Synnytys vauvalla kasvot ylhäällä,kokemuksia?!

mulla kesti ponnistuvaihe melkein tunnin. Syntyi kyllä ilman imukuppia, mutta rankkaa oli.

mutta mahtui tulemaan alakautta. Imukuppi oli meillä poissuljettu juttu kun tyttö syntyi naama edellä (ei siis otsa, jolloin imukuppia olis voitu käyttää)

ponnistusvaihe kesti 1h 20min. ja oli aika hurja. Tokan synnytys normaalissa raivotarjonnassa oli piece of cake esikoisen pakerrukseen verrattuna.



Esikoisesta jouduttiin leikkaanaan välilihaa jotta mahtui ulos, tokasta ei tarvittu sitäkään, saati sitten mitään kipulääkkeitä ilokaasun lisäksi.

kaksi vuotta sitten. Tyttömme oli avotarjonnassa ja aiemman sektion sekä synnytyspelon vuoksi kynnys leikkaukseen lähdöstä oli normaalia alempi. Vauvan vointia seurattiin STAN-laitteella ja vaikka se hälytti hapenpuutteesta yli viiden tunnin ajan, niin siltikään sektioon ei lähdetty, vaan päädyttiin riuhtomaan vauva ulos väkisin.



Se johti siihen, että tyttö saatiin synnytyskanavaan, mutta ei ulos, sitten hätäsektioon liian myöhässä ja vauva syntyi Apgar-pisteillä 2/7/8 ja vain Lastenklinikan tehon turvin tyttö jäi henkiin.



Hän sai niin vakavat hapenpuutteesta johtuvat vammat, että hoito teholla lopetettiin hänen ollessa 5 vrk:n ikäinen ja valmistauduimme vauvan kuolemaan. Tyttö selvisi, mutta pysyvästi vammautuneena.



Kyseessä rankemman puoleinen hoitovirhe, jota on pyritty joka käänteesä kiistämään eikä Naistenklinikka eikä sen johto edes halua selvitellä asiaa.



Viranomaiset selvittävät, toivottavasti!



Naistenklinikka on hengenvaarallinen paikka!!!!

myös asennossa " mä silmät luon ylös taivaisiin" ... , imukupin avustamana. Stan hälyytti meilläkin sykkeen laskusta, minkä vuoksi synnytystä avitettiin.

Jälkitarkastuksessa gynekologi kertoi, että tässä asennossa vauvan sykkeet laskevat hyvin helposti - lisäksi vauva tulee maailmaan " isoin osa" päästä ensimmäisenä...

Esikostyttö syntyi avotarjonnassa. Synnytys oli nopea, eikä ponnistusvaihekaan kestänyt kuin 15 min., mutta olin tosi poikki. Supistusten välillä sanoinkin miehelleni, että haluaisin vaan nukkua. No, tyttö syntyi eikä kyllä väsyttänyt enää yhtään...Naama oli kyllä aika kirjava, oli muutama verisuoni katkennut siinä pusertaessa.

Esikoinen syntyi avotarjonnassa. Ponnistusvaihe pitkittyi ja lapsi ei oikein meinannut laskeutua synnytyskanavassa. Sain pungettua jotenkin lapsen alaspäin ja loppu autettiin imukupilla, jonka vuoksi jouduttiin tekemään kaksi epparihaavaa+repesin silti hieman. Oli kyllä kauniisti sanottuna karseata. Vauvan asentoa ei huomattu etukäteen, vasta kuin syntyi. Tuossa asennossa vauva vie enemmän tilaa synnytyskanavassa (minulla kuulemma tuota tilaa olisi ollut). Olen myös kuullut että usein vauva kiertyy tuon viimeisen akselinsa ympäri oikeaan asentoon vasta synnytyskanavassa laskeutuessa, eli synnytyksen aikana. Onko muilla tästä käsitystä?



Ekan vauvan jälkeen olen synnyttänyt kaksi muuta vauvaa (melko täsmälleen samankokoista kuin ensimmäinen), joiden asento oli sitten normaali. Näiden synnytysten ponnistusvaiheet olivat sitten tuohon ensimmäiseen verrattuna todella helppoja-paljon lyhyempiä, ei eppareita, ihan pintarepeämiä. Ihania synnytyksiä tuohon ensimmäiseen verrattuna.

Synnytyslääkäri huomasi tarjonnan tehdessään sisätutkimusta, sormet löysivät vauvan silmät... Ponnistusvaihe kesti lähes 2 tuntia, syy siihen oli osittain myös ylös kiinnittyneellä extralyhyellä napanuoralla, joka " kinnasi" . Imukuppia ei edes harkittu, sektiosta puhuttiin, mutta onneksi vihdoin ja viimein herra päätti syntyä. Naama oli muutaman päivän mustelman peitossa.

ää että vauva olisi päätä kääntänyt kun lapsivedet olivat menneet.

Ponnistusvaihe kesti 2,5 tuntia, eikä vauva laskeutunut kunnolla. Lopulta päädyttiin sektioon ja vasta silloin huomattiin että neiti oli kasvot ylöspäin. Tyttö oli 4700g/55cm/päänymp. 37. Ei olisi mahtunut tulemaan alakautta.

Esikoistyttöni syntyi hätäsektiolla 9 vuotta sitten, kun synnytys pitkittyi eivätkä imukuppi ja pihdit auttaneet. Syynä oli juuri tuo avotarjonta (niin pitkällä sentään oltiin että tukkaa näkyi jo). Tyttö oli kooltaan sellainen keskiverto, painoi 3645g.



Kolmas lapseni, (tyttö, s 31.7.2005) syntyi myös avotarjonnassa, mutta tällä kertaa alakautta. Eräs ystäväni oli kolme viikkoa aiemmin synnyttänyt tytön avotarjonnassa - oli jouduttu leikkaamaan - ja siksi kyselin jo sairaalaan mennessäni, että voidaanko sitä tarkistaa etukäteen kummin päin vauva on tulossa. Lääkäri kävi pariin otteeseen tutkimassa mutta minulle ei koskaan sanottu mitään. En osannut ihmetellä asiaa vielä siinäkään vaiheessa, kun kätilö sanoi ettei vauva ole laskeutunut synnytyskanavaan. Ponnistamisvaihe kesti 24 min, koska vauva oli ensin työnnettävä kanavaan. Vasta vauvan synnyttyä minulle kerrottiin, että tyttö syntyi kasvot ylöspäin.



Kätilö sanoi, että kun vauva on avotarjonnassa, mikään puudute ei auta, koska vauvan otsa painaa johonkin hermoon. Itse en tässä kolmannessa synnytyksessä mitään puudutusta saanut, koska synnytys eteni nopeasti.



Näin siis molemmat tyttöni ovat syntyneet avotarjonnassa, poika normaalisti raivotarjonnassa.

Ei halunnut millään syntyä alakautta. Ponnistusvaihetta oli kestänyt tunnin, kätilö " naureskeli" ettei vauva halua syntyä, kun pyörittää vain päätään. Imukuppi oli niin tuskallinen, että pistin pelin poikki parin yrityksen jälkeen. Juosten leikkaussaliin ja lekurin nostaessa tytön masusta tuumasi, että olisi näköjään halunnut syntyä kasvot ylöspäin. Siinä syy miksei tullut alakautta.

Seuraavalla kerralla varmasti vaadin, että tutkitaan niin tarkkaan miten päin on. Koska, jos seuraava haluaa katsella kattoa syntyessään eikä lattiaa niin voi olla meno suunniteltuun sektioon. Lekuri tuumi, että lantioni voi olla sen mallinen, että lapsonen " automaattisesti" pyörähtää kasvot ylös päin.

Ponnistus kesti 1,5 tuntia. Iiiiso epparihaava ja silti vielä kunnon repeämiset. Tyttö oli kärsinyt hapenpuutteesta ja sai pisteet 4/7. Selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, mitään " vikaa" ei ole jäänyt vaan on normaali reipas 1v. Jos seuraavia kertoja tulee, pelkopoli kutsuu aika pian!

Mulla kävi niin et synnytyssalissa n.2h ennen h-hetkee kätilö tutki ja sano et tällähän onki kasvot ylöspäin.Sit olin koekaniinina ku toinen kätilö ei ollukaan koskaan semmosta tunnustellu.... Ei ollu yhtään vaikeempaa,eikä puhettakaan sektiosta...En sit tiiä onko eri asia jos paljo aikasemmin asia huomataan...Mut näin meillä....

Meidän tyttö syntyi myöskin kasvot ylöspäin ja imukupillahan neiti piti lopulta auttaa ulos. Tosin syntymäpaino oli myöskin huimat 4800g eli en tiedä kumpi vaikutti enemmän imukupin tarpeeseen, paino vai kasvot ylöspäin tulo (kätilö kyllä muistaakseni sanoi sitten synnytyksen jälkeen että tyttö olisi syntynyt ilman imukuppia jos kasvot olivat olleet alaspäin). Mutta siis etukäteen ei minullakaan asiaa huomattu.



Tulipas hankala selostus, toivottavasti ymmärsit :)

Tilanne selvisi vasta synnytyssalissa ponnistusvaiheen pitkittyessä ultralla. Kova oli ponnistusurakka: 2,h 5 min. Imukuppia myös käytettiin, mutta muuten syntyi. Sektiota mietittiin, mutta sain ajatuksesta lisävoimia. Paino 4350 g/55 cm eli iso oli tämäkin vauva. En tiedä vaijkuttiko tarjonta ponnistusvaiheen kestoon, minulle oli jo aiemmin sanottu, että vahvojen lantionpohjalihaksien takia ponnistusvaihe voi olla vaikea. Kysyin myöhemmin, että jos tarjonta olisi tiedetty etukäteen, olisiko toimittu sam,alla tavalla ja vastaus oli kyllä.

Eli meillä syntyi vauva myös tuossa avotarjonnassa eli kasvot ylöspäin. Synnytyksen avautumisvaihe oli pitkittynyt 16h, koska vauva ei meinannut laskeutua kunnolla synnytyskanavassa ja myös ponnistusvaihe myös hieman pitkittyi 42 min, mutta alakautta sitten kuitenkin syntyi ilman mitään apuja. Eppari jouduttiin leikkaamaa ja tuli pari repeämääkin, mutta ei kummempaa. Meidän neiti ei toki ollut mikään jättiläinen (n.3200g)



Eli tuo avotarjonnassa syntyminen vaatii hieman enemmän tilaa ulos tullessa, koska pää on sellaisessa asennossa. Tarjontavirheista avotarjonta taitaa kuitenkin olla yleisin ja helpoin.



Puzzle

Meidän tyttö syntyi myös avotarjonnassa - siis kasvot ylöspäin. Ponnistusvaihe pitkittyi - kätilö totesi, että " tämähän on täältä tulossa nenä taivaita kohti" - avuksi otettiin imukuppi. Tyttö oli 52,5cm ja 4125 eli isohko. Nyt jälkeenpäin olen keskustellut asiasta nla-lääkärini kanssa, koska odotan toista lasta, ja hän totesi niinkuin joku muukin tässä ketjussa, että avotarjonnassa vauvan pää vie syn.kanavassa enemmän tilaa kuin ihan normaalitarjonnassa.



ps. sanovat avotarjonnassa syntyviä lapsia, että ovat " kuninkaallisia" ... =)

Helposti se sieltä loppujen lopuksi niinkin tuli vaikka oma muisto on että teki hirveän paljon kipeämpää kuin ekan ponnistus ja tuntui ettei se synny sieltä ikinä. Ponnistusvaihe kesti kuitenkin alle 10 minuuttia, repeämään tarvittiin vain 2 tikkiä: ehkä olisi ollut vaikeampaa jos olisi ollut eka synnytys kyseessä?

tarjonta huomattiin vasta kun jo ponnistin ja vauvan syke romahti.

Väliliha leikattiin ja poika autettiin imukupilla ulos. Poika syntyi kuitenkin täysin terveenä.



Itseeni toimenpide aiheutti vammoja, vuosin runsaasti verta synnytyksessä sekä vielä osastolla ja olisin saanut siirtoverta jos olisin huolinut. Hb laski 18:ta. rautaa söin reilun vuoden verran.

Lisäksi istukasta jäi jokin pala kohtuun, joka kylläkin poistui itekseen ja sain kaiken tämän päälle kohtutulehduksen!!!



Ihana tulos synnytyksestä mutta itse synnytys oli täyttä tuskaa!



Toisen kohdalla menin lääkäriin rv.40 tarkastamaan että on varmasti oikea tarjonta, ettei tule yllätyksiä. Tämä oli ihana synnytys! ja HELPPO,kun edellinen oli tehnyt " tilaa" ;)

Eipä uskonut kätilö ja lääkäri mua (olin silloin 17v) kun sanoin, että kaikki ei nyt ole niin kuin pitäisi. Ponnistus vaihe venyiiiii ja kipulääkkeitä ei enää annettu. Kukaan ei kertonut mulle mitä tapahtui. Huomasivat neidin olevan nenä ylöspäin vasta kun pää oli jo ulkona. H:tin tohelot kun osu just mulle. Ja kukaan ei jälkeenpäin tullut pahottelemaan mulle niitä rumia kommentteja joita mulle sanoivat saatika edes kertomaan mitä tapahtui. Laittoivat harjottelijan lukemaan papereista. Olisin varmasti osannut lukea itsekin.

Mikä ihme antaa kätilölle oikeuden haukkua synnyttäjän ( jos synnyttäjä vielä sattuu olemaan itsekin lapsi, 17v on...) Mutta sanottiin mulle etten osaa ponnistaa, ettei saa huutaa jne. Millä v:n oikeudella?

Tuosta jo kolme ja puolivuotta ja niin kuin näkee, olen edelleen kiukkuinen kuin ampiainen... Nyt odotan kolmatta.