Lue keskustelun säännöt.
Seurustelua kohta vuosi takana eikä tunteet voimistu..
02.07.2010 |
Ajattelin että ku tarpeeks kauan tapailee niin tunteet jotenki kasvais ja voimistuis, mutta edelleenki sanotaan toisillemme vaan: tykkään susta paljon. Eli ei mulla ainakaan mitään rakkausfiiliksiä oo sitä kohtaan vaikka välitänki paljon. Ja ikävöin jossei nähä. Mutta ehkä mulla on vaan ikävä sitä et on joku jota halata?!
Alettiin seurustelemaan hyvin pian (liian pian!!) sen jälkeen kun mun elämäni rakkaus (rakastin sitä niin paljon että se ihan sattui) jätti mut ku nallin kalliolle. Kai jollain tapaa vieläkin sitä entistä rakastan. Et tää nykyinen ois vaan korvike sille tai jotain?
Mutta mitä kannattais nyt tehdä? Jatkaa tätä tapailua ja ihan mieletöntä seksiä, vai pistää piste koko touhulle.. Et jos tapaisin sellaisen ihmisen jota oikeasti rakastan. Ja näistä miehen tunteista vielä, niin on monesti sanonut et hänen mielestään hän tykkää enemmän minusta kuin minä siitä. Joka on mielestäni totta...
Ja olen kyllä läheisriippuvainen, sen myönnän ihan itsekin, on kivempi olla kaksin ku yksin.
Kommentit (6)
Musta olisi loistavaa jos seurustelisin jonkun kanssa joka on myös hyvä kaveri. Rakkaus on mulla joka suhteessa jossain vaiheessa hiipunut pois ja lähinnä se on ollut sitten vain sitä tykkäämistä, tosi sanotaan sitä silti rakkaudeksi. Huonompi tilanne olisi jos rakkauden huumassa valitsee puolison jonka kanssa ei sitten kuitenkaan oikeasti tule toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä, että miksi ihmeessä ihmiset tyytyvät vähempään kuin siihen tajunnanräjäyttävään rakkauskokemukseen Sen Oikean kanssa. Miksi elää vuosia suhteessa, joka ei räisky ja rätise ja aiheuta perhosia vatsanpohjassa? Ennemmin sitä olisi vaikka sinkkuna kuin "ihan kivassa" suhteessa.
Kokeilkaa olla jonkin aikaa erossa niin sitten tiedätte.
En ihan ymmärrä, että miksi ihmeessä ihmiset tyytyvät vähempään kuin siihen tajunnanräjäyttävään rakkauskokemukseen Sen Oikean kanssa. Miksi elää vuosia suhteessa, joka ei räisky ja rätise ja aiheuta perhosia vatsanpohjassa? Ennemmin sitä olisi vaikka sinkkuna kuin "ihan kivassa" suhteessa.
Mielestäni järjetönta vaan hengailla paremman puutteessa.
viikko erossa kun lähdin kavereiden kanssa ulkomaille ja ikävä oli suunnaton ja ku vihdoin tulin takas suomeen niin oli ihan mieletön fiilis nähdä toi toinen...
tullaa ihan hemmetin hyvin juttuun, meillä huumorintajut klikkaa ihan täysin yks yhteen, saadaan toisemme nauramaan ja sen kanssa on tosi turvallista olla. mutta joku siitä puuttuu. ehkä se et se ei ole se mun entinen. tai sit muuten vaan jarruttelen alitajuisesti kun entinen suhde päättyi niin kurjasti...
oon vaan niin pirun yksinäinen (siis ihan oikeasti yksinäinen, mulla on vain yksi kaveri joka hänkin parisuhteessa ja lapset ja kaikki niin ei hällä oo aikaa mulle ku pari kertaa kuukaudessa)...
ap
sitten vuosien päästä että hitto mitä menin tekemään... Ja katua että olisi pitänyt aiemmin lähteä jne. On terveellistä olla yksin välillä, harjoittele!