaisia! Jotenkin se leffa vaikutti minuun niin paljon. Se tuli telkkarista tässä joku aika sitten. Vilaisin vain nopeasti (oli sellanen kohtaus menossa, että siinä ei ees tapahtunu mitään ihmeellistä), silti alko heti pelottaan ihan kauheesti.



Tollanen on tosi ahdistavaa!!!

Mielenterveysongelmaa takana? Päivystykseen?

vähän realismia peliin. Vaikka nyt olisikin tunteet pinnassa, täytyy ihan järjellä ajatella ettei tuollaisia ihmissyöjäbakteereja (tai mitä ne nyt olivatkin) oikeasti ole. Olet pelästynyt vain satuelokuvaa.



Lue jotain lehteä vähän aikaa ja jätä vaikka valot palamaan. Kyllä se siitä.

En kyllä suosittele katsomaan tuota leffaa yksin! Jos katsotte, niin oikeesti jonkun kanssa ja valot päällä! Tuo on sairas!

heti täällä haukutaan APta mielisairaaks kun vähän väsyneenä ottaa elokuvan liian tosissaan. Minäkin olin tuon leffan jälkeen shokissa, itkin enkä pystynyt nukkumaan. Todellakin pelkäsin,että se laiha muija on meillä jossain vessassa odottamassa.

Blair Witch Projectin. Ehkä just se kotikutoisuus teki siitä niin ilkeäntuntuisen, vaikkei se ollutkaan mikään ihmeellinen juttu.

Vedät henkeä ja hengität ulos, ja muistat että se oli vain elokuva, jonka on tehneet ihmiset. Päätät että käyt nyt kerran tarkastamassa asunnon ja sitten annat olla. Voit sytyttää valoja ja laittaa jonkun iloisen musiikin soimaan ja tanssia. Elokuva ei ole totta, joku on sen idean keksinyt, kirjoittanut, valinnut näyttelijät ja suunnitellut kuvaukset, ohjannut, näytellyt, kuvannut, äänittänyt, asetellut valot, maskeerannut näyttelijät, rakentanut lavasteet, tehnyt musiikin, leikannut sopivaksi pätkäksi, suunnitellut mainonnan jne. Kaikki yksityiskohdat on valittu luomaan tietty tunnetila katsojassa, se on oma taiteenlajinsa miten herättää kuvalla ja äänellä aina joku tietty tunnelma yleisössä. Ideasta valmiiksi elokuvaksi on mennyt varmaankin muutama vuosi, ja sinä aikana ja sen jälkeen ne ihmiset on eläneet ihan tavallisesti elämäänsä, olleet töissä ja keskittyneet muihin asioihin työn ulkopuolella. Tosiaan ne makingoffit voi auttaa paljon. Voi olla hyvä keskittyä johonkin kohtaukseen ja miettiä miten se on tehty, miksi siinä on valittu tällainen kuvakulma tai tällainen kuvaustyyli tai tällainen musiikki ja mitä jos se musiikki olisikin eri, miltä tila on näyttänyt ennen valaistusta jne., purkaa se kohtaus kohta kohdalta. Mitkä elementit siinä on tärkeitä tunnelman kannalta, mitä siitä voisi muuttaa tai tehdä paremmin... Sitten menet katsomaan lisää jotain aivan muita makingof videoita vaikka youtubesta, ja katsot samat asiat jostain komediapätkästä ja mietit samoja juttuja. Sitten keität kupin vaikka kaakaota, luet hetken lehteä ja menet nukkumaan.

Enkä siis (ainakaan vielä) kärsi lapsettomuudesta, en vain ole siinä elämänvaiheessa, että asiaa tarvitsisi miettiä. On täällä paljon muutakin nähtävää kuin iänikuiset vaippajutut.



Ap, mä ymmärrän sua täysin, olen nimittäin itse tosi herkkä kauhuleffoille. Orpokodin jälkeen en nukkunut kunnolla pariin yöhön, kun leffan kohtaukset palas mieleen.

Koita pitää valot päällä ja tehdä jotain kepeää puuhaa: katso tyhmiä telkkariohjelmia, lue sarjakuvia tai hauskoja pakinoita, surffaa netissä. Pidä vaikka musiikki päällä, niin et ole "yksin", vaan äänen ja elämän ympäröimänä.



Tsemppiä!

kun seuraavan kerran menet katsomaan asuntosi pimeät nurkat, että se laiha nainen örveltää luoksesi oven takaa. Kompastut ja hän syö sinut eteisessä.