19v pojan paino-ongelmat? Miten ihmeessä auttaisin
Tilanne on siis seuraava. Minulla on 19v poika, jolla on aina ollut enempi ja vähempi ongelmia syömisen kanssa. Jo ala-asteella tuli noottia pienistä aterioista ja matalasta painosta. No lapsuus meni jotenkin eteenpäin ja koitti nuoruus. Mielestäni noin 15v alkoi tietoinen laihuuden ihannointi, siihen asti se oli jollain lailla vain huonoa ruokahalua. Poika on elämässään menestynyt sosiaalinen ja suosittu, sama tyttöystäväkin ollut jo 3,5v ajan. Koulumenestys keskitasoa parempaa, joten mitään selvää syytä en ongelmille löydä. Toki lapsena ja nuorena oli ärsyttävyyteen asti tarkka, kokeista piti tulla hyvä numero 8 oli jo katastrofi. Hyvin pikkutarkka järjestyksestä ja on tietysti edelleenkin. Olemme ihan tavallinen perhe isä, äiti, veljet 16 ja 5v sekä siskot 8v ja pienin 10kk meillä ei juoda eikä tupakoida, alkoholin käyttö on noin 1 siideri joskus saunan päälle.
Olemme aina olleet läheisiä ja hän on tullut juttelemaan mieltä askarruttavista asioista jopa seksin aloittamisesta käytiin keskustelua eli siitäkään ei pitäisi olla kiinni ettei kuunneltaisi tai oltaisi sellaisissa väleissä ettei voi tulla puhumaan.
Ammattikoulusta tuli 17v yhteydenotto, ja terkka toivoi, että poikaa voitaisiin lihottaa edes 5kg. Tuolloin laittoivat pojan käymään lääkärissä joka määräsi kokeita. Vitamiini ja hivenaine puutoksia lukuunottamatta kaikki oli ok vain rasvaprosentti oli normaalia matalampi, en nyt muista mitä se oli mutta matala. Ainoaksi neuvoksi tuli, että vaihtaa rasvattomat tuotteet rasvaisempiin. Tähän ei poika suostunut. No piilo lihottamalla pojan paino saatiin nousemaan 63kg siitä terkan miittaamasta 60kg. Pituutta pojalla on 176cm.
Sitten poika lähti ulkomaille työharjoitteluun kolmeksi kuukaudeksi. No poika kotiutui ja kauhistuin niitä entistä enemmän lommolle painuneita poskia ja poika totesi tyytyväisen oloisena että juu etelän hedelmät auttoi paino on taas alle 60kg tarkalleen 57kg.
Hän pelaa salibandya ykkösdivari tasolla eli treenejä on noin 4-5krt viikossa lisäksi käy päivittäin jossain muussakin jutussa esim. jalkapallossa, lenkillä, uintia yms. Nyt kun hän ollut kotona niin joka päivä on päänsärkyä, veri tulee nenästä ja noustessa väliin huimaa, mutta se kuulemma on vain väsymystä. Mitä ihmettä tässä voi tehdä, koetin sanoa, että jos kävisit lääkärissä ja koettaisit päästä jonnekin juttelemaan, mutta hän niin tyytyväinen tuohon nälkiintyneen rokkarin luukkiinsa ja totesi vain että on aikuinen ja päättää asioistaan itse. Tottahan sekin. Kysyin tyttöystävältä voisiko hän paremmin kehoittaa hakeutumaan hoitoon, mutta hän on niin pojan lumoissa että pelkää välien menevän poikki jos ottaa puheeksi ja väitti että se on just parhaan näköinen noin.
Mitä tässä tekisi, odottaisi jos aika toisi järkeä päähän vai onko pojalla selvästi jokin sairaus esim. anoreksia. Minä tiedän niin huonosti miten noihin syömishäiriöihin pitäisi suhtaua ja katsotaanko sitä pelkästään painosta vai tuosta ihmeellisestä asenteesta. Poika oli laskenut painoindeksinsä joka oli 18,4 kuulemma hieman normaalia alhaisempi . Ehkäpä asioihin olisi pitänyt vaatia apua silloin kun hän oli alaikäinen. Vaikka turha kai se on jälkenpäin jossitella. Miestä asia vain ärsyttää, totesi että olkoon luukasa jos tahtoo omapa on kroppansa.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Helpottavaa purkaa huolensa ulos kun ei kukaan suostu kuuntelemaan. Pojasta ja miehestäkin olen ihan turhaan hysteerinen.
Kommentit (5)
Mon nyrkkeilijä on juuri tuon kokoinen ja terve ja hyvävointinen.
Voisitko jutella heille, että ohjeistaisivat poikaa oikeasta syömisestä ja riittävän energiansaannin tärkeydestä. Aika hoikalta poikasi tuon pituiseksi kuullostaa, ja selkeästi oman painon tarkkailu on hänelle tärkeää. Ilmeisesti myös urheilu on tärkeää ja siksipä valmentajan sana saattaisi painaa. Voisit valmentajalle jutella olevasi huolissasi pojan energiansaannista ja jaksamisesta ja kysellä heidän mielipidettään. Jos siltä suunnalta ei ole apua tiedossa, nii sitten yrittäisin vaikka jotain urheilijoihin ja heidän ruokavalioonsa perehtynyttää ammattilaista. "Tavallista" lääkäriä poikasi ei ehkä kuuntele ja ei ilmeisesti suostu menemäänkään.
Toisaalta en haluaisi sekaantua siihen. Salibandy on ollut pojan intohimo 7-vuotiaasta lähtien. Siinä porukassa hän on aina ollut kuin kala vedessä. Harmittaisi jos hän kokisi, että nyt valmentajakin ahdistelee. Ja minusta valmentaja on huomannut laihuuden ainakin kerran poika paiskasi treenien jälkeen pöydälle jotain aktiiviurheilijan ravitsemusoppaita.
Haluan, että hän pysyy tuolla urheilun piirissä. Hän kun on myös aikamoinen bilehile jos on viikonloppu vapaata. Viikonloppujuopottelua en enää tähän kaipaa. Peliohjelma on aika tiukka kun sarja on käynnissä eli se rajoittaa noita juhla viikonloppuja kummasti.
Mun mies pelaa salibandya ykkös- ja kakkosdivarissa aina kaudesta riippuen ja heillä on aika tarkka harjoitus- JA ravinto-ohjelma. Pelaajille opetetaan kyllä nuoresta pitäen mitä proteiineja ja hiilareita ym. pitää syödä ja miten ennen treenejä ja pelejä että jaksaa. Tätä voisi käyttää täkynä jos urheilu on pojalle tärkeää. Salibandy vaan on sellainen laji että siellä ei tuota lihasmassaa kovin tarvitse, mutta kestävyyttä ja nopeata reaktiokykyä tietenkin pitää olla ja sen takia hyvä fyysinen kunto. Valmentajiakin on erilaisia - jos on sellainen kenen kanssa voit luottamuksellisesti asiasta jutella niin hyvä, mutta ei olisi kovin kiva jos tuo avun pyytäminen leviää poikasi tai muiden joukkuetovereiden korviin. Tunnustele kenttää.
Olisi tosi hyvä jos tyttöystävä olisi tuossa asiassa tukemassa, se varmasti saisi poikasi myös ajattelemaan asiaa eri kantilta. Toisaalta painoindeksi 18,4 ei ole hälyyttävän alhainen, itse olin koko nuoruuden painoindeksillä 19 - ruumiinrakenne vain on sellainen että en lihonut vaikka mitä söisi. Terveen näköinen kuitenkin olin koko ajan ja siksi lääkäritkään eivät pahemmin puuttuneet tuohon.
Voisiko tulevaa armeijaa käyttää myös täkynä pojan kanssa keskusteltaessa, siellähän poikasi ei pärjää jos on pelkkä "luukasa" vai eikö siellä enää vaadita rajuja fyysisiä suorituksia? Inttiä varten olisi hyvä hankkia vähän lihasmassaa kun siellä niitä kuntotestejä kuitenkin on.
Tsemppiä asian kanssa!
pojan pitäisi itse ymmärtää olevansa sairas jotta pystyy parantumaan, eli ottamaan ne tarvittavat kilot. Jotain aikuista keskustelua olisi hyvä virittää. Onnea.