Erosin kirkosta ja olen kaverin lapsen kummi

Palstakin on uskovaisia täynnä. He muistuttavat aina olevansa enemmistö. Jos meidän vähemmistön olemassaolo saa tuollaisen pelon aikaan, niin onpa todella kummallista. Ainakin minun puolestani uskovaiset saavat uskoa, kunhan eivät tule minua käännyttämään, eivät puhu uskonasioista totuuksina ja muistavat lapsilleenkin sanoa, että minä uskon näin, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä minun kanssani.

Eri mieltä. Ei Suomessa kukaan uskalla kertoa jos on uskovainen

Kerroit tuossa aikaisemmin että ovat uskossa jollain tasolla.

Aika erikoista että sun elämänkatsomusta pitää kunnioittaa mutta itse et vaivaudu.

Häpeätkö jotenkin eroasi kirkosta vai mikä siinä on vaikeaa seistä tekojensa takana ja olla rehellinen? Miksi pitää valehdella kuuluvansa edelleen kirkkoon, en tajua? Voithan olla lapsen"kummi" muuten mutta et esim rippijuhlissa. Silloinhan se tulee esiin sitten viimeistään.

Tuskin kukaan tulee ripillä repimään alttarilta pois siksi ettei kuulu kirkkoon. Eikös kirkkoon ole kaikki tervetulleita. Ja ei sitä kukaan tarkasta siellä alttarilla, ehtoollisellekin voi mennä kuka vain. Ei tarvi olla virkatodistus mukana. Voihan kirkkoon liittyä vaikka päivää ennen ja erota taas seuraavalla viikolla..

Palstakin on uskovaisia täynnä. He muistuttavat aina olevansa enemmistö. Jos meidän vähemmistön olemassaolo saa tuollaisen pelon aikaan, niin onpa todella kummallista. Ainakin minun puolestani uskovaiset saavat uskoa, kunhan eivät tule minua käännyttämään, eivät puhu uskonasioista totuuksina ja muistavat lapsilleenkin sanoa, että minä uskon näin, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä minun kanssani.

Eri mieltä. Ei Suomessa kukaan uskalla kertoa jos on uskovainen

Kerroit tuossa aikaisemmin että ovat uskossa jollain tasolla. Aika erikoista että sun elämänkatsomusta pitää kunnioittaa mutta itse et vaivaudu. Häpeätkö jotenkin eroasi kirkosta vai mikä siinä on vaikeaa seistä tekojensa takana ja olla rehellinen? Miksi pitää valehdella kuuluvansa edelleen kirkkoon, en tajua? Voithan olla lapsen"kummi" muuten mutta et esim rippijuhlissa. Silloinhan se tulee esiin sitten viimeistään.

Eroan kirkosta, mutta en uskalla kertoa siitä kenellekään

En edes kummilapselleni, joka uskoo lapsenomaisella tavalla Jumalaan.



Minun ja kummilapsen suhde katsos perustuu ainoastaan tähän seikkaan että kuulun kirkkoon.



Meillä ei siis voi jatkua "kummisuhde" sen jälkeen kun kerron etten kuulukaan kirkkoon.



Meillä ei ole mitään yhteistä.



En välitä lapsen uskosta joten annan hänen uskoa että minäkin uskon.

joitain vuosia sitten.

Kerroin kaikille lasten vanhemmille etukäteen, minusta se oli reilua.



MInä itse ja kaikki näistä perheistä ovat ns. tapakristittyjä, tiedän sen, koska he ovat kaikki hyviä ystäviäni. Kummiuteni on aina ollut enemmän juuri tuota aikuis-ystävätoimintaa, olen jo kummiksi pyydettäessä muistuttanut etten ole kovin uskonnollinen. Aikuinen ystävä oli myös näiden vanhempien toive ja sopi kaikille hyvin.

Kummius ei ole siten muuttunut mitenkään kirkosta eroamisen jälkeen.



Olen luvannut, että jos rippijuhlien aikaan joku haluaa, voin liittyä takaisin seurakuntaan, vaikka se vähän tekopyhältä tuntuukin. Mutta tekopyhältä se kummien siunaaminen tuntuu rippikirkossa muutenkin, olen aina vähän vierastanut tätä uutta tapaa (omissa juhlissani ei tällaista ollut).

Mun kummityttö on ihan normaali ikäisensä pikkutyttö, eikä pohdi uskonasioita. Ei vielä tuossa iässä. Kyllä petshopit ja bratzit ovat lähempänä mielessä, eikä musta siinä ole mitään väärää. Antaa lasten olla vaan lapsia.



ap

meidätkin kelpuutettiin ja ollaan tosiaan ainoita. En usko, että löytyisi ketään tilalleni.

Ja miten selittää sitten 6-vuotiaalle, että joku muu kuin minä olen nyt kummitäti. Minua todellakin kutsutaan kummitätinä nykyään. Mahtaako lapsi edes muistaa oikeaa nimeäni. :)

Minä luulen, että jätän kertomati, ettei tämän ongelman pohtiminen siirry lapsen vanhemmille. Turha päänvaiva sitten heille. Ovat he vähän kristillisiä ehkä aika pinttyneesti, mutta ei julkisellaisia.

Kaipa tämä joskus paljastuu, mutta sitten olen, että ai jaa, tekö ette vielä tienneet. Ja jos on kulunut sitten jo enemmän aikaa erostani, niin ymmärtävät siitä vinkin, että halusin olla edelleen kummitäti.

ap

Minun kummilapseni ja heidän vanhempansa kyllä tietävät, että olen eronnut kirkosta. En ole ap. Kirjoitin vain tuon "Palstakin on uskovaisia täynnä"-osion.

Mutta et ole valmis kunnioittamaan kummilapsesi uskoa?

Palstakin on uskovaisia täynnä. He muistuttavat aina olevansa enemmistö. Jos meidän vähemmistön olemassaolo saa tuollaisen pelon aikaan, niin onpa todella kummallista. Ainakin minun puolestani uskovaiset saavat uskoa, kunhan eivät tule minua käännyttämään, eivät puhu uskonasioista totuuksina ja muistavat lapsilleenkin sanoa, että minä uskon näin, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä minun kanssani.

Eri mieltä. Ei Suomessa kukaan uskalla kertoa jos on uskovainen

Kerroit tuossa aikaisemmin että ovat uskossa jollain tasolla.

Aika erikoista että sun elämänkatsomusta pitää kunnioittaa mutta itse et vaivaudu.

Häpeätkö jotenkin eroasi kirkosta vai mikä siinä on vaikeaa seistä tekojensa takana ja olla rehellinen? Miksi pitää valehdella kuuluvansa edelleen kirkkoon, en tajua? Voithan olla lapsen"kummi" muuten mutta et esim rippijuhlissa. Silloinhan se tulee esiin sitten viimeistään.

Kummille kuuluu kirkon mukaan lapsen siveellinen ja hengellinen kasvatus vanhempien rinnalla, eikö niin? Se tarkoittaa lapsen kodin maailmankatsomuksen kunnioittamista, silloinkin kun sitä ei itse jaa. Siihen voi myös liittää lapsen elämän sivistyksellisen rikastamisen kirjojen, musiikin ja muiden elämysten muodossa.

Kummit ovat vanhempien, isovanhempien ja muiden läheisten sukulaisten rinnalla lapsen elämän alkutaipaleen merkittävät aikuiset (koko kylä kasvattaa). Sen jälkeen lapsen elämään astuvat kavereiden vanhemmat, opettajat yms.

Kun lapsi on vanhempi ja jos suhde on hyvä, kummi voi toimia tulkkina lapsen ja vanhempien välillä.

Ei meidän lastemme kummien ja meidän kummilasten vanhempien maailmankatsomukset mene ollenkaan yksi yhteen, mutta eivät erilaiset katsomukset haittaa elämää ollenkaan, päinvastoin!

Näin minä olen kummiuden ymmärtänyt.





19

Meidän tytöllä on tasan yksi kummi, joka voisi hoitaa tätä kirkon "velvoittamaa" kristillistä kasvatusta. Muuten heitä on yhteensä neljä.

Tämä kristillinen kasvatus ei MINUN mielestäni ole kummin päätehtävä, vaan kummin tehtävä on olla läsnä lapselle niinkuin hän sitä kulloinkin tarvitsee. Yhtenä turvallisena aikuisena vanhempien lisäksi.

Eikä sitä muuten kirkon kirjoista poisteta (merkintää kummiudesta) elleivät vanhemmat sitä ehdottomasti halua. Kummi sitoutuu eliniäkseen tehtäväänsä, eikä siinä paina se kuuluuko kirkkoon vai ei.. :)

kummitätini on eronnut kirkosta. Enkä ole ikinä jäänyt mistään paitsi.

Tosin yksikään kummini ei ole ikinä kirkkoon tmv. vienyt.

Rippijuhlissa oli vain tämä kummitäti vanhempieni lisäksi kirkossa mukana "siunaamassa".

kummiudesta ei erota, ja kirkosta eronnutkin on siellä kirkonkirjoissa kummi.

...eronnut kirkosta, et kummiudesta. Minulla oli yksi kummilapsi, kun erosin kirkosta mutta olen silti kummi. Kirkottomana olen saanut toisen kummilapsen, kyllä minua kummiksi sanotaan vaikka en sitä virallisesti olekaan. Minulle (ja "kummi"lasteni vanhemmille) kummius on enemmän sitä aikuiskaveruutta kuin lapsen kristillistä kasvatusta.

Kummit joudutaan nyt vaihtamaan.