Meidän naapurissa asuva lapsi on I-HA-NA
Olen taaperon kanssa kesälomalla. Äsken soi ovikello ja oven takana oli aivan täpinöissään oleva pikkujätkä, joka toimitti asiansa: "Anni, Anni, kato, multa irtos eka hammas!!!!!"
Pojan äiti ennätti tässä vaiheessa poikansa perään ja pyyteli anteeksi häiriötä. Poika oli vain niin spontaanin onnellinen hampaan irtoamisesta, että pitihän se tulla kertomaan naapureillekin. Mua naurattaa se silmien loiste ja ässän suhahtelu vieläkin.
Voi vitsi että ne on söpöjä.
Kommentit (6)
Tuohan on aivan aseista riisuvaa. Spekuloitiin siinä sitten vielä pikkukaverin kanssa, että mahtaakohan hammaskeiju huomioida tätä virstanpylvästä mitenkään :-). Toiveet oli ainakin korkealla.
Kun kävin heillä, oli laosi ulkona mutta tuli myöhemmin sisään. Nähtyään minut hän sanoi
XXX (mun nimi), hän on tullut!
Oloni oli kuin Elviksellä. Hän on tullut! Voiko söpömpää ollakaan. Itsellä ei lapsia, niin kylläpä jaksan ihastella tuota haltioitunutta lausahdusta.
Taalla aina kuulee miten kaikkien muiden lapset on kamalia... Itsekin tykkaan monista muistakin lapsista kuin omistani.
kamalia ovat ne kiusaajat ja kiroilevat ilkimykset...
heissä on jotenkin kaikki elämän ihanuus tiivistettynä. Ei siis tietenkään koko aikaa mut silloin tällöin.;)
Mulla synkkas jo ennen omaa lasta huippuhyvin naapurin pikkutytön kanssa. Muistan ikuisesti kuinka ihanaa oli tulla töistä kotiin,kun hän leikki pihalla ja juoksi halaamaan minua. Musta tuntui aina, että pienten käsien halaus siirsi muhun suoraan ihan puhdasta elinvoimaa ja kaikki päivän väsymys oli pois pyyhitty. Vieläkin hän käy meillä ahkerasti kylässä. Kiva nähdä millainen nuori ja aikuinen hänestä vielä kasvaa.
On ihana nähdä aito ilo lapsen silmissä. On se sitten oma tai vieras lapsi.