Lapsensa kätkytkuolemalle menettänyt äiti vastaa hetken kysymyksiin
Kommentit (55)
ihmiset sanoi että X:n on hyvä olla nyt, mikä hitto siltä muka olis puuttunu/ollu huonosti meidän kanssamme?
pahalta kommentilta. Vaikka varmaan se on yritetty hyvällä sanoa, mutta aika väärään tilanteeseen. Sopii ehkä pitkään kivuliaasti sairastaneelle ihmiselle, mutta kätkytkuolemassa aika huonosti valittu sanat. Mutta sitähän se on: Itsekin hämmentyessään tilanteesta saattaa sanoa jotain todella hölmöä.
t. 44
Siis ei sais puhua mistään ekan vuoden vaikeudesta tai siitä et parin vuoden päästä on helpompaa. Silloin elettiin sekunnista toiseen, tunti oli jo pitkäää aika ja huominen suhteettoman kaukana...
Koetko, ettei sinulla enää omassa elämässäsi "ole lupa" puhua tästä lapsesta. Koetko, että herätät tästä lapsesta puhuessasi hämmennystä ja kiusaannusta muissa - kuin he olettaisivat sinun "jo toipuneen" vai ovatko läheisesi niin rikki itsekin, ettette jaksa olla toistenne tukena?
Voimia ja halauksia!
Koetko, ettei sinulla enää omassa elämässäsi "ole lupa" puhua tästä lapsesta. Koetko, että herätät tästä lapsesta puhuessasi hämmennystä ja kiusaannusta muissa - kuin he olettaisivat sinun "jo toipuneen" vai ovatko läheisesi niin rikki itsekin, ettette jaksa olla toistenne tukena?
Voimia ja halauksia!
Tuli avioero tän lapsen kuoleman myötä, ei pystytty toisistamme turvaa saamaan. Kai sitä on aika yksin tän asian kanssa.
puhunut kenenkään ammattiauttajan kanssa tapahtuneesta? Onko sinulle tarjottu mitään (keskustelu)apua?
Voimia kovasti!
mutta omasta puolestani vastaisin, että joskus on tarve puida yhä uudestaan joitain asioita, mutta välttämättä niitä ei halua aina puhua läheistensä kanssa. Ja toisaalta läheiset eivät välttämättä jaksa ymmärtää sitä, että itse ei ole vielä päässyt jostain asiasta yli vaan siihen pitää aina välillä palata. Ja joissakin asioissa edes läheiset eivät aina ymmärrä.
Mulla ei siis ole mitään läheskään noin raskasta tapahtunut kuin ap:lla, mutta näin tuntuu menevän pienemmissäkin asioista.
t. 44
mutta kun se oli yhtä tyhjän kanssa ja neuvot oli huonoja tai en mä ainakaan sellaista tukea kaivannut
Usein isosisarukset tuntevat vauvan syntyessä mustasukkaisuutta ja kateutta ja saattavat salaa toivoa vauvan kuolemaa. Kätkytkuolema voi aiheuttaa hirveitä syyllisyydentunteita lapselle, joka luulee toiveellaan aiheuttaneensa sen.
Pieni vai suurikokoinen, kehittynyt ikäisekseen vai vielä vauvamainen jne.? Oliko lapsi poika? Oletko keksinyt mitään ns. riskitekijöitä, mitä kätkytkuolemiin on liitetty? Tutkittiinko serotoniinin eritystä (sen vähäisyys on liitetty kätkytkuolemiin)?
Otan syvästi osaa suurimpaan mahdolliseen suruun :(
Oma poikani on juuri tänään viikkoa vaille 5kk ja tuntuu hirveältä ajatuskin. Tämä ei tietysti sinua lohduta, mutta ainahan nämä asiat kääntää tavallaan myös itseensä ja sitä kautta eläytyy toisen suruun.
En voi kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu. :(
Meiltä kuoli nelivuotias nukkuessaan, diagnoosi oli kätkytkuolema. Rokotetttu terve lapsi.
Positiivinen puoli ja ainoa hyvä asia, että siinä ei kärsi. Kuluu se 90 vuoden elämäkin joskus siihen viimeiseen tuntiin asti ja kivut voivat olla suuret ja kauan ehtii miettiä kuolemaansa.
ihmiset sanoi että X:n on hyvä olla nyt, mikä hitto siltä muka olis puuttunu/ollu huonosti meidän kanssamme?