Voiko 9v, 7v ja 5v lapset jättää mummolaan 10 yöksi?

Meidän nappulat (7,5v, 6v ja 4v) olivat viikon anopilla, puolessa välissä iski sitten kamala ikävä ja jouduttiin miettimään että ovatko sovitun ajan loppuun vai tulevatko kotiin jo aiemmin.

jo kuitenkin sen verran isoja, että jos nyt ei ihan mammanmussukoiksi ole kasvatettu, niin pärjäävät kyllä :) Itsekin pienestä pitäen viettänyt todella paljon aikaa mummolassa ihan omasta vapaasta tahdosta monen sadan kilometrin päässä kotoa ja hyvin olen pärjännyt (ja mummo ja pappa pärjäs kans ;)).

lapset isovanhemille jos välit on läheiset. Muuten en.

Olin itse 6-vuotiaana viikon mummolassa, kun äiti ja isä olivat lomamatkalla. Niin iso juttu se oli mulle, että muistan sen vieläkin hyvin. En ollut tottunut olemaan erossa vanhemmista 1-2 yötä kauempaa, ja jossain vaiheessa iski kova ikävä, senkin muistan selvästi. Teillä on tietysti sisaruksista seuraa toisilleen, että sikäli vähän eri juttu.



Isovanhempien kannalta ei kukaan muu voi vastata asiaan kuin he itse! Haluavatko ottaa teidän lapset hoitoonsa noin pitkäksi aikaa? Jos haluavat, niin sittenhän siinä ei ole mitään ongelmaa.

Isot lapset kyllä pärjäävät tutun hoitajan kanssa kun muut arkikuviot pysyvät muuttumattomina. Plussaa tietysti, jos voivat olla koko ajan kotonaan.



Minä en ole vaan voinut jättää muksuja noin pitkäksi aikaa, ollaan tehty max. kolmen yön reissuja miehen kaa kaksin ja pidemmät lasten kanssa :)

tai retkeilemässä. Ovat siis aivan tuttuja, asuvat kilometrin päässä. Ovat olleet yötä monta kertaa, enimmillään kuitenkin neljä yötä.



ap

Pieninkin heistä ymmärtää sen verran ajankulusta, että pystyy laskemaan päiviä ja tietää, että ei ole hylätty. Sisarukset myös tukevat toisia.



Jos teillä on noin auttavaiset isovanhemmat, kjäyttäkää toki tilaisuus! Olen ikikade tuollaisista isovanhemmista.

hyvää matkaa vain teille!

Kuulostaa kyllä jo aika uskomattomalta jos ei tuon ikäisiä sisaruksia voisi matkan ajaksi jättää mummolle. Minkälaisia mammanpoikia ja

-tyttöjä nykylapsista oikein on tulossa?



Itse olin 5-vuotiaasta asti kesät kaiket mummon luona maalla ja siellä olivat myös kaikki serkkuni. Siellä sitten isolla laumalla pötköteltiin heinäpellolla heinäseipäiden varjossa ja syötiin pullaa tai pyydystettiin pellolle eksyneitä sammakoita. Ihan täyspäisiä mukuloita meistä tuli kaikista eikä tainnut kenenkään mielessä käväistä sellainen ajatus, että äiti olisi hyljännyt.

muukin asia vähän erilaista kuin nykyään..



ohis

sitten osuu kohilleen.

tässä taas näkee sen, itsekkäät vanhemmat. Tai sitten ei taida vaan rahat riittää koko perheen lomailuun????

ottaa lapsia mukaan. On matkusteltu ihan tarpeeksi lasten kanssa. En ajatellut olevani itsekäs, jos lapsia ei oteta häämatkalle mukaan..



ap

mun lapseni lähti 5-vuotiaana isänsä kanssa kuukaudeksi turkkiin. ensi viikolla menevät taas, nyt lapset kyllä jo vanhempia, 7 ja 9vee.

Hyvää häämatkaa teille! :)

No mä olen niin suojeleva emo, että en haluaisi olla noin pitkään erossa lapsista omien syiden vuoksi.



Meillä ei tuon ikäisillä ole vielä ollut kuin leirejä, siis 9-vuotiaalla ja ne on 4-5 päivää.



Toinen on se, että meillä on vaan normaalit viiden viikon lomat vuodessa, joten en niistä haluaisi laittaa vajaata kolmannesta niin, että en olisi lasten kanssa. Eri asia sitten jos toinen/molemmat

vanhemmat ovat paljon kotona.



Meillä ei siis ole lapsilla kokemuksia noin pitkistä poissaoloista. Varsinkin 5-vuotiaan näkökulmasta 10 vrk kuulostaa kyllä pitkältä ajalta.



Mä siis tekisin tuossa tilanteessa pitkän viikonlopun reissun ja lähtisin koko perheen kanssa maapallon toiselle puolelle.

Ja tavallaan hyvä kun kouluaikaan menette, niin lasten päivät ovat täynnä (koulua&kavereita) niin ei ikävä ehdi tulla vert. kesälomalla kun ei koulua, kaverit matkoilla/mökillä jne.



5-vuotiaskin on jo sen ikäinen että ymmärtää ettei häntä ole hylätty vaan äiti ja isä ovat lomamatkalla. Ja koska lapsia on useampi, niin se hyvä asia, sillä tavallaan "perhe" on koossa, lapset+isovanhemmat+nuoremmat sisaruksesesi, vert. ainokainen laitettaisiin yksin kahdeksi viikoksi yksin asuvan mummonsa luo hoitoon =ihan eri asia!



Tottakai ikävä saattaa tulla (molemmin puolin) mutta se kuuluu myös elämään. Tuollaisesta voi mielestäni jopa saada eväitä elämään. Miettikää esim. tilannetta jossa parikymppinen muuttaa kotoa pois, eikä ole sitä ennen koskaan ollut vanhemmistaan erossa kun max päivän pari.

(ja kyllä: on eri asia jos jättää ihan pienen pitkiksi ajoiksi hoitoon, mutta ap:n lapset ovat jo isoja, myös tuo 5-vuotias ymmärtää asioita vert. yksivuotias joka ei osaa edes puhua mahdollisesta ikävästään)



Ja en kannata pidennettyä viikonloppua, ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Kyllä: ihan ok lähteä viikonloppumatkalle jos haluaa käydä katsomassa tietyn näyttelyn/konsertin ja ehkä muutamia nähtävyyksiä, tai jos menee ns. shoppailumatkalle.



Mutta viikonloppumatkat ovat sitä että pakataa, lähdetään, kamala kiire ne pari päivää perillä että ehtii tehdä kaiken mitä haluaa, ja sitten kamat kasaan ja takaisin kotiin!

Ainakin minä miellän vanhempien yhteisen loman niin, että on AIKAA olla kahdestaan rauhassa, siis ihan vaan olla kaksin, jutella, nauttia kiireettömästi hyviä ruokia lounaalla/illallisella, tehdä jotain kivaa kaksin jne. Ei siinä pääse rentoutumaan jos pitää koko ajan olla kello kädessä miettimässä: -mitä vielä?

-onko aikaa? -kumpaan me mennään, aika ei riitä molempiin? -mikä ravintola valintaan? -vain toisessa ehditään käymään! jne. jne.



Paras loma on sellainen jossa on ns. "tylsiä hetkiäkin", tai jos laiskottaa niin voi siirtää vaikka jossain nähtävyydellä käymisen seuraavaan päivään jne. Ja siksi pari viikkoa on se minimi, ainakaan itse en rentoudu lyhyemmillä lomilla läheskään niin hyvin mitä parin viikon lomilla. Esim. jo Krakovan kokoisessa kaupungissa viikko vierähti tuosta noin vaan! Pidempään olisi halunnut olla ja nauttia kaupungin viehättävästi ilmapiiristä pidempäänkin, ja myöhemmin piti tehdä toinen matka ko. kaupunkiin ;)