Kertokaa miten muumipeikko tuli ulos kaapista?

jossa muumipeikko yhtäkkiä herää keskellä talvea (nehän yleensä nukkuu talviunta) ja maailma näyttää yhtäkkiä ihan oudolta ja aika pelottavalta ja ihmisetkin on ihan erilaisia kuin on luullut eikä sitä tiedä, miten tuollaisessamaailmassa tullaan toimeen. Sitten seuraa kaikkea kummalista, kuten esimerkiksi pelottavan Joulun lepyttelyä jne. Seksuaallisuutta ei kirjassa mainita koskaan, vaan kyse on allegoriasta, veratuskuvasta sen välillä, miten talvi tuntuu muumipeikolle oudolta ja miten ihmisen maailmankuva muuttuu kun hän huomaa olevansa seksuaalisesti erilainen.



Mutta oikeasti vertaus ei ole "kaapista tulemisen" kanssa vaan juuri sen kanssa, miten ihminen tajuaa olevansa (ehkä seksuaalisesti, mutta voi olla muullakin tavalla) erilainen. Ja se erilaisuus voisiis olla muutakin kuin seksuaalista, se voisi olla vaikka uskonnollinen herääminen, toi seksuaalisuus nyt vaan on tässä relevantti vaihtoehto Tove Janssonin oman elämänhistorian takia, mutta ainahan taide kertoo jostain yleisemmästä kuin tekijänsä elämästä.

Eri aikakausien sadut varmasti liittyvät myös aikakauteen jolloin ne on kirjoitettu. Ihmiset ovat tulleet ulos kaapeista monessa mielessä muumien ilmestymisen aikaan ja sen jälkeenkin.



Mitä mahtaa kertoa ihmisistä ja yhteiskunnasta vanhemmat sadut, kuten hannu ja kerttu tai vaikka punahilkka, missä lapsia yritettiin syödä?