Pitäisitkö vauvan?

Itse olen nyt 21 vuotias ja ensimmäisen lapseni sian 18 vuotiaana. nyt olen jo kolmen lapsen äiti ja kaikki ovat alle kolmivuotiaita. en missään nimessä sinuna tekisi aborttia, sillä sen päätöksen tehtyäsi se on niin lopullista. parempi vaihtoehto on adoptio mutta parhain on että pidät lapsen itselläasi ja annat hänelle turvallisen ja ihanan lapsuuden oman äitinsä kanssa. itse en enään ajattele kuin lasteni parasta, muulla ei niinkään ole väliä. viihteelle ei edes enään osaa kaivata, mutta kyllä sitä äidillä on myös oikeus silloin tällöin päästä tuulettumaan. itselläni hyvätilanne klun mies on ollut alusta asti innoissaan lapsista, mutta sinunkin kohdallasi poikaystäväsi saattaa ajanm,ittaan tajuta mikä on elämässä tärkeätä. ei se vanhemmuus ikää katso!

Ap tulee saaman KAIKEN tarvittavan sosiaalitoimelta, jos (ja kun :) pitää lapsen. sos.opisk

Henkisen tuen kun lapsi on kipeä ja valvot väsyneenä ja peloissasi yksin lapsen vierellä? Kun lapsi kiukuttelee niin että pää melkein hajoaa? Kun lasta ei saa kenellekään hoitoon että voisi edes yhden hetken viettää kampaajalla tai kävelyllä?

järkivastaus. Mustakin kuulostaa, että et pidä aborttia vaihtoehtona. Kyllä elämästä selviää, vaikka lapsen saa nuorena. Tottakai sulla voi olla vaikeampaa, kun olet sijaisperheessä, mutta eikös he ole hyvää ja turvallista väkeä, kun itsekin olet heiltä turvaa saanut ja katon pään päälle.



Kerro vaan rohkeasti, että olet raskaana ja vaikka ensi reaktio olisi mikä, niin älä anna kenenkään lannistaa itseäsi. Mene tosiaan juttelemaan ammattilaisille, neuvolaan ja sosiaalityöntekijälle, joilta varmasti saat parhaan tuen ja neuvot miten toimia jatkossa.

saa perhetyöntekijän tarvittaessa useana päivänä viikossa käymään, jotta äiti saa muutakin kuin rahallista tukea ja vähän omaakin aikaa.



sos.op.

niin ethän välttämättä ole yksinhuoltaja kuin vuoden tai muutaman vuoden. Ehkä löydät uuden miehen, menet naimisiin ja teet liudan lapsia lisää, kuten ystäväni, joka 19v. sai isättömän lapsen. Toisen ystäväni lapsen isä (aborttia ehdotti) palasi kuvioihin mukaan, kun lapsi oli muutaman vuoden vanha ja siitä pitäen on ollut isänä. Tulevaisuutta ei tiedä, mutta Suomessa saa tukea kyllä.

saa perhetyöntekijän tarvittaessa useana päivänä viikossa käymään, jotta äiti saa muutakin kuin rahallista tukea ja vähän omaakin aikaa.

sos.op.

lastenhoitoapua perhetyöntekijöiltä vielä saanut "omiin" harrastuksiin, vaikka pää välillä meinaa ratketa.

jos pidät vauvan. Kuitenkin, kuten jotkut ovatkin jo kirjoittaneet, asioilla on tapana järjestyä. Kannattaa harkita, kokemuksia on varmasti kaikista vaihtoehdoista ja jokaisella erilainen.



Itse sain lapsen nuorena (yksin) reilu 10 vuotta sitten, rankkojen päihde ym -sekoilujen jälkeen ja elämä heitti raskausuutisen seurauksena totaalisesti häränpyllyä. Vanhemmistani on ollut todella paljon apua ja tukea (myös taloudellista), ilman heitä kaikki olisi ollut monin verroin vaikeampaa. Äitini muuten suositteli aborttia...



Ei lapsi estä opiskelua ja työssäkäymistä, eikä satunaisia baari-iltojakaan ja muuta virkistäytymistä. Järjestelyä se kuitenkin yleensä vaatii. Ja jossain vaiheessa saattaa tulla katkeruutta menetetystä nuoruudesta.



Minkä päätöksen teetkin, tsemppiä!



ja vielä vastaus kysymykseen: pitäisin

Olet nyt vaikeassa tilanteessa. Oma tyttäreni ilmoitti minulle 4-vuotta sitten 14 vuotiaana olevansa raskaana. Raskaus oli edennyt jo hyvin pitkälle ennenkuin uskalsi asiasta kertoa.

Ensimäisessä ultrassa todettiin raskauden olevan jo niin pitkällá ettei sitä voida keskeyttää ja kohdussa asuikin kaksi ihmisen alkua.



Raskaus siis jatkui ja saimme sosiaalivirastosta paljon tietoa adoptiosta. Tytär oli ihan varma siitä että haluaa antaa vauvat jollekkin perheelle, jotka voivat antaa lapsille hyvän elämän.



Vauvat syntyivät ja muutamien päivien miettimisen jälkeen minä päätin ruveta vauvojen huoltajaksi, jota olen nyt vielä vuoden, kunhan tyttäreni täyttää 18v.



Elämä ei ole ollut ihan helppoa vaikka meitä on ollut koko perhe ja laaja suku auttamassa. Tytäreni oli niin nuori saadessaan vauvat, että paljon on jäänyt häneltä kokematta, mutta toisaalta hän on kokenut paljon sellaista mitä muut samanikäiset eivät.



Sinun kannattaisi nyt oikeasti miettiä mitä haluat elämältäsi. Olet kuitenkin jo melkein täysi-ikäinen ja ihan eri tasolla kuin esim 14-vuotias.

Jos sinulla ei ole hyvää tukiverkostoa ympärilläsi, aborttia kannattaa harkita, mutta toisaalta. Vauvan kanssa elämä ei ole niin ihanaa ja helppoa kuin annetaan ymmärtää.

Toisaalta, on olemassa ensikoteja, joihin voi mennä jo ennen vauvan syntymää ja harjoitella elämää lapsen kanssa siellä sitten synnytyksen jälkeen. Tämä on ihan loistava juttu ja sitäkin kannattaa miettiä.



Adoptiosta tuskin tulee mitään jos nyt jo mietit että miten voit tehdä abortin. KUuntele itseäsi, älä ystäviäsi. Joillekkin jotkut asiat sujuvat huonomin kuin toisille. VOit toki katua päätöstäsi, mutta toisaalta, voit katua menetettyä elämääsi.



Sinun täytyy nyt miettiä itseäsi ja sitä mitä haluat lapselle tarjota. Jos vain saisit jostain apua ja tukea selviät varmasti, mutta jos tiedät että jäät yksin, voi selviäminen olla todella paljon vaikeampaa...

Itse tekisin tuossa tilanteessa abortin, opiskelisin ammatin, tekisin töitä ja hankkisin lapsen aikaisintaan 25-vuotiaana, ehkä lähempänä 30-vuotta.

Itse olen nyt 21 vuotias ja ensimmäisen lapseni sian 18 vuotiaana. nyt olen jo kolmen lapsen äiti ja kaikki ovat alle kolmivuotiaita. en missään nimessä sinuna tekisi aborttia, sillä sen päätöksen tehtyäsi se on niin lopullista. parempi vaihtoehto on adoptio mutta parhain on että pidät lapsen itselläasi ja annat hänelle turvallisen ja ihanan lapsuuden oman äitinsä kanssa. itse en enään ajattele kuin lasteni parasta, muulla ei niinkään ole väliä. viihteelle ei edes enään osaa kaivata, mutta kyllä sitä äidillä on myös oikeus silloin tällöin päästä tuulettumaan. itselläni hyvätilanne klun mies on ollut alusta asti innoissaan lapsista, mutta sinunkin kohdallasi poikaystäväsi saattaa ajanm,ittaan tajuta mikä on elämässä tärkeätä. ei se vanhemmuus ikää katso!

Sinulla on mies ja todennäköisesti perhe auttamassa. Mutta jaksaisitko kaiken yksin??? Kannattaa miettiä tilanne ensin omalle kohdalle ja neuvoa sitten. Kaikilla ei ole miestä,äitiä tai muuta sukua auttamassa.

Ja ei ketään joka toisi sen leivän pöytään sillä aikaa kun olet vauvan kanssa sairaalassa tai äitiyslomalla....

kun tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. Kun tehtiin testi oltiin jo erottu, mutta se kundi olis halunnut lapsen ja mut. Mt-ongelmien ja väkivallan takia en hetkeäkään kadu, että silloin tein abortin.



Liian paljon olis tullut siihen elämänvaiheeseen.

voi rähmä. Mieluummin kuollut SIKIÖ kun onneton joko fyysisesti tai henkisesti laiminlyöty LAPSI.

aivan, välillä kuuluu olla ajattelematta itseään ja ajatella lasta, jos lapselle ei voi tarjota vakaata asuinympöristöä, vanhempia ja turvallisuutta, abortti ei siis ole huono vaihtoehto.

hän on ns. "sosiaalitoimen piirissä" jo nyt. Tämä on hyvä asia, sillä ap on tavallaan paremmassa asemassa mitä "tavallinen" 17-vuotias joka tulee raskaaksi.



Yhteiskunta tukee paremmin sijoitettuina olevia lapsia, eli antaa sitä tukea mitä normaalisti lapsi/nuori saa perheeltään.



Tämä tarkoittaa esim. että tuetaan oman asunnon etsimisessä (kun tulee täysi-ikäiseksi), osallistutaan kustannuksiin, eli yhteiskunta maksaa esim. koulukirjoja ja muutenkin annetaan rahallista apua, eli ns. jälkihuolloksi. Toki on hieman kuntakohtaisia eroja miten hyvin em. toimii, mutta sijoituslapsia pyritään tukemaan myös 18-vuotiapäivän jälkeen.



Joten ap on tavallaan hyvässä asemassa. Toki rankkaa tulee varmasti olemaan lapsen kanssa, mutta myös apua on saatavilla. Kannattaa myös miettiä asumista ensikodissa alkuun. Joskus myös sijoituspehe on kuin oma perhe, eli sieltäkin saattaa saada tukea. Ja lapsen isän sukulaisista myös joku saattaa tarjota apuaan, esim. isovanhemmat vaikka isää ei lapsi kiinnosta.



Kannattaa etukäteen selvittää asiaa :)

Olet itse 17 v ja asut sijaisperheessä, joten olet 21 -vuotiaaksi asti itse lastensuojelun asiakas (oletan että sinulla on pidempi sijoitus perheeseesi).



Et jää yksin, koska olet jo valvonnan ja tuen piirissä. Sijaisvanhempasi voivat ehkä auttaa, ainakin he ovat voineet auttaa tähän saakka. Mieti nyt muutama hetki, mutta kerro kuitenkin pian vanhemmillesi.



Itse aloin odottaa lasta yksin, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen 19-vuotiaana. Lapsen isän kanssa seurustelu ehti jo päättyä ennenkuin itesin odottavani. Nyt lapseni on 18-vuotias ja me olemme selvinneet. On ollut tiukkaa sekä henkisesti että taloudellisesti, mutta niin on ollut rikastakin! välillä pelkäsin että tein itsekkäästi kun pidin lapseni. Mutta oikein minä tein. Nykyisin toimimme tukiperheenä :)



En silti voi tietää mikä sinulle on oikein. Sinä tiedät sen itse. Halaus ja ROHKEUTTA!

Itse tulin myös raskaaksi 17-vuotiaana, koulut oli kesken ja poikakaverin kanssa asiat niin ja näin. Minulle ei missään vaiheessa abortti ollut todellinen vaihtoehto, ja pidin lapsen :)



Vaikeaa oli välillä, mutta elämä muuttui oikeastaan vain positiiviseen suuntaan lapsen myötä. Nyt tuosta on jo 7 vuotta ja toinenkin lapsi on tullut, mutta en voi sanoa, että olisin hetkeäkään katunut että pidin lapsen tai edes harmitellut, että tulin niin nuorena raskaaksi.

Koulutkin olen ehtinyt käydä myöhemmin loppuun :)



Tsemppiä sinulle päätöksen tekoon! *hali* :)

hän on ns. "sosiaalitoimen piirissä" jo nyt. Tämä on hyvä asia, sillä ap on tavallaan paremmassa asemassa mitä "tavallinen" 17-vuotias joka tulee raskaaksi.

Yhteiskunta tukee paremmin sijoitettuina olevia lapsia, eli antaa sitä tukea mitä normaalisti lapsi/nuori saa perheeltään.

Tämä tarkoittaa esim. että tuetaan oman asunnon etsimisessä (kun tulee täysi-ikäiseksi), osallistutaan kustannuksiin, eli yhteiskunta maksaa esim. koulukirjoja ja muutenkin annetaan rahallista apua, eli ns. jälkihuolloksi. Toki on hieman kuntakohtaisia eroja miten hyvin em. toimii, mutta sijoituslapsia pyritään tukemaan myös 18-vuotiapäivän jälkeen.

Joten ap on tavallaan hyvässä asemassa. Toki rankkaa tulee varmasti olemaan lapsen kanssa, mutta myös apua on saatavilla. Kannattaa myös miettiä asumista ensikodissa alkuun. Joskus myös sijoituspehe on kuin oma perhe, eli sieltäkin saattaa saada tukea. Ja lapsen isän sukulaisista myös joku saattaa tarjota apuaan, esim. isovanhemmat vaikka isää ei lapsi kiinnosta.

Kannattaa etukäteen selvittää asiaa :)

Niin, et tähän ne mun verorahat menee. Auttaa jo valmiita sossutapauksia.

Voi luoja, kuulostaa tosi pahalta, että jo valmis "sossunasiakasteiniäiti" hyötyy jopa rahallisesti enemmän kuin normaali, itsenäistyvä teini, joka saa lapsen.

Ihan ensimmäiseksi, kerro asiasta sijaisvanhemmillesi. Ei kannata yksin kannatella tätä asiaa mielessäsi. Tämän jälkeen voitte sosiaalityöntekijän kanssa kartoittaa ne tukimuodot, joita saat, mikäli pidät lapsen.



Mieti tukiverkostosi. Sijaisvanehmmat eivät ole isovanhempia, joten he eivät todennäköisesti ole samalla tavalla "mummoja ja vaareja" kuin biologiset vanhemmat. Millaista arjen apua saisit biovenhemmiltasi. Ovatko he turvallisia ja luotettavia lapsenkaitsijoita tarvittaessa. Huomioi, että todennäköisesti lapsen isän vanhempien tuki voi jäädä kapeaksi, ja kavereilla on useimmiten muuta tekemistä, kuin olla käyettävissä arjen apuna.



Millainen oma mallisi ja kokemuksesi vanhemmuudesta. Sijoitetuilla lapsilla voi olla hyvinkin traumaattinen tausta, ja käsitys vanhemmuudesta puutteellinen. Oletko sinä tältä osin tasapainossa? Vai tarvisitko vielä kasvuaikaa itse tullaksesi sinut menneisyytesi kanssa?



Mitä sinä haluat elämältäsi? Kuinka sovittaisit opiskelut ja lapsenhoidon. Millä tulisit toimeen? Sos.tukien ja/tai opintotuen varassa ei paljon hurrata. Varsinkaan, jos ei ole vanehmpien taloudellista tukea takana.



Muista, että abortista selviäminen on hyvin yksilöllistä. Kaverisi toipuminen on ollut työlästä, mutta sinun kohdallasi tilanne voi olla toinen. Keskusteluapua saa aina hakea ja vastaanottaa tunteidensa käsittelyyn. Toisaalta on myös niitä nuoria, jotka ovat päätyneet pitämään lapsen ja selvinneet siitä ainakin hengissa.



Tsemppiä!

ja sen jälkeen saanut kaksi ihanaa lasta.



Ja vieläpä saman miehen kanssa, kenen kanssa ensimmäinen raskauskin oli.



En kadu hetkeäkään aborttia. En ollut sillä hetkellä valmis äidiksi.



Lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna.



Jos abortin suoittaa ammattitaitoinen henkilö, niin siitä ei jää traumaa. Esim. minun hoitajani pakotti minut katsomaan, mitä ulos kaavittiin. En olisi halunnut nähdä, mutta kyseessä oli todellakin pelkkää limaa, mitä elimistöstä muutenkin tulee ulos.



Ei tosiaankaan mikään ihmisen alku tms. Elimistö tekee itsestäänkin keskenmenoja ilman, että edes huomaamme.



Älä rankaise itseäsi sillä, että vahinko on käynyt. Tulet vielä saamaan ihania lapsia sitten, kun aika on kypsä.

joka tukee häntä. Sijoituslapsi on pois perheensä luota KOSKA NÄMÄ EIVÄT KYKENE HÄNESTÄ HUOLEHTIMAAN.



On hyvä että lapsia sijoitetaan, näin he eivät vaurioidu kotioloissa =kirjaimellisesti vammaudu hnekisesti/fyysisesti, vaan saavat kasvaa aikuisiksi =kunnollisiksi veronmaksajiksi.



Tottakai kaikista ei työssäkäyviä veronmaksajia tule, osa ajautuu huonoille teille, mutta niin käy tavis perheidenkin lapsille.



Minä tuen ainakin mielelläni lapsia ja nuoria veromarkoillani, sillä heissä on tulevaisuus. Ja jokainen NORMAALI perhe tukee lapsiaan, eli ostaa vaikka ne lukiokirjat, auttaa rahallisesti omillaan asuvaa lasta esim. ostamalla tälle talvitakin- ja kengät, antaa/lainaa rahat takuuvuokraan, ostaa joskus kassin ruokaa/ruokkii aikuista lasta viikonlopun lapsuudenkodissa ja vie samalla vaikka teatteriin, noita em. ei ole sijoituslapsilla! HYVÄ että veromarkoista heitäkin autetaan.