Lue keskustelun säännöt.
sain tietää olevani raskaana, 5:lla kuulla
02.07.2010 |
järkyttävää. Siis aivan järkyttävää.
Näinkin voi käydä.
Menin lääkäriin menkkamaisten kipujen ja outojen tuntemusten takia, olivat jatkuneet jo jonkin aikaa. Lääkäri tutki ja tunnusteli vatsanseutua ja kohtua - ja halusi ultrata "varmuudenvuoksi". Minähän olin sitä mieltä, ettei siellä mitään ole. Ei voi olla, olen syönyt pillereitä koko ajan ja ne ovat aina ennen suojanneet raskaudelta. Lasta en ole koskaan halunnut. Mitään oireitakaan ei ilmaantunut silloin alussa ja vatsa ei ollut kasvanut.
Nyt kyllä huomaan sen "turvonneen", mutta vain siksi, kun tiedän mitä siellä on.
Aborttia en enää tässä vaiheessa voi tehdä, pitäisi synnyttää vauva pois enkä sitä halua tehdä ...
Minusta tulee vanha äiti, olen jo 34 -vuotias.
Koko ajatus pistää elämäni ihan uusiksi.
Mies ei osaa sanoa yhtään mitään, oltiin sovittu, että lapsia ei meille tule kun emme kumpikaan niitä halua, halusimme nauttia elämästä ja matkustella paljon. Itkettää vaan.
Mitä tässä nyt voi ajatella ?
Kommentit (78)
Minäkin olen 34v ja raskaana. Enkä todellakaan vanha. Moni saa esikoisensa yli nelikymppisenä.
Lapsi ei estä elämästä nauttimista ja matkustelua, yhden lapsen kanssa sekin on vielä suhteellisen helppoa. Päinvastoin lapsi tuo teille ihan uusia ulottuvuuksia elämäänne. Ehkä pelkäät äitiydessä omia mielikuviasi enemmän kuin todellisuutta. Sitä ei kuitenkaan voi tietää millaista se on ennenkuin sen kokee. Muiden lapsiperheiden seuraaminen sivusta on täysin eri asia.
Minä odotan kuudettani, eikä lapset ole ikinä estäneet elämästä elämääni. Sulla on ehkä vääränlaiset mielikuvat äitiydestä. Ihan samoja asioita me tehdään kuin lapsettomat kaverimmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kuudes lapsi tulossa. Ei sillä ole mitään tekemistä lasten kanssa. En todellakaan ole mikään täti ja näytetäänkin 10v ikäämme nuoremmilta. Kuunnellaan/tehdään työksemme samaa musiikkia mitä meidän teinit ja niiden kaverit kuuntelee.
Lapset ei vanhenna, pikemminkin nuorentaa. Kyllä minullekin vähän mammautumista tapahtui nuorempien lasten ollessa pieniä (lapset kahdessa sarjassa)mutta parissa vuodessa se meni ohi. Kaikki on kiinni persoonasta, ei siitä onko lapsia vai ei. Meidän arkea on lapsiperheen elämä mutta myös ihan kaikki muu niinkuin muillakin ihmisillä. Tehdään paljolti samoja asioita kuin parikymppisenäkin. Monilla kavereillamme ei ole lapsia, mutta samoilla klubeilla ym. käydään.
t. se kuudetta odottava 34v
tänä viikonloppuna olisi vielä kaverin häät, kaikki tuttavapiirissämme ovat sellaisia "ikinuoria", vain yhdellä pariskunnalla on lapsi, ja heidän kanssa yhteydenpito jäi, kun en jaksanut kuunnella kakkavaippajuttuja. Koko nainen muuttui ihme mammaksi. Niinkö kaikille käy ? En tosiaan voi kysyä keneltäkään ystävältä, kun kukaan ei pidä lapsista tai halua niitä. Luulen ,että menetän osan kavereistanikin tämän myötä. Miehen taisin jo menettää ... Niin ja lapsen liikkeet oli yksi syy, jonka takia menin lääkäriin. Ihmettelin, mitä se voisi olla, raskauskin käväisi mielessä, mutta en tosissani uskonut, yritin ajatella niiden olevan jotain ilmavaivoja... Välillä maha alkoi mennä kovaksi pinkeäksi " palloksi ", siitä jo melkein arvasin ja sitten varasin ajan. ap
Saitko nukuttua, ap? Tilanne- ja fiiliskuulumisia?
sellainen mies joutaa mennäkin. Pidä lapsi, kyllä pärjäät hienosti miehen kanssa tai ilman.
Mies menköön miettimään prioriteettejään oikein perusteellisesti. Pelkurityyppi!
tuon ap:lle vähän tässä mietittävää.
Sinun täytyy todella itse haluta sitä lasta, koska todennäköistä on , että miehesi saattaa vähän aikaa olla kiinnostunut vauvasta ja kun kiinnostus lopahtaa niin hän pakkaa kimpsunsa ja jättää sinut yksinhuoltajaksi. Näin kävi siskolle ja lapsi ei ole tavannut isäänsä kun muutaman kerran ja hädintuskin mies maksaa elatusmaksut vaikka olisi kyllä varaa.
Toinen on se, että voin melkein vannoa, että et pysytisi adoptioon, kun saat vauvan syliisi. Se on niin maata mullistava tapahtuma, että siinä tiedät jos että pidät vauvan.
Nyt olisi aika kasvaa ja ruveta nauttimaan äitiydestä ja miettiä niitä elämän tärkeitä asioita. Tulet katumaan jos luovut vauvasta nyt ja vaikka kuinka toitotat, että et halua lapsia ja kaveritkin hylkää niin vaikea uskoa, että myöhemmin olet tuota mieltä. Kannattaisi myös miettiä onko ne kaverit oikeita kavereita, jos ne jättää sen takia, että saat lapsen. Kaverit on kyllä siipelijöitä ja ovat vaan seurassasi, kun sinulla on samanlainen tilanne kuin heillä. Noh, tilanteet muuttuu ja ihmiset kasvaa.
Itsekään en halunnut koskaan lapsia, mutta niin vaan minulla tuhisee päiväunilla kohta 8 kk poika ja mikään ei ole niin upeaa tunnetta, kun on terve lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en miehesi käytöstä. Mitä teillä oikein on yhteistä, jos ei sen vertaa luottamusta löydy, että mies uskoisi sinun tulleen oikeasti vahingossa raskaaksi? Oikea mies kantaisi vastuunsa, te olette YHDESSÄ hässineet, ja lapsi on teidän YHTEISTEN hetkien tulos ja YHTEINEN vastuu. Jos on niin kakara, ettei tätä käsitä ja lähde muuttamaan elämää lasta varten, niin sopii mennä.
Fakta on se, että saat lapsen. Et jotenkin vaikuta ehdottomalta, että sinusta ei olisi äidiksi, ja että eroon tahtoisit siitä, joten adoptioon en usko.
Ja minäkin olin vanha äiti, yli 30 esikoisen saadessani, ja kokemukset lapsista: ne ovat huutavia sottapeppuja. Mutta se oma, se on ihan eri juttu. Toki on rankkaa ja väsyttää ja välillä on oikeasti ihan puhki, mutta minulla ainakin oli tunne, että aikaansa kutakin. Ehdittiin mekin se 10 vuotta matkustaa ja nauttia, ja sitten tuli lapsi, ja nyt nautin suuresti, kun muuten siistin olkkarimme lattialla on puujunia ja lapsi hihkuu ilosta. Oman lapsen kehityksen seuraaminen on jotain käsittämättömän hienoa.
Lisäksi, ei todellakaan koko oma persoona katoa lapsien myötä, elämä saa vaan uusia lisäpolkuja! Voitte edelleen matkustaa, ja jos miehellesi on joku erityinen juttu tärkeää (musiikki), siitä kannattaa pitää kiinni (isin ja äidin omat ajat) ja kun lapsi on riittävän iso, hänhän nauttii varmasti isänsä kanssa musiikkiharrastuksesta. Miehesi olisi varmasti ylpeä! Mutta jos hän ei näe järkytyksen yli, niin ole sinä se aikuinen ja kanna vastuu. Joku tuolla jo kysyikin, että miten saisit apua, millainen tukiverkko on?
surffailee ja hokasi HETI tänne kirjoittaa jos kerta on niin vauvavastainen mieli ollu.
taitaa olla provo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa lasta adoptoitavaksi, vaikuttaa sen verta mulkulta toi ukkos että jättää sut varmaan siitä huolimattakin jossain vaiheessa, ellet itse tule järkiisi ja jätä sitä ensin!
Lapsen mukana kasvaa äitiyteen, itsekin olin ihan teini henkisesti vaikka sain esikoiseni yli 30-vuotiaana. Alussa jopa ahdisti kun ei voinut mennä kavereiden kanssa niin kuin ennen. Mutta nyt kun vauvani on 3 kk, alkaa elämä asettua uomiinsa ja olen älyttömän rakastunut lapseeni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta viisikymppisenä. Sitten jättää ap:n tästä syystä ja lyö hynttyyty yhteen jonkun kolmikymppisen kanssa. Miten sitten suu pannaan, etenkin, jos ap on miehen takia tehnyt myöhäisen abortin?
Näkisin sivusta että sulla on kaksi tai kolme vaihtoehtoa:
1) Yrität kiireesti saada sen erikoisabortointiluvan ja menetät miehesi sillä luottamusta teidän suhteessa ei enää ole
2) Annat lapsen adoptioon ja menetät miehesi luottamuspulan takia
3) Pidät lapsen ja kasvat äitiyteen ja menetät miehesi
Niin tai näin, avioliittosi on mennyt jo nyt. Sinulla on vain yksi elämä, joko otat tämän lapsen vastaan tai sitten annat hänet jollekin toiselle perheelle.
Mutta parisuhteesi on ohi, se ei parane enää teitpä mitä tahansa ( ja miehesi on todella idiootti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalipainoisena olisit myös raskauden jo noille viikoille mennessä huomannut.
Synnytät lapsen ja annat adoptioon. Suomessa on hyviä adoptiovanhmepia jonossa, joten lapsi pääsee hyvään kotiin.
mut voi olla että mieli vielä muuttuu...
T. Yllätysvauvan äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sitä lapsen kanssa voi matkustella.
ei se niiin vaikeata ole
ja kun se vauva syntyy niin se on maailman arvokkain asia. Mikään ei vedä sille vertaa
Miehesi käyttäytyy kuin lapsi.
Normaalipainoisellakin naisella voi olla yllätysraskaus. Tiedän tapauksen, jolloin vauva syntyi parin viikon kuluttua siitä, kun raskaus todettiin. Myös neuvolassa luultiin raskauden olevan ihan alussa. Ja ihan normaaliälyinen nuorin nainen oli kyseessä. Sinun täytyy ap nyt vaan miettiä tarkkaan mitä teet. Nyt on vielä muutama kuukausi aikaa ja voit vielä kypsyä ajatukseen lapsen saamisesta. Voimia sinulle.
sehän kuolisi ( siis aborttihan se olisikin ). en jotenkin pysty siihen. en aio myöskään antaa lastani adoptioon. En pysty synnyttämään vauvaa vain jotta pääsisin eroon siitä.
En haluaisi menettää miestäni, mutta ehkä hänkin tottuu ajatukseen ajan kanssa. Miehellä on vaativa työ ja paljon harrastuksia ( kuten musiikkiharrastus ), ja on aina vihannut sukulaisten lapsia, jotka tulevat sotkemaan paikkoja ja koskemaan hänen soittimiinsa.
Itsekään en näistä vierailijoista pidä, asunto pitää aina siivota sen jälkeen.
Onko elämä sitten yhtä sekasotkua ja kiukkua ja melua lapsen kanssa ?
ap
olen saanut lapseni 34- ja 37-vuotiaana enkä ole hetkeäkään tuntenut olevani liian vanha äiti.
tottakai lapsi muuttaa elämää; tulee sotkua ja vaivaa ja omille harrastuksille ei ole niin paljon aikaa. lapsi on kuitenkin syytön tilanteeseen, te olette seksiä harrastaneet ja siinä voi tulla raskaaksi!
Onko elämä sitten yhtä sekasotkua ja kiukkua ja melua lapsen kanssa ? ap
et kai nyt ole tosissasi
lapsi tuo niin paljon iloa elämään mitä ei olisi koskaan voinut uskoa.
Kyllä sitä jaksaa.
Lähes kaikilla vanhemmilla on vaativa tyo, harrastuksia jne. Ei kenenkään elämä lopu kun lapsia tulee.
Elämäsi on jo kiukkua miehen puolesta.
Ja olet jo yli puolivälissä. Se on jo vauva ja sen pitää vain kasvaa. Jotkut keskoset ovat ikäisinä syntyneet ja jääneet henkiin
hyvänen aika aborttia miehesi mieliksi tee. Tuut katumaan sitä loppuelämäs, oot vihainen siitä miehelles ja sitä et unohda ikinä. Mun tutut sai vauvan rv 23, 500g ja nykyisin terve lapsi. Anna adoptioon. Moni on jo sanonu, että on monia pariskuntia ketkä on vuosia toivoneet lasta.
ja mitä sontaa tämä on: "Mutta sikiö on tuossa vaiheessa vielä niin pieni ettei synnytys ole olleenkaan yhtä paha kuin täysaikaisen synnytys."
ihanko tosi joku synnyttänyt ihminen kuvittelee että lapsen koolla on tekemistä kivun kanssa? no okei jos jotain 6 kg synnyttää niin ehkä se ei yhtä nopeasti sieltä tule kuin 2kg..mut ei se vauvan koko sitä kipua määrittele.