Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä teinipojalle jota ei kiinnosta mikään koulutus?
29.06.2010 |
Haki yhteishaussa vain paikkoihin joihin ei päässyt ja sen tiesi jo etukäteen ja sen tiesi opokin etukäteen, mutta minkäs hän sille voi kun ei meidänkään nalkutus tehonnut.
Toisessa haussa varmasti tulee vapaita koulutuspaikkoja jakoon, mutta kun ei tätä tunnu kiinnostavan yhtään mikään eikä varmaan edes halua mihinkään kouluun.
Kun siltä kysyy vastaukseksi tulee vaan jotain murinaa tyyliin "ihan sama". Tavallaan elättelee myös epärealistisia toiveita välivuodesta jolloin voisi matkustella. Kuvitelkaa, 15-vuotias jossain ulkomailla reppureissussa ja kukahan senkin maksaisi?
Varmaan jo arvasitte että kesätöitä sillä ei ole ja tuolla asenteella onkin töitä mahdoton hankkia. Rahahanat meillä on pistetty kiinni jo aikoja sitten että siihen ei voi enää vedota.
Onko muilla tällaisia ongelmia?
Kommentit (47)
Olennaista ei ole se, tietkö teini, mitä haluaa isona tehdä. Useimmat eivät tiedä. Itse kirjoitin 6 L:ää eikä ollut hajuakaan, mitä haluaisin tehdä. Se ei kuitenkaan ole tärkeää. Nykymaailmaan kuuluu pätkätyöt ja jatkuva kouluttautuminen. Harva jatkaa samassa ammatissa eläkeikään asti.
teini on siis tajuttava, että kyse ei ole siitä, mitä haluaa yehdä vaan siitä, että jotain on vaan tehtävä. Mitä paremmat arvosanat ja mitä parempi työtodistus, sitä enemmän valinnanvaraa on. Nyt kun ei ole panostanut peruskouluun, joutuu aloittamaan pohjalta. Se tarkoittaa mitä tahansa opiskelipaikkaa tai työtä, esim ilmaista työtä vanhainkodissa, josta te vanhemmat voitte maksaa vähän viikkorahaa. Työntekomon opittava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluisin kyllä ihan käytännön esimerkkejä miten joku perii 15-vuotiaalta vuokraa? Eihän sen ikäinen saa rahaakaan mistään jos ei ole töissä ja miten tuon ikäisen työnteko? Itsehän olin juuri samanlainen eikä siinä vanhemmat voineet tehdä yhtään mitään ennen kuin itse rupesin asioita funtsimaan joskus parikymppisenä jolloin hommasin ammatin itselleni oppisopimuksella.
Jos 15-vuotiaalta omalta lapseltaan haluaa periä vuokraa, niin olisi ehkä voinut suosiolla tehdä sen abortin. Kymppiluokka tai ammattistartti, tai näiden kuntakohtaiset vastineet, ovat tuossa tilanteessa se suunta, mihin mennään. Vaade maksaa vuokraa on siinäkin mielessä huono, että tuossa iässä ei oppisopimuskoulutusta lukuun ottamatta pidä mennä töihin vaan hakeutua sinne koulutukseen. Yksi tai kaksikaan välivuotta ei ole maailmanloppu, kunhan niiden aikana tekee jotain. Ja jos lapsi haluaa matkustella, niin miten olisi vaikka sopimus, että jos nyt kouluttautuu, niin tuette sitten kolmen vuoden päästä vähän pitempää ulkomaanreissua - siinä ajassa haaveet tulevat varmasti realistisemmiksi, murrosikä väistyy ja jos lapsi on koko ajan käynyt koulua, niin vastuuntuntoakin on ihan eri tavalla.
Kai huomasitte että tämä ketju on 3 vuotta vanha? Aihe kyllä yleisellä tasolla kiinnostava, vaikka aloittajan ongema lienee jo ratkennut. Itseäni jäi vaivaamaan miten tulottomalta 15-vuotiaalta voi periä vuokraa. Voiko 15-vuotias saada jotain toimeentulotukea, mistä sitten maksaa sitä vuokraa? Vai mistä 15-vuotias saa rahaa siihen vuokraan?
Katoin just MOLlin sivuilta, niin palvelutyössä oli vaikka mitä tiskaajan ym paikkoja haettavana.
Nyt kova kovaa vastaan, poika töihin niin realiteetit selviävät. Ehdotan, että painostuskeinoina alatte rajata myös pojan ruokavaliota, pois kaikki ekstra, limsat, ranskikset, karkit, energiajuomat ja niin edelleen. Eteen perunaa, näkkäriä, margariinia ja kaalia ja tarkaan laskettu proteiini- ja rasva-annos. Pyörä, mopo, kännykkä ja pleikkari takavarikkoon. Kulkupeleillä mennään vain töihin tai kouluun. Merkkivaattet pois käytöstä.
Kuulostaa raa'alta ja sitä se onkin. Mutta uskon että se on nyt paikallaan. Jotain on nyt liian hyvin, kun mitään ei tarvitse yrittää eikä minkään eteen nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli sama tilanne, että peruskoulun jälkeen en tiennyt mitä tekisin ja mikä haluaisin olla isona. Opon luona juokseminen ei auttanut yhtään enempää. Eli olin 2v kotona vanhempien elättinä. Tosin tein myös ajoittain pimeästi töitä isäni yrityksessä.
Nalkutus ei auta yhtään! Toisenlainen lähestymistapa voisi olla parempi tai jos sen tekisi joku ulkopuolinen. Omien vanhempien neuvot eivät kyllä teiniä kiinnosta. Voisiko työvoimatoimisto auttaa?
Työharjoitteluluontoinen paikka jostain, mikä lasta kiinnostaa? Oppisopimuspaikka? Työkkärin sivulta ammatinvalintatestit ja muut on kai kokeiltu?
Itselläni olisi toiminut se, että joku olisi tukenut minua niissä elämän osa-alueissa missä olen hyvä ja kannustaa hakeutumaan sellaiselle alalle.
Nyt olen kouluttautunut ammattiin, jota inhoan (äitini käski opiskella "kunnon" ammatin), yksi koulutus, mistä ei papereita, pari vuoden koulutusta papereilla, mutten ole vieläkään unelma-ammatissani.
Täysi-ikäisyydenajan työelämän kokemukseni on vähäisempää, kuin työttömänä oleminen. Laiska? Kyllä, mutta osittain saan siitä "kiittää" vanhempiani, jotka antoivat kaiken kultalautasella.
Kova koulu on opetella pois laiskuudesta täysi-ikäisenä...
Kotiäiti 35v.
http://www.hel.fi/wps/portal/Opetusvirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT…
Tulevaisuustiski tarjoaa neuvontapalveluja ympäri vuoden Kampin vanhalla linja-autoasemalla, osoitteessa Simonkatu 3, C-rappu, 2. kerros.
Ohjauspiste on palvellut vuoden 2010 alusta tiistaisin ja torstaisin klo 13–17. Kesällä 1.6.– 13.8.2010 ovet ovat avoinna maanantaista torstaihin kello 13 –16. Tällöin nuoret voivat tulla Kamppiin ilman ajanvarausta. Tämän lisäksi tulevaisuustiskin työntekijät päivystävät arkisin kello 9–16 numerossa 050 402 5525.
Palvelu on tarkoitettu peruskoulunsa päättäneille 15–17-vuotiaille nuorille, jotka eivät ole saaneet koulutuspaikkaa tai työpaikkaa itselleen. Tulevaisuustiskiltä saa henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa koulutuspaikan etsinnässä.
Tulevaisuustiskin ympärivuotisesta toiminnasta vastaa Helsingin kaupungin henkilöstökeskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli sama tilanne, että peruskoulun jälkeen en tiennyt mitä tekisin ja mikä haluaisin olla isona. Opon luona juokseminen ei auttanut yhtään enempää. Eli olin 2v kotona vanhempien elättinä. Tosin tein myös ajoittain pimeästi töitä isäni yrityksessä.
Nalkutus ei auta yhtään! Toisenlainen lähestymistapa voisi olla parempi tai jos sen tekisi joku ulkopuolinen. Omien vanhempien neuvot eivät kyllä teiniä kiinnosta. Voisiko työvoimatoimisto auttaa?
Työharjoitteluluontoinen paikka jostain, mikä lasta kiinnostaa? Oppisopimuspaikka? Työkkärin sivulta ammatinvalintatestit ja muut on kai kokeiltu?
Itselläni olisi toiminut se, että joku olisi tukenut minua niissä elämän osa-alueissa missä olen hyvä ja kannustaa hakeutumaan sellaiselle alalle.
Nyt olen kouluttautunut ammattiin, jota inhoan (äitini käski opiskella "kunnon" ammatin), yksi koulutus, mistä ei papereita, pari vuoden koulutusta papereilla, mutten ole vieläkään unelma-ammatissani.
Täysi-ikäisyydenajan työelämän kokemukseni on vähäisempää, kuin työttömänä oleminen. Laiska? Kyllä, mutta osittain saan siitä "kiittää" vanhempiani, jotka antoivat kaiken kultalautasella.
Kova koulu on opetella pois laiskuudesta täysi-ikäisenä...
Kotiäiti 35v.
että olisi opetettu tekemään työtä ja niitä ei-mukavia asioitakin? Ennemmin kuin "oku olisi tukenut minua niissä elämän osa-alueissa missä olen hyvä ja kannustaa hakeutumaan sellaiselle alalle".
Kasvatuksen tarkoitus on opettaa lasta hillitsemään välittömät impulssit ja keskittymään pitkäjänteiseen työskentelyyn tavoitteiden eteen pettymyksiä sietäen ja niistä selvityien ja niistä oppien.
Joillain tämä pyrky on verissä, toisia täytyy patistaa enemmän tai laiskuus saa vallan. Vanhemmilla on iso vastuu lapsensa tuntemisessa ja kasvattamisessa, jossa siinäkin tulee olla pitkäjänteinen ja sietää niitä pettymyksiäkin mutta silti jatkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tämä elättelee reissuhaaveita vailla tajua siitä, kuka lystin maksaa.
että tämä elättelee reissuhaaveita vailla tajua siitä, kuka lystin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pärjää niin voisi mennä vaika luostariin.
meillä pian 17v teinipoika, joka pääsi amikseen, ei viihtynyt linjalla, vaihtoi eikä viihtynyt edelleenkään. Koulunkäyntivaikeuksia on ollut jo aiemmin, syy ollut tuntematon. Pääsi meidän onneksemme projektiin, joka tukee putoamisvaarassa olevia nuoria koulutuksen haussa. Tuon projektin puitteissa on tehty psykologilla laajat tutkimukset, jossa on löydetty ainakin osasyy siihen miski koulunkäynti ei onnistu (välkky poika, mutta ympäristö ei tavallaan sovi), työvoimatoimiston ammatinvalinnan ohjaukseen ja on nyt kevään käynyt työkokeilussa 3 pv viikossa.
Olen todella onnellinen tästä kaikesta. Hän ei vaan ole tiennyt paikkaansa (KUKA 15- vuotias oikeasti tietää???????) ja on saanut rauhass amiettiä nyt tämän kevätkauden. Hänellä on kaveri, joka jäi pois koulutusputkesta jo peruskoulussa, ja teini on seurannut tämänkin touhuja. Oma tulevaisuus ehkä muotoutuu pikkuhiljaa, hyvä niin.
Nyt hakee (omaehtoisesti) jälkihaussa linjalle, jonka toivon olevan hälle oikea. Psyk. tutkimuksne tulosten perusteella toivottavasti hän saa tarvitsemaansa tukea. Ja jos hän ei tuonne nyt pääse, hän todennäköisesti on mukana työkokeiluissa myös ensivuoden.
Tsemppiä, rankkaa on, mutta pakottaakaan et voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioita tulla vastaan vielä runsain mitoin elämässään. Mulla vanhemmat "pakotti" peruskoulun jälkeen amikseen (onneksi oli paikka!) kun itteäni ei oikein mikään kiinnostanut. Mulla oli taustalla jonkinlainen pelko etten ehkä pärjäisikään. Todellinen motivaatio koulutukseen ym. tulee kuitenkin ihmisen sisältä eikä mistään kaikki-kiva-pois- pakkokeinoista.
Itekkin suosittelisin pojan kohdalla enemmänkin rohkaisua ja vaikka joku harjoittelu- edes muutama viikko- jossakin voisi olla ihan ok. Vanhemmat vaikka lupaa pienen korotuksen viikkorahaan kun poika tekee harjoittelun kunnialla. Kotiin jääminen ei ole vaihtoehto!
että olisi opetettu tekemään työtä ja niitä ei-mukavia asioitakin? Ennemmin kuin "oku olisi tukenut minua niissä elämän osa-alueissa missä olen hyvä ja kannustaa hakeutumaan sellaiselle alalle".
muutama vuosi mäkk'rin kassalla motivoi kummasti
Pääseekö edelleen leffaan, reissuun, saako muotivaatteita, mäkkärirahaa...? Kaikki muut etuudet myös pois, eli kännykkä, läppäri, kamera tms. hinnakkaat hankinnat pois käytöstä. Perusteeksi se, että peruskoulua suorittamalla ansaitsi nuo, mutta persettään lepuuttamalla ei ansaitse yhtään mitään.
Aivan oikein, ovat suomalaisten äitien ja isien kasvattamia ja pilalle lellittyjä paskiaisia. On se muuten kumma, että kuitenkin enemmistö nuorista ymmärtää miksi koulutusta tarvitaan - olisko sittenkin vika näiden vetelien kasvatuksessa eli peiliin katsomisen paikka?
ulkomaille pääsee jos rahoittaa itse (suurimman) osan matkastaan. olisi saumaa vielä jälkijunassa hakea, ainakin kymppiluokalle tai jonnekin. nyt tiukkana.
Kai se maksaa vuokraa teille? Meillä oli aikanaan kotona sääntö, että jos ei opiskellut eli siis makoili tai kävi vaan töissä niin joutui maksamaan vuokraa vanhemmille. Oli aika hyvä kannustin...
Vanhemmilla on tasan kaksi periaatteellista vaihtoehtoa:
1. Mahdollistaa yhteiskunnasta tippuminen, syrjäytyminen: ammatin hankkimisesta, työhön menemisestä ja itsenäisestä elämästä.
2. Mahdollistaa vain koulutuksen, työhön menemisen ja itsenäiseen elämään eväät tarjoamalla tukea näissä pyrkimyksissä.
Jos jää arpomaan noiden väliin, niin eiköhän nuoren ole kahta vaikeampi saada selvää suunnasta. Alaikäiseltä huolelletulta voi edellyttää töihin tai opiskelemaan menoa. Jos ei kykene, niin sitten asianmukaiseen aputahoon pitää mennä selvittämään.
Kyse ei minusta ole vain rahasta ja etuuksista. Kyllä sekin on etuus, että saa syödä ja asua kotona. Mikäli nuori ei ihan todella ole menossa mihinkään hyödylliseen, niin ensimmäiseksi siirtyisi kodinhoito hänen vastuulle. Oppisi eväitä itsenäiseen elämään. Toki ohjausta kotitöihin ja lupauksen vähentää niitä, jos menee töihin tai opiskelemaan.
En vaan eläisi päivääkään niin, että nuori saisi elätellä epärealistisia haaveita. Joka päivä se olisi jokaisessa kohtaamisessa linja, että auttaako tämä suunnitelmassa vai ei. Vaikea sanoa, mitä keinot ap:lla toimisi sitten kannustimena ja sanktiona. Koetan tehdä selväksi, miten iso juttu tämä pelin henki -kysymys on. Jonkun on oltava tiukka ja johdonmukainen, jos nuori on tuuliajolla.
Mitä jos vaikka vähän selvittelisitte yhdessä, millaista elämää nuori odottelee. Haluaako ostaa mopoa, autoa, matkustella, oma asunto, baariin? Ihan näitä nuoren elämän omia haaveita. Ja sitten laskisitte, mitä ne maksaa ja mistä töistä voi saada niihin rahaa mitenkin paljon. Ei nuoret näitä välttämättä tajua, että ne vanhemmistaan riippuvaisetkin joutuvat näkemään jotain vaivaa saavuttaakseen ihan tavallisia nuoren elämään liittyviä hupeja. Jos menee töihin ja opiskelemaan, niin silloin antaisin pitää ainakin vähät rahat täysin itsellään, jotta sitten oppisi vastaamaan: myös omista menoistaan. Ja kertoisin, mitä muita kuluja odottaa, kun alkaa itseään elättämään.