G: Mikä on sun unelmakämppä? Ei ökyilyä, vaan ns. normaali.

Terveisin vihhreän kamarin kalpea kaunotar

Ydinkeskustan (Helsingin) avara vanhan kerrostalon asunto. Parveke olisi kiva, saunaa en kaipaa.

Ydinkeskustan (Helsingin) avara vanhan kerrostalon asunto. Parveke olisi kiva, saunaa en kaipaa.

6) kerrostalo jostain ei liian uudesta lähiöstä suht läheltä keskustaa, läheltä ruokakauppoja, luonnon läheltä (puistoa tai ulkoilualuetta, ei nyt ihan maaseutua tarvitse olla). Ylimmästä kerroksesta, mieluiten todella korkealta. Iso parveke, rento taloyhtiö, ja pihalla mukava oleskelualue aikuisille. Mielellään vähälapsinen talo eli enemmän aikuisia kuin lapsiasukkaita

1) omakotitalo ja iso piha

2) ydinkeskustan vanhan kivitalon avara asunto

3) uusi rivitaloasunto

4) uuden kerrostaloalueen upouusi asunto

5) maatila

6) joku muu, mikä?

Mun on 2.

tai 6= 50-/ 60-/ 70-luvun rivari, uudet ei innosta yhtään.

Vähintään 4 huonetta, kodinhoitohuone myös.

Semmoinen missä taloyhtiöllä ei ole putkiremonttia tulossa, pitää olla kylmäkellari ja autokatos/autohalli.



Mun kriteerit.

Noista ehkä tuo 2. Pienten lasten kanssa ehkä vähän hankala sijainti kuitenkin. Ollaan muuttamassa nyt yhden lähiön keskustaan, jossa on ihan kaikki palvelut ja kulttuuri ja kuitenkin lapsille paljon puistoja ja metsiä, joissa juosta eikä koulumatkalla pahoja kadunylityksiä. Ainut mikä meidän uudessa asunnossa on unelmaan verrattuna vikana on se, että siinä on 1 huone liian vähän tai sitten meitä on liian paljon. Jälkimmäinen ongelma ehkä poistuu jonain vuonna, kun pojat muuttaa kotoa, mutta siihen menee aikaa. Asunto voisi olla siis periatteessa loppuelämän asunto.

Mun oli tuo edellinen, näköjään putos tuosta pois tuo kirjautuminen.

asun itse rakentamassamme unelmatalossa

Tällä hetkellä kakkonen, mutta ykkönen on haussa.



Kakkonen on oikeasti hankala lasten kanssa. Haaveilen siitä, että voisi vain avata oven ja mennä lapsen kanssa ulos. Ei tarvitsisi olla niissä iänikuisissa puistoissa, kulkea pienellä hissillä, retuuttaa rattaita ahtaasta pyörävarastosta, olisi kunnon ikkunat eikä tällaiset vetoisat jne.

Tyytyväinen olen ollut vaihtoon.

En missään tapauksessa halua asua nukkumalähiössä. Enää. Ikinä.

ja jos se maatila on vielä vanha, niin parempi. 1800-luvun hirsitalo kiinnostaa erityisesti

Ja tämä melkein toteutuu. Tosin asunto on luhtitalon yläkerta.

Lähes kaikkia asumismuotoja jo kokeiltu, joten toivon, että tämä olisi loppuelämän asunto:)

Vanha, iso hirsitalo. Tai miksei uusikin, mutta sellainen vanhaan tyyliin rakennettu. Mäen päällä. Mäntyjä ympärillä.



Asumme rintamamiestalossa peltojen keskellä, ja viihdymme kyllä täälläkin. Tuo on vain sellainen fantasia.

Ja sehän löytyykin. Mutta mun ainainen todellinen unelmani UIMA-ALLAS, sitä ei ole. Haluaisin sisätiloihin ihanan takkahuone+uima-allas yhdistelmän, ai että olis ihanaa ja rentouttavaa.

Aiemmin asuttiin kerrostalossa keskustassa ja se oli ihanaa aikaa. Pääsi teatteriin ja ravintolaan kävelemällä. Nyt kun on pieniä lapsia oma piha ja oma talo on paras. Nautin aivan älyttömästi omasta pihasta, marjapuskista, terassista ja grillaamisesta. Ehkä vanhempana voisimme siirtyä miehen kanssa isoon keskusta-asuntoon.

Vaikka se ei ehkä lapsiperheelle sopivin vaihtoehto olekaan.



Kompromissinä voisin kuvitella wanhaa, rivitalomaista puutalorakennusta, jossa yhteinen iso piha. Turussa, Porvoossa ja Hangossa olen näitä idyllisyyksiä bongaillut.



Mutta isoa ja avaraa asuntoa en halua. Kompakti on parempi sekä luonnolle, rahapussille, että mulle.



Esim. parhaillaan asumme 50 neliöisessä kaksiossa ja mahdumme vallan mainiosti. Periaatteessa tänne mahtuisi toinenkin lapsi vauva-aikana. Seuraava etappi voisi olla 60 neliöinen kolmio. Ilman saunaa, kiitos.