Lue keskustelun säännöt.
Aborttilakimuutos etenee
02.07.2010 |
Myöhäiset raskaudenkeskeytykset loukkaavat ihmisoikeuksia
KD-lehti, 1.7.2010
Helsingin sanomien verkkolehdessä (29.4) kerrottiin Italiaa kuohuttavasta tapauksesta, jossa 22-viikkoisena abortoitu sikiö virui hengissä liki kaksi vuorokautta raskaudenkeskeytyksen jälkeen. Äidille oli tehty myöhäinen raskaudenkeskeytys lapsen kehitysvamman vuoksi. Elävän sikiön löysi hengissä pappi, joka oli aikonut rukoilla tämän vieressä abortin jälkeisenä päivänä. 300-grammainen sikiö kiidätettiin tehohoitoon läheiseen sairaalaan, jossa hän kuitenkin kuoli.
Myös Suomessa on esiintynyt tilanteita, joissa abortoitu vauva on elänyt muutaman tunnin. Suomessa raskaus voidaan keskeyttää sikiön vammaisuuden perusteella aina 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden lasten kohdalla ehdoton yläraja on 20 raskausviikkoa. Keskoshoidon edistyessä sikiön elinkelpoisuusraja on laskenut lain laatimisen aikaan ehdottomana rajana pidetystä 24. raskausviikosta. Jopa 22.-23. raskausviikolla syntyneitä lapsia on jo jäänyt eloon. Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta. Keskoslasta tehohoidettaessa viereisessä huoneessa saatetaan tehdä samanikäisen sikiön äidille raskaudenkeskeytystä. Lisäksi WHO:n suosituksen mukaisesti nykyisin 22. raskausviikolla syntynyt tai 500 grammaa painavampi rekisteröidään lapseksi, syntyypä hän elävänä tai kuolleena.
Olen tehnyt tämän epäkohdan korjaamiseksi lakialoitteen. Raskauden keskeyttäminen on aina eettinen ongelma, sillä sinä lopetetaan jo alkanut ihmiselämä. Myöhäisiin keskeytyksiin liittyy lisäksi yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelmia, sillä niissä vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan. Hallituksen on mahdollista nopeasti korjata epäkohta kumoamalla aborttilaista pykälä, jolla sallitaan vammaisuutta epäiltäessä myöhäiset raskaudenkeskeytykset.
Kommentit (40)
Minusta on järkyttävää, että hyvin pienillä viikoilla syntyviä hoidetaan. Toki osa heistä saattaa selvitä pienillä vaurioilla mutta suurimmalle osalle tulee pahoja vammoja. Itse en haluaisi että omaa lastani tehohoidettaisiin jos hän sattuisi syntymään raskausviikolla 24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aivan varmasti rakastetaankin.
Minusta on järkyttävää, että hyvin pienillä viikoilla syntyviä hoidetaan. Toki osa heistä saattaa selvitä pienillä vaurioilla mutta suurimmalle osalle tulee pahoja vammoja. Itse en haluaisi että omaa lastani tehohoidettaisiin jos hän sattuisi syntymään raskausviikolla 24.
Rv24+0 syntyvistä lapsista vain 14% on terveitä jatkossa JOS tehdään kaikki mahdollinen lapsen hyväksi. Terveellä tarkoitan nyt että lapsella ei ole esim. vakavaa aivovammaa. En siis tarkoita pieniä terveydellisiä ongelmia. Rv23+0 tämä vastaava luku on vain 9%.
Minusta on järkyttävää, että hyvin pienillä viikoilla syntyviä hoidetaan. Toki osa heistä saattaa selvitä pienillä vaurioilla mutta suurimmalle osalle tulee pahoja vammoja. Itse en haluaisi että omaa lastani tehohoidettaisiin jos hän sattuisi syntymään raskausviikolla 24.
uskallan epäillä
kuinka kyse on yhteiskunnallisesta asia. Abortti ei ole yksityisasia, vaan yhteiskunnan tapa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joille noilla viikoilla tehdän abortti. Ei sen takia kannata lakia muuttaa.
Lopputulos on se, että sitten ko. henkilöt tekevät abortin aiemmin hatarien tietojen varassa. Jos nimittäin on sitä mieltä, ettei halua vammaista, niin sitten pelaa varman päälle ja tekee abortin.
- Eikä koske minua: ikää jo 47v ja lapset tehty.
Henkilökunnalle voi olla todella vaikeaa katsottavaa se ristiriita, milä lapsella on oikeus elää ja kenen päätöksellä.
Murhiakin on vain muutama vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lääketiede on niin kehittynyt, että liiankin pieniä keskosia pystytään hoitamaan. Näitä lapsia sitten kidutetaan pitämällä hengissä, vaikka oikeasti ovat aivan liian pieniä selviytymään. Kuten joku tilastotietoa jo kertoikin, on aika lohdutonta luettavaa se kuinka pieni määrä näistä keskosista on selviää terveenä.
Johonkin on pistettävä raja...
mut mun mielestä koko abortti pitäis kieltää, ei toiselta saa viedä elämää! se on pahinta mitä ihminen ikuna voi tehdä! miten se voi olla laissa hyväksyttyä? aivan käsittämätöntä. jos joku haluu abortin niin sellainen ihminen tulisi kokonaisuudessaan abortoida. ja tämä koskee kaikkia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12vk on hyva raja ja ehdoton max mielestani 18vk.
mut mun mielestä koko abortti pitäis kieltää, ei toiselta saa viedä elämää! se on pahinta mitä ihminen ikuna voi tehdä! miten se voi olla laissa hyväksyttyä? aivan käsittämätöntä. jos joku haluu abortin niin sellainen ihminen tulisi kokonaisuudessaan abortoida. ja tämä koskee kaikkia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku haluu abortin niin sellainen ihminen tulisi kokonaisuudessaan abortoida. ja tämä koskee kaikkia tilanteita.
Jos äiti kuolee ennen viikkoa 22, kuolee myös sikiö varmasti.
aborttilain tarkoitus kun nimenomaan on suojella naista, etta abortin saa turvallisesti. jos abortista tehtaisiin laiton ei tarkoita etta niita ei tehtaisi. abortti on yksi naisen oikeuksista jota varten monet naiset taistelivat pitkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En abortoinut elinkelvotonta sikiötä rv 23+4 kun se vielä olisi ollut mahdollista. Kaikki testit ja kokeet otettiin, tulokset saatiin, lohduttomat uutiset, mutta meille tämä raskaus oli jo liian pitkällä. Halusin vauvalle lyhyen elämän mahassa ja luonnollisen kuoleman, joka meille ennustettiinkin tulevaksi ennen laskettua aikaa kohtukuoleman muodossa. Näin kävikin. Synnytys oli rauhallinen, kivut lievitetty, terapeuttinen, helpottava päätös odotukselle. Lapsi siunattiin, tuhkattiin, perheen oma pieni siunaustilaisuus. En olisi näin pitkälle edennyttä raskautta voinut päättää ja palata töihin. Halusin suruajan, äitiysloman, aikaa perheen kanssa.
Keskustelimme useiden lääkäreiden ja kätilöiden kanssa vaihtoehdoista ennen päätöstämme. On totta, että myöhäisillä viikoilla abortoitua ei voida taata kuolleena syntyväksi. Sain tähän selvän vastauksen. Toisaalta on totta, että keskeytys tai luonnollisen poisnukkumisen jälkeinen synnytys eivät eroa niin kovasti toisistaan: On viikkoja sitten 22 tai 32, lapsi täytyy synnyttää, vanhempia rohkaistaan lapsen näkemiseen, lapsi haudataan (ensisijaisesti vanhempien toimesta). Ainoa konkreettinen ero on lapsen koko ja se, että jälkimmäisessä tapauksessa on oikeutettu äitiyslomaan (3-4 kk) ja ohjataan tehokkaammin esimerkiksi perhepsykiatriseen rinnalla kulkemiseen.
En kuitenkaan vastusta myöhäistenkään viikkojen abortteja. Toisinaan äidin henki on vaarassa, toisinaan äiti ei jaksaisi tai perhe ei jaksaisi. Jokaisen on tehtävä päätös omasta, sen hetkisestä elämänkatsomuksestaan ja voimavaroistaan käsin. Tätä ei voi yleistää.
Meille päätöksemme oli oikea. Selvisimme ja jaksamme. Saimme nähdä lapsemme ja saattaa hänet hautaan rauhassa, ilman kauhua ja kiirettä, aikarajoja. Kasvoimme paljon tämän matkan aikana. Suru ei tee ihmistä paremmaksi. Mutta jotenkin koen tuon kokemuksen vahvasti osaksi itseäni. Hyvässäkin mielessä.
Voimia kaikille samassa tilanteessa tai päätösten edessä oleville.
tuo viikko 24 on kyllä aikas pitkällä. Yli raskauden puolivälin.... rankkoja juttuja joutuu jotkut miettimään.
Kumpaankiin syndroomaan liittyy vaikeissa muodoissa erittäin laaja-alainen sikiön elinten turvotus joka painaa sikiön kehittyviä keuhkoja niin että sikiö tukehtuu viimeistään rv30 aikoihin.
Tässä toinen kokemus, joka kuvastaa sitä, että tämäkään asia ei ole yksiselitteinen. Meillekin selvisi vauvan elinkelvottomuus myöhäisillä viikoilla (rv23). Meille ei kuitenkaan luvattu rauhallista kohtukuolemaa, vaan tuskallinen tukehtuminen heti syntymän jälkeen. Kohdussa vauvalla ei ollut hätää. Tässä tilanteessa en voinut valita muuta kuin keskeytyksen, jolloin lapseni menehtyi toivoakseni tuskattomammin. Toki olisin halunnut häntä kantaa loppuun asti, surra rauhassa, tottua ajatukseen lapseni kuolemasta ja menetyksestä. Mutta tärkeämpää äitinä oli lapsen kärsimyksen minimointi kuin oma henkinen hyvinvointi. Saimme kyllä hyvästellä lapsen ja järjestää siunaustilaisuuden. Äitiyslomaa en saanut mutta sairaslomaa ja paljon henkistä tukea sairaalasta. Tämä kokemus opetti minua olemaan tuomitsematta ketään missään tilanteessa. Olkaa kiitollisia te, jota ette ole tällaisia vaikeita päätöksiä joutuneet omassa elämässänne kohtaamaan.
tunnen kehitysvammaisten lasten äitejä. Erityislasten äitejä..
Kaikki sanovat samaa: on perheitä, joihin sitä vammaista ei olisi pitänyt tulla. Moni ei jaksa, vihaa lastaan, syrjii, kohtelee kuin kapista koiraa. Näistä asioista ei puhuta riittävästi.
Tunnen naisen, joka toimii tukiperheenä ja perhehoitajana. Hoidossa on lapsia, joiden isät ovat jättäneet ja äidit eivät jaksa. Tuokin työ on sitä, että teet sitä vain työksesi. Vammainen lapsi hönöttää nurkassa ja hoidetaan mekaanisesti. Ei niitä lapsia kukaan oikeasti rakasta.