Vauvakuume ja yksinelo

Mitä tekisitte jos eläisitte yksin ja iskisi vauvakuume? Ikää sen verran, että ei viitsisi odottaa enään sitä oikeaa kumppania ja käyttää aikaa ja vuosia toiseen tutustuakseen, jotta voisi hankkia perheen. Pitäisikö vain unohtaa koko vauva-aihe ja jatkaa elämää katkerana yksin eteen päin? Vai pitäisikö ottaa härkää sarvista kiinni ja hankkia lapsi yksin, miten sitä jaksaa kaiken sen yksin, kun ei ole ketään jakamassa raskausaikaa eikä myöhemmin iloja ja suruja lapsen elämässä?