Lue keskustelun säännöt.
Mummo jankuttaa lasta yökylään, ärsyttää
02.07.2010 |
Mummo tahtoisi 2-vuotiaamme yöhoitoon itselleen - itse asiassa aloitti jankkaamisen kun lapsi oli 1v ja heti ilmoitti ottavansa viikoksi hoitoon. En tykkää yhtään tästä jankuttamisesta, olen sanonut ettei tunnu hyvältä eikä ole ajankohtaista, joka kerta vaan sitä jatkaa. Hokee, että lapsi on jo iso (hokenut asiaa siitä lähtien kun oli ½v, tuolloin ilmoitti että ei hän ole enää mikään vauva) ja pärjää hienosti. Sitten puhuu lapselle kahdenkesken (kuulen toisesta huoneesta) että jääthän mummolle yöksi, nukut tuossa ja mummo nukkuu tässä.. Miksi puhua tällaisia lapselle, kun vanhemmat ovat sanoneet, ettei lasta vielä jätetä yöhoitoon? Mummo ei meinaa pysyä vilkkaan lapsen perässä, antaa usein liian vaarallisia juttuja käteen, juottaisi kahvia jos antaisimme juottaa, kaikkea tällaista. Sydämellinen, ei mikään vanha ihminen vielä, mutta en koe että osaisi oikein olla pienen lapsen kanssa, ymmärtäisi tämän tarpeita. Huomaan, että on selvästi loukkaantunut minuun, kun en luota häneen enkä suostu jättämään hoitoon. Tästä koen tietysti huonoa omaatuntoa, kun kuitenkin toiselle mummolle olen hyvillä mielin jättänyt pari kertaa yöksi. Mutta tällä niin erilainen asenne ja käsitys lapsen hoidosta. Vielä kun meidän lapsemme herättelee paljon öisin, sairastuu herkästi juuri yöaikaan jne.
Mitä te tekisitte? Miten tuo jankutus loppumaan ilman että on erittäin loukkaava?
Kommentit (9)
Edellinen: etkö jätä lasta kellekään hoitoon vai nimen omaan hänellekö? Minusta on tosi vaikea perustella miksen jätä, kun kyse siitä etten jätä tälle mummolle mutta mummo tietää että olen jättänyt äidilleni kuitenkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummo on hoitanut lastamme aina silloin tällöin muutaman viikon ikäisestä ja yön ylikin jo alle kaksikuisena. Lapsi on nyt melkein 5-vuotias ja rakastaa mummoaan yli kaiken.
En itse ole aina ihan samoilla linjoilla, mitä tulee ravintoon tai kasvatukseen, mutta eipä se lapsi siitä pilalle mene. Ja kyllä musta se on ihan mahtavaa, että meillä on mieheni kanssa mahdollisuus myös yhteisiin omiin aikuisten menoihin, kun hoitoapua löytyy helposti.
Juu, kaikki eivät moista kaipaa, mutta minulle se on kyllä aivan ehdotonta, että on muutakin elämää, kuin tämä perhe-elämä. Enkä ole mikään teiniäiti, tiedoksi vain, vaan neljänkympin rajapyykki on menossa rikki.
ja oletettavasti kasvattanut ainakin yhden lapsen.
Muistan ja tiedän.. tiedän, että tälle lapselle jäänyt monia traumoja ja huonoja muistoja lapsuudestaan. Joutui seuraamaan vanhempien riitoja ja runsasta juomista, ruokana söi aina vain eineksiä.. vielä aikuisena muistelee surullisena näitä.
Ajattelin raskaana ollessani, että annan lapsenlapseni hoitoon äidilleni niin paljon kuin hän toivoo. Kun lapsi syntyi, huomasin että mummo on todella epävarma vauvan kanssa ja piti häntä kummallisissa asennoissa neuvoistani huolimatta. Hän myös yritti omia vaunut kävelyllä kokonaan itselleen tajuamatta, että minäkin tykkään työnnellä oman lapseni vaunuja. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään hinkua antaa lapsea hoitoon kummallekkaan mummolle, sillä anopin terveydentila on liian huono ja oma äitini on niin kova sähläämään, että pelkään että lapselle sattuisi jotain. Outoa, että vasta kun itse tulee äidiksi huomaa, miten omat vanhemmat ovat yhtäkkiä vanhentuneet. Vaikka äidilläni terveys pelaa, niin luonne on muuttunut rasittavammaksi koko ajan. Jos hänelle jostakin huomauttaa, esim väärästä asennosta tms. niin hän loukkaantuu ja alkaa tiuskimaan. Ihmettelen, miten nainen jolla on ollut monta lasta ei osaa enää pidellä vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei lasta anneta hoitoon jos ei luoteta hoitajaan, eikä vain sen vuoksi että mummo ei tuntisi tilannetta mummojen välillä epätasa-arvoiseksi. Se on yks ja sama viekö täällä palstamamma oman kullannuppunsa parin kuukauden ikäksenä yökylään tai pitääkö toinen exceltaulukkoa siitä että kaikki saavat hoitaa omaansa yhtä paljon. Tilanteita, sukuja, perheitä ja vanhempia on erilaisia. Sinun lapsi ei ole mikään lelu, jota lainataan anopille jotta sille ei tule paha mieli. Lapsesi on hoidossa silloin kun sille tarve on, sellaisella hoitajalla johon molemmat vanhemmat luotatte.
Mutta itse ongelmaan: puhukaa suoraan mummolle ja sanokaa, että ette vielä jätä hoitoon koska tuntuu ettei mummo pysy lapsen perässä. Sanokaa perään, että sitten leikki-iässä lapsi on helpompi hoidettava, mutta vielä taaperona mummo saa tavata koko perhettä kerralla. Varmasti loukkaantuu, mutta pahempi se on kun toinen kokoajan valittaa ja pyytää, ja itse sitten olla tuppisuuna.
Muutenkin lähes jokainen vanhempi joutuu asettamaan rajoja sukulaisille lasten suhteen. Innokkuus voi tappaa viimeisetkin käytöstapojen rippeet niin mummoilta kuin tädeiltä, ja ihan lapsen ja oman perheen vuoksi on oltava jämpti ja välittämättä muiden kotkotuksista. Aina löytyy joku joka kokee jonkin asian epäoikeudenmukaiseksi ja loukkaantuu. Suvun naiset saattavat iskeä parvena osallistumaan tuoreen perheen elämään, niin että unohtuu perheen ja suvun rajat.
Kukaan muu ei päätä kuinka usein lapsi on hoidossa ja kenellä se on. Mielipiteitä voi olla monia, mutta ne ovat vain mielipiteitä. 2-vuotiaat ovat muutenkin sellaisessa kehitysvaiheessa, että hyötyvät eniten siitä kun on yksi ja sama hoitaja jota käytetään. Eivät toki pilalle mene, jos useampikin hoitaja löytyy, mutta puhun nyt ihan lapsen kokemuksesta. 2-vuotiaan (ja vauvojen, taaperoiden, pikkulasten) maailma on erilainen kuin aikuisten. Valitettavan usein lapsen kokemus ja tarpeet unohtuvat kun yhden lapsen asioista haluaisi päättää useampi aikuinen. Sinä olet oman lapsesi asiantuntija ja asianajaja, älä jää muiden jyrän alle.
Eiköhän ongelma ole 7 vuodessa jo ratkennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo on hoitanut lastamme aina silloin tällöin muutaman viikon ikäisestä ja yön ylikin jo alle kaksikuisena. Lapsi on nyt melkein 5-vuotias ja rakastaa mummoaan yli kaiken.
En itse ole aina ihan samoilla linjoilla, mitä tulee ravintoon tai kasvatukseen, mutta eipä se lapsi siitä pilalle mene. Ja kyllä musta se on ihan mahtavaa, että meillä on mieheni kanssa mahdollisuus myös yhteisiin omiin aikuisten menoihin, kun hoitoapua löytyy helposti.
Juu, kaikki eivät moista kaipaa, mutta minulle se on kyllä aivan ehdotonta, että on muutakin elämää, kuin tämä perhe-elämä. Enkä ole mikään teiniäiti, tiedoksi vain, vaan neljänkympin rajapyykki on menossa rikki.
Varmasti rakastaakin mummoaan, kun on joutunut olemaan hänen hoidossaan noin paljon. Siis miksi teitte lapsia kun lähes joka viikko oli tarvetta hoidolle vastasyntyneestä lähtien ja on se kummaa, kun pari kuukautinenkin pitää yökylään antaa, vaikka siitäkin on näyttöä, että tuollainen pienen vauvan pallottelu hoitakalle toiselle on perusturvallisuudentunteelle haitallista.
vouhotusta yökyläilystä. Helpompi varmaan sanoa, kun meillä kyseessä anoppi...