Lue keskustelun säännöt.
Hermo menee ja tuntuu että olen ihan pihalla 4v:n kanssa
30.06.2010 |
Auttakaa ja antakaa vinkkejä, pliis.
Olen kahden lapsen yh. Tyttö 1.5v ja poika 4,5v. Alan olla ihan poikki tämän esikoiseni kanssa. Jos hetkeksikään käännän selkäni vaikkapaa ruokaa laittaakseni, rupeaa 4v heti komentamaan siskoa, ottamaan leluja kädestä tai tönimään ja tuloksena on se että sisko pillahtaa itkuun ja poika lähtee jäähylle miettimään tekosiaan. Saan jatkuvasti olla riitojen selvittelijänä, tänäänkin varmasti 10 kertaa.
Pojalle tulee sanottua napakasti monta kertaa päivässä, että noin ei saa tehdä kun sattuu/on rumaa ja kuten sanottu jäähypenkki on käytössä, tuloksetta. Enemmän tuntuu, että näistä on haittaa siinä mielessä, että poika peilaa tämän kaiken siskoonsa komentamalla ja laittamalla jäähylle. Tuntuu, että kaikki huomio menee negatiivisten tunteiden ja palautteen ilmaisuun eikä energiaa saati aikaa ole tarpeeksi positiivisten juttujen tekoon. tai ainakaan riittävästi tasapainottaakseen tilannetta. Tänäänkin ollaan pelattu, piirretty ja luettu kirjoja kasapäin, mutta kun on ollut ainakin ne 10 riitaa niin tuntuu että poika peilaa kaiken saamansa negatiivisen huomion siskoonsa.
Tuntuu, että mopo karkaa täysin käsistä ja poika ei kunnioita minua ollenkaan, väittää vastaan, ei tottele satunnaisesti (tänään mm. räpläsi kassalla sitä sellaista hihnaa tai porttia, sanoin napakasti kaksi kertaa, että älä koske siihen ettei se lähde irti, ei mitään vaikutusta ja hain pojan sitten kädestä pitäen siitä pois. Tai toinen, laitoin hänet 20.30 sänkyyn ja siellä sitten touhuaa jotakin omassa huoneessaan ja nukahti vasta puol kympiltä. Kävin monta kertaa laittamassa lapsen omaan sänkyyn mutta hiipii sieltä aina salaa pois leikkimään.
Välillä tuntuu, että olen niin lopussa. Ei tämmöisiä päiviä ole onneksi joka päivä, mutta viimeisen parin kuukauden aikana näitä on alkanut tulemaan aika hurjasti.
Lasten isä ottaa lapsia harvakseltaan luokseen ja kasvatus lepää 100% minun harteillani.
Pakko oli purkautua ja päästää höyryt edes jonnekin. Tuntuu että kaikki on ihan puuroa, en edes näe nyt väsyneenä mikä kaikki on ongelmaa ja mitä voisin tehdä toisin. Surkea mieli pojankin puolesta.
Kommentit (15)
neljävuotiaat koettelee vanhempiaan rankasti.
Pystyisitkö tekemään hänestä erityisen antamalla ison pojan juttuja tehtäväksi?
Esim. ota mukaan ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykkäykseen.
Pyydä opettamaan siskolle erilaisia asioita.
Yritä saada pienempi jonnekin hoitoon ja tehkää kivoja juttuja kahdestaan esikoisen kanssa.
Onko erosta pitkä aika? Reagoiko hän isää ikävöidessäänn noin? Keskustelkaa asiasta.
Nukkumiseen vain mahdollisimman paljon ulkoilua ja liikuntaa. Meilläkin 4 v. lueskelee vielä kirjoja itsekseen omassa huoneessa ennen kuin nukahtaa. Se on ok, kun ei tule pois huoneestaan ja on hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän on siinä mielessä pahempi, että on ylivilkas ja energinen ja virtaa riittää tehdä pahojansa koko ajan...
Ongelma on kyllä tiedostettu: 4-vuotiaalle on liian vähän "omaa" aikaa ja kerjää sitten huomiota pahojansa tekemällä. Ei edes itse sitä tiedosta. Ei se ole meillä korjaantunut, vaikka molemmat vanhemmat viettävät hänen kanssaan laatuaikaa runsaasti. Mutta ajoittain helpottaa kyllä.
Mullekin tuli mieleen tuosta nukkumaanmenosta, että jos ei tule pois huoneesta, niin voisihan olla ihan ok puuhastella hetken jotain rauhallista ja hiljaista, kunhan nyt ei mopo karkaa käsistä. Mitä jos vaikka juuri tuolloin menisit juttelemaan hänelle ja vietätte sitä laatuaikaa ihan keskustelemalla tai vaikkapa sitten lukemalla satuja? Minä luen omalle neljävuotiaalleni satuja, kunnes käy uniseksi. Teen sen mielelläni, koska se on meidän yhteinen juttu. Jos isänsä nukuttaa, eivät lue satuja ja menee nukkumaan heti.
samanlaisia arjen kompastuskiviä tämän ikäisten kanssa. Kiitos tsempeistä myös 2!
Poika tykkää erittäin paljon osallistua ruoanlaittoon ja lattian pesuun. Mahdollisuuksien mukaan otan hänet viereeni mm. kokkailemaan, ongelma vaan on siinä että keittiöni on ihan pieni ja työtason eteen saa vain yhden tuolin. Jos poika seisoo tuolilla niin siskokin haluaa tulla ja yleensä alle minuutin tulee riita, kun toinen vie liikaa tilaa tuolilla. Olen sitten sanonut, että jos ette ole sovussa niin sitten ette tule kumpikaan tuolille.
Perjantai-aamuisin en ole töissä, silloin laitan tytön mummille ja käyn pojan kanssa uimassa ja puistossa kahdestaan. Viime aikoina laatuajasta huolimatta on järkyttävä känkkäränkkä istunut pojan korvan takana koko perjantai aamun ja uidessa ja puistossa on kiukuteltu rankasti. Yhteinen aika on mennyt naama nurinpäin kiukutellessa.
Aamulla meillä on aikainen hoitoon lähtö, joten siksi se lukeminen ja huoneessa hiljaa touhuaminen on vähän niin ja näin, seuraavana päivänä väsyneenä pinna on pojalla entistäkin lyhyempi.
Hyvä vinkki tuo isojen poikien juttu tehtäväksi ja se siskolle asioiden opettaminen.
Erosta on pian vuosi, ehkä oirehtivat isän poissaoloa myös ja minun väsymyskään ei varmasti auta asiaan. Miehellä uusi ihana elämä ja paljon ei siellä sijaa lapsille ole.
Piti vielä lisätä, että luetaan iltasatuja 4 joka ilta, tosin siskon kanssa yhdessä. Ehkä pitäisi lukea yksi satu ihan vain pojan kanssa kun sisko nukkuu.
Lapsia vaan pitää kasvattaa niin kauan, että menee perille. Ei kaikkeen ole olemassa sellaisia poppakonsteja, että kerralla oppisivat. Joistain asioista joutuu vääntämään pari vuotta, ennen kuin uskovat. Pitää vaan jaksaa kauemmin kuin lapsi.
Tuosta, että se teidän laatuaika perjantaisin ei toimi. Sinä oot väsynyt, etkä ehkä pojan mielestä väsyneenä kivointa seuraa. Ehkä poikakin haluaisi sinne mummille, ja nyt kiukkuaa, kun sisko pääsee, mutta hänen on jumitettava sun kanssa. Vaikka teettekin kivoja juttuja silloin, niin se ei ehkä riitä. Vaan joskus jonkun lempiaikuisen seura kelpaa äitiä paremmin, vaikka se tarkoittaisi pyykkien viikkaamista. Ei meidänkään lapset mun kanssa halua kauppaan lähteä. Mutta jos isä sanoo, että hän lähtee kauppaan, haluaako lapset mukaan, niin ne on jo autossa ennen kuin lause on lopussa. Se isän seura kun on niin herkkua, että ihan sama mitä silloin tehdään. Ja sama kääntäen: vaikka mä tekisin lasten kanssa mitä, niin se ei oo niin hienoa kuin se isän kanssa kauppaan meno.
Joten jospa teillä se mummin seura on yhtä hienoa ja sinne olisi kivempi mennä. Mitä jos lapset vuorottelisivat sinne menossa, että vuoroviikoin vietät laatuaikaa kummankin kanssa ja vuoroviikoin mummi viettää laatuaikaa kummankin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen jatkuvasta kiukuttelusta ja omasta väsymyksestä ja tästä arjen takkuamisesta, että olen ajatellut yhteisen perjain olevan ihan pakollinen ja kaiken pelastava juttu. Vaihtelu voisi virkistää poikanikin mieltä kun seurani ei tunnu olevan sitä kaikista kivointa juuri nyt.
ap, joka lähtee sänkyyn tästä pyykkejä laittamasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihalla ollaankin tai lähinnä puistoissa ja siellä menee alkuun ihan hyvin mutta sitten tulee yleensä se kiukku iltasella :/
Meillä tuntui kuin pojalta olisi puuttunut esimerkkejä siitä miten toimia pikkusiskon kanssa.
Luin jostakin netissä, että sen sijaan, että aina rankaisisi, olisi parempi, että näyttäisi miten pikku siskoa hellitään.
Eli seuraavan kerran kun poikasi vaikka moksauttaa pikku siskoa niin sanotkin, että hei Petteri tee mieluummin näin ja näytät kädestä pitäen miten pikkuista silitetään tai halitaan. Otat pojan käden vaikka omaan käteesi ja nostat sen pikkusiskon ohimolle ja silitätte näin yhdessä.
Lasten on ilmeisesti vaikeaa erottaa toisistaan sanoja "Tee noin" ja "ÄLÄ tee noin" Ja jos niille huuta, että EI SAA TEHDÄ NOIN ne saattaa kuitenkin tavallaan "kuulla" vain, että "TEE NOIN" jne.
Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta meillä ainakin toimi. Ja tää netistä löytynyt ohje oli jonkun Harvardin tyypin ohje. Löytyi englannin kielisenä jostakin mut en enää muista, että mistä. Mutta siis käyttävät tätä keinoa paljon päivähoidossa jenkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuntui kuin pojalta olisi puuttunut esimerkkejä siitä miten toimia pikkusiskon kanssa. Luin jostakin netissä, että sen sijaan, että aina rankaisisi, olisi parempi, että näyttäisi miten pikku siskoa hellitään. Eli seuraavan kerran kun poikasi vaikka moksauttaa pikku siskoa niin sanotkin, että hei Petteri tee mieluummin näin ja näytät kädestä pitäen miten pikkuista silitetään tai halitaan. Otat pojan käden vaikka omaan käteesi ja nostat sen pikkusiskon ohimolle ja silitätte näin yhdessä. Lasten on ilmeisesti vaikeaa erottaa toisistaan sanoja "Tee noin" ja "ÄLÄ tee noin" Ja jos niille huuta, että EI SAA TEHDÄ NOIN ne saattaa kuitenkin tavallaan "kuulla" vain, että "TEE NOIN" jne. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta meillä ainakin toimi. Ja tää netistä löytynyt ohje oli jonkun Harvardin tyypin ohje. Löytyi englannin kielisenä jostakin mut en enää muista, että mistä. Mutta siis käyttävät tätä keinoa paljon päivähoidossa jenkeissä.
tavallaan vanhemman esimerkki ohjaa lapsen käytöstä. Jos sinäkin huudat niin poikakin huutaa pikkusiskolle. Niin kuin olet itsekin jo huomannut.
Tiedän kuinka vaikeaa on pysyä itse rauhallisena ja rakastavana :) jos toinen vain tönii ym.
mutta se tosiaan rauhoittaa tilannetta paljon.
Usko pois! Been there done that! :D
meillä ei auta ei mikään, vuosi ollaan väännetty. siitä lähtien kun pikkusisko lähti liikkeelle isoveli on ollut kuin piru, ei voi sekunniksikaan jättää kahdestaan,ei kääntää selkää, saa vahtia 6vuotiasta kakaraa kuin 2vuotiasta sellasia sen touhut on! ja ilmeisesti pysyy vaikka mitä tekisimme. joskus tehnyt mieli vaan luovuttaa, kasvattakoon joku muu sitten jos mitään muutosta ei tapahdu, vanhempien jatkuvasta kasvatustyöstä huolimatta.
mutta pakko sitä on jaksaa. huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia vaan pitää kasvattaa niin kauan, että menee perille. Ei kaikkeen ole olemassa sellaisia poppakonsteja, että kerralla oppisivat. Joistain asioista joutuu vääntämään pari vuotta, ennen kuin uskovat. Pitää vaan jaksaa kauemmin kuin lapsi.
Aivan mahtavasti kiteytetty! Nyt jaksankin taas paremmin! Hauskaa viikonloppua!
tai koeta vaikka hetki ilman jäähyilyä. Mä tekisin niin. Kasvattaminenhan on usein sen kokeilua, mikä toimii.
Ehkä sun tapauksessa yrittäin ensinnä huokaista syvään ja sitten yrittää ottaa sitä poikaa mukaan tekemään asioita (helpommin sanottu kuin tehty). Mutta 4,5v osaa jo "auttaa" äitiä, mutta 1,5v ei sillä tavalla.
Kesällä varmaan kerhot ovat kortilla, mutta ehkä syksyllä noin iso poika voisi käydä jo jossain "omassa jutussa".
Se pitää vielä sanoa, että pojat ovat (näin yleistäen!) yritteliäämpiä kuin tytöt, mikä tarkoittaa sitä, että he kokeilevat enemmän kiellettyjä ja välittävät vähemmän, mitä äiti heidän puuhistaan ajattelee. Miehillähän kulttuurisesti on niin, että mitä uskaliaampi mies on kulkemaan omaa polkuaan, sen paremmin hän menestyy. Tätä piirrettä on minun naisena ja äitinä vaikea hyväksyä pienessä pojassa, mutta yritän hokea sitä itselleni. Nainen taas menestyy sitä paremmin, mitä paremmin hän sopeutuu noudattamaan sääntöjä.
Minä usein sorrun ajattelemaan, että kun poika ei "opi" tuhannestakaan toistosta, että se on tyhmyyttä ja kun tyttö oppii kokeilemattakin, se on fiksuutta. Elämä ei kuitenkaan toimi noin, koska valitettavasti nimenomaan se, joka kokeilee ja uskaltaa, menestyy ja se, joka jää pohtimaan, mitä muut ajattelee, ikäänkuin jää asemalle.
Toki lapselle pitää tästä huolimatta asettaa rajat, eikä siskoa saa kiusata, mutta noita yritän itselleni hokea silloin, kun en tahdo nähdä pojan käytöksessä mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toisaalta joskus musta tuntuu, että lapsi tarvitsee sen känkkäränkättelyn vanhemmalle. Vanhemmasta se on kurjaa, mutta lapsi saa siitä kokemuksen, että häntä kestetään huonotuulisenakin. Sitä kiukuttelua on vaikeampi sietää silloin, kun on 2 lasta ja yleensähän se meneekin siihen, että lapset kilpailee keskenään äidin huomiosta, ovat OK äidille (koska hänen huomionsa on se palkinto) ja sitten keljuja toisilleen (koska toinen on se kilpakumppani).
Aikuinen helposti kummiskin pahoittaa mielensä siitä, ettei kiva tekeminen kelpaa ja lapsi murjottaa koko ajan. Mutta loppujen lopuksi kunhan sen kestää, sillä lapsella on jälkikäteen yllättävän positiiviset muistot kummiskin. Itse asiassa hän on unohtanut sen oman osuutensa kokonaan ;) Aikuisena sen muistaa vaikka 20v päästä, mutta lapsella on mielessä vain se, että "oli kiva käydä siellä ja siellä..."
Eihän mekään muisteta sitä, miten hirveitä me ollaan oltu meidän vanhemmille, elleivät he ole rankaisseet todella yliampuvalla tavalla, mistä on tullut syyllisyyttä (kuten lyömällä tms). Me muistetaan vain välähdyksiä sieltä täältä, lapsena paistoi aurinko yms. vaikka tosiasiassa oltaisiin karjuttu naama punaisena. Jos karjumisesta olisi rangaistu, se olisi mielessä "olin vain ihan kamala eikä vanhempani voinut muuta kuin..."
Tuosta, että se teidän laatuaika perjantaisin ei toimi. Sinä oot väsynyt, etkä ehkä pojan mielestä väsyneenä kivointa seuraa. Ehkä poikakin haluaisi sinne mummille, ja nyt kiukkuaa, kun sisko pääsee, mutta hänen on jumitettava sun kanssa. Vaikka teettekin kivoja juttuja silloin, niin se ei ehkä riitä. Vaan joskus jonkun lempiaikuisen seura kelpaa äitiä paremmin, vaikka se tarkoittaisi pyykkien viikkaamista. Ei meidänkään lapset mun kanssa halua kauppaan lähteä. Mutta jos isä sanoo, että hän lähtee kauppaan, haluaako lapset mukaan, niin ne on jo autossa ennen kuin lause on lopussa. Se isän seura kun on niin herkkua, että ihan sama mitä silloin tehdään. Ja sama kääntäen: vaikka mä tekisin lasten kanssa mitä, niin se ei oo niin hienoa kuin se isän kanssa kauppaan meno..
Tänään ollut parempi päivä itsellä, poika kiukkusi viimeisen tunnin mutta sekin auttaa kummasti että itse jaksaa rauhallisesti suhtautua kiukutteluun. Kappas vain, kiukku haihtuu paljon nopeammin jos ei sitä tavallaan ruoki.