Miehen palkkakuitissa tänään:

en tekis töitä jos sais 450egee kuussa käteen.sain jopa tukitöissä melkeen 800e käteen:0

En minäkään.

60% veroa, maksan minä 2000€ palkastakin 30%, kai ei toki ole veroa mutta niiksi minä työeläke, työttömyys yms maksut katson.

Mutta kyllä, minun 3500 palkaka verrattuna miehen liki 6000 euron palkkaan - minulla jää käteen noin 500 euroa vähemmän.

Maksamme veroja mielellämme, mutta myös käytämme palveluita silloin kun tarvitsemme. Tämä on syy siihen, että minusta valtion palveluiden ei pidä ole tulojen mukaan maksavia. Progressio on jo verotuksessa.

veroa ilolla yhden kerran ja seuraavalla jo harmittaa. Raadat niska limassa ja yli puolet palkastasi luiskahtaa fiksujen lusmujen ylläpitoon!

Minä maksaisin ilolla 9000€ palkasta 60% veroa, maksan minä 2000€ palkastakin 30%, kai ei toki ole veroa mutta niiksi minä työeläke, työttömyys yms maksut katson.

ja sulla on koko palkanmaksun perusta aika hakusessa. Ei palkkaa makseta työmäärän suhteessa tai hikitippojen määrän mukaan vaan siitä, mikä sen työn hyöty, tuottavuus on. Eli mitä siitä työstä on asiakas valmis maksamaaan. Kun vastuu on suuri ja työ tuottaa ison hyödyn, siitä voi ja kuuluu maksaa hyvä palkka.

Ja se että joku saa paljon, ei tarkoita sitä, että se olisi vastaavasti joltakulta toiselta pois.

Mikä jää onkin kohtuullista, silloin kun palkka on siellä 9000-20000 lukemissa. Kukaan ei tee niin paljon enemmän ja paremmin työtä, että ansaitsisi tuollaisia törkypalkkoja. Niin se vaan on. Silti saatan kyllä itsekin lohmaista joskus isoa liksaa. Mutta mietin jo etukäteen, että kuinka väärin on se, että toisille maksetaan niin paljon. Jonkun 8000 vielä ymmärtää, jos on kärvistellyt yliopistolla yli viisi vuotta ja joutunut ottamaan opintolainaa ja tuloja ei ole tullut tuolta ajalta, mutta esim 12000-20000. Ei se raha puussa kasva ja sitä on vaan niin paljon kuin on. Ja jos toinen saa paljon, niin toinen saa vähän. Niinpä nämä sosiaalipummitkin ovat sen vuoksi, koska joku haluaa paljon. Joten turha motkottaa. Jos suomalaista työtä arvostettaisiin ja työtä ei teetettäisi halpamaissa ja johtajat ei vain käärisi rahoja omiin pusseihinsa, niin suomesta vähenisi mielenterveysongelmat ja sosiaalipummit.

ON se nimenomaan joltain toiselta pois. Niin raha, kuin luonnon resurssitkin ovat rajalliset. Jos maailmassa on 2 omenaa, ja kaksi ihmistä: jos toinen ottaa molemmat omenat, jää toinen ilman. Samoin yrityksessä: jos asiakas tuo yritykseen kympin ja johtaja ottaa siitä 9, on se tasan tarkkaan 9 vähemmän yrityksen duunarille kuin johtajalle.



Ei kai kukaan ole niin yksinkertainen, että luulee että reaaliarvoisen rahan määrä maailmassa vain kasvaa todellisten resurssien rajallisuudesta huolimatta?!

ON se nimenomaan joltain toiselta pois. Niin raha, kuin luonnon resurssitkin ovat rajalliset. Jos maailmassa on 2 omenaa, ja kaksi ihmistä: jos toinen ottaa molemmat omenat, jää toinen ilman. Samoin yrityksessä: jos asiakas tuo yritykseen kympin ja johtaja ottaa siitä 9, on se tasan tarkkaan 9 vähemmän yrityksen duunarille kuin johtajalle.

Ei kai kukaan ole niin yksinkertainen, että luulee että reaaliarvoisen rahan määrä maailmassa vain kasvaa todellisten resurssien rajallisuudesta huolimatta?!

ihan jokaisen palkkakuitin kohdalla. Ja silti menee erittäin hyvin, rahaa riittää.



Ruikuti ruikuti.

vaan siitä, mikä sen työn hyöty, tuottavuus on. Eli mitä siitä työstä on asiakas valmis maksamaaan. Kun vastuu on suuri ja työ tuottaa ison hyödyn, siitä voi ja kuuluu maksaa hyvä palkka.

Ja se että joku saa paljon, ei tarkoita sitä, että se olisi vastaavasti joltakulta toiselta pois.

Kummastipa tämä tuntui hyvin tienaavien miesten palstamamavaimoilta unohtuvan esim. ahtaajien lakon aikana. Ja heitä sentään nimiteltiin julkisuudessakin avainryhmäksi.

jos asiakas on tyytyväinen siihen työhön, josta se maksaa kympin, se maksaa mielellään uudestaan ja uudestaankin, ja vaikka kaksi kymppiä, jos mielestään saa sille vastiketta. Sillä rahalla voi palkata lisää hyvän työn tekijöitä. Mutta jos asiakas on tyytymätön, se vie kymppinsä muualle ja kohta ollaan yt-neuvotteluissa.

ON se nimenomaan joltain toiselta pois. Niin raha, kuin luonnon resurssitkin ovat rajalliset. Jos maailmassa on 2 omenaa, ja kaksi ihmistä: jos toinen ottaa molemmat omenat, jää toinen ilman. Samoin yrityksessä: jos asiakas tuo yritykseen kympin ja johtaja ottaa siitä 9, on se tasan tarkkaan 9 vähemmän yrityksen duunarille kuin johtajalle.

Ei kai kukaan ole niin yksinkertainen, että luulee että reaaliarvoisen rahan määrä maailmassa vain kasvaa todellisten resurssien rajallisuudesta huolimatta?!

Ja kehtaa siihen päälle vielä valittaa. Ja antakaas kun arvaan: ei edes ymmärrä hävetä puheitaan...

Kai se härkimys nyt sentään vaihtaa autoa?



Tero

vaan itse hyvin tienaava nainen. Palkka on hyvä (ei kuitenkaan lähelläkään 10000 euroa), mutta vastuu on todellakin kova ja työaika usein rajoittamaton. Eikä palkka niin iso ole, että sillä mitään luksuselämää vietettäisiin, enemmän rahaa tuntuu olevan juopoilla, jotka päivät pitkät ajelevat pubista toiseen taksilla. Näitä rällääjiä katsellessa kyllä ottaa päähän ja rankasti. Minäkin maksaisin isot veroni mielelläni, jos voisin korvamerkitä rahani käytettäväksi päivähoitoon, kouluihin, terveydenhuoltoon, infrastruktuurin ylläpitoon jne., mutta jokainen juopolle tmv. elämäntapapummille maksettava sentti saa sappeni kiehumaan!

täällä isoliksaisia kadehtivat av-mammat eivät suostuisi välttämättä elämään sitä elämää, mitä hyvin tienaavat elävät.



Mulla esim. mies tienaa keskimääräistä huomattavasti paremmin, mutta sen eteen joutuukin sitten koko perhe uhraamaan paljon eli perheen yhteinen aika on todella kortilla. Miehellä on paljon työmatkoja ja työpaikalla ollessaankin työpäivät venyvät usein pitkiksi. Myös lomalla tulee usein puheluita ja joskus on pakko pitää puhelinpalavereita tai käydä työpaikalla palaverissa. Monta kertaa ollaan jouduttu keskeyttämään lomareissu (ei tietenkään ulkomaanmatkoja) ja palaamaan aiottua aiemmin kotiin, kun miehen on välttämätön hoitaa joku työasia. Eli ei se elämä niin kovin herkkua meillekään aina ole, vaikka taloudellisesti elämässämme ei ole huolta.



Elämäntilanteemme on toki yhdessä mietitty ja sovittu ja se tarkoittaa sitä, että minä otan lähes täyden vastuun kodista ja lapsista. Mies tekee nyt uraa ja todennäköisesti, jos kaikki menee jatkossakin hyvin, hänen työmääränsä vähenee joidenkin vuosien päästä (toki vastuu säilyy, mutta hänen läsnäolonsa ei ole enää niin välttämätöntä) ja hän pystyy olemaan enemmän perheen kanssa.

mikä estää sinua ryhtymästä sosiaalipummiksi, jos se sinusta on niin ihanaa.

Eli vielä enemmän meni muualle kuin omaa taskuun.



Ja samaan aikaan kaikki palvelut huononee ja huononee. Mihin ne veroeurot oikein katoaa?

duunin jos vastuu käy liian rankaksi. Ja jos potkut tulee, niin pesämunaa on kuitenkin todennäköisesti enemmän kuin sillä kaupan kassalla, joka ei noin vain voi valita parempaa hommaa tai saada edes irtisanomisen varalle kerättyä varallisuutta.

Johtajilla on hiukan enemmän vastuuta kuin jollain kaupan kassalla, työtä tehdään 24h, eli koko ajan pitää olla tavoitettavissa, on niin juridinen kuin taloudellinen vastuu yrityksen menestymisestä ja paikka on tuulinen, eikä ole niin kirkossa kuulutettua että jokaiselle johtajalle mitään kultaista kädenpuristusta annettaisiin. Kun luottamus menee, niin se on kamat pois ja ukko samantien vaihtoon.

Jos noin risoo, niin kannattaa varmaan sitten vaihtaa pienipalkkaisempaan duuniin, etsiä pimeitä töitä tai muuttaa jonnekin, missä verot ovat pienemmät!



T: Iloinen veronmaksaja

hyvin koulutetulla johtoasemissa olevalla on harkinnassa ulkomaille muutto juurikin kovan verotuksen vuoksi. Suomihan taisi olla ihan kärjessä muuhun Eurooppaan verrattuna verojenkeruussa.



Työnteolla ei todellakaan rikastu Suomessa.

mahdollisuutta tehdä mitään muuta kuin sitä pienipalkkaista duunia, mitä teet.

Joku ansaitsee kuukaudessa mun vuosipalkan verran. Ja kehtaa siihen päälle vielä valittaa. Ja antakaas kun arvaan: ei edes ymmärrä hävetä puheitaan...