Tuntuu kurjalta kun isovanhemmat eivät halua lapsenlasta

ihmettelen miksi lapset pitää saada niin peräkkäin. Harvan vanhemmat rahkeet riittää siihen rumbaan kun vauva valvottaa ja isokin on vielä vauva.

ja esikko on silloin 1v 8kk. Ja takuulla meillä riittää rahkeet, kun meitä on kaksi aikuista, jotka molemmat osaavat ja haluavat lapsia hoitaa.

ihmettelen miksi lapset pitää saada niin peräkkäin. Harvan vanhemmat rahkeet riittää siihen rumbaan kun vauva valvottaa ja isokin on vielä vauva.

Meillä oli viime hetket tehdä toinen lapsi. Emme voineet siirtää enää ettei vauvamme terveys vaarantuisi (esim. kromosomihäiriöt). Emme myöskään halunneet, että tyttömme olisi yksinäinen ainoana lapsena ja halusimme muutenkin kahden lapsen perheen mikäli Luoja suo.

Viestini hukkui johonkin, joten kirjoitan uudelleen:



Mieheni on ainoa lapsi ja kun kysyin aikoinaan anopilta miksi niin eivät kuulemma halunneet tehdä toista kun miehellään on sairaus, joka yleinen Suomessa, mutta ei ehkä periytyvä. Tullut kai viruksesta. Miehelläni ei sitä ole eikä lapsellammekaan saati minun suvussani.



Ehkä he ovat niin itsekkäitä, ettei perheeseen tarvita kuin yksi lapsi. Tyttäremme on tosi sosiaalinen ja tykkää muista lapsista.



Minun sukulaiseni ovat ihmetelleet miksi emme hanki toista lasta tyttäremme seuraksi. Heidän mukaansa tekeehän nuo muutkin, joilla jo 3-5 lasta ja huonommat tulot.



Mieheni vanhemmat eivät ole tukeneet mietä rahallisesti eikä hoidollisesti. Tyttömme on ollut heidän hoidossaan vain kaksi kertaa noin

2 - 4 tuntia ilman vanhempia. Välimatkaa on aika paljon.



Mieheni vanhemmat ovat todella iäkkäitä ja ukki pahasti sairas, he yrittävät taivuttaa meitä ostamaan yhteisen isomman talon ei laskevat varmaan oman hoitonsa meidän varaamme. Uusi lapsi tyrmäisi heidän suunnitelmansa, vaikka emme ole muutenkaan lämmenneet asialle.

lastenlapsi ja ollut 5 vuotta ainoa. Todellinen silmäterä siellä. Nyt syntyi toinen lapsi ja vanhemmat ottivat tarkoituksella sen linjan, että vauvan katsovat nopeasti ja sitten keskittyvät esikoiseen täysillä.

Itsellä ensimmäinen lapsuusmuistoni on ajalta, jollon pikkusisarus syntyi, ja tuotiin makuupussissaan kotiin ja laskettiin vanhempieni sängylle. Se muisto on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi, sillä sen jälkeen minut unohdettiin ja muutuin näkymättömäksi äidilleni, mitä olen edelleen tänäkin päivänä...

Ja jos se esikoinen oli paikalla niin isovanhemmat tekivät erittäin hienosti. Isosiskolle maailman kamalin asia on ohittaa hänet ja huomioida vain vauva, sillä tavalla parhaiten aiheuttaa mustasukkaisuutta. Ei se vauva tiedä, katsoiko mummi vai ei, mutta esikoinen muistaa aina, että vain vauva merkitsi jotain.

Tyttömme on niin pieni, ettei vielä ymmärrä saavansa sisaruksen eikä ymmärrä jos asiasta puhutaan.

Jos tyttö ei tosiaan vielä ymmärrä tulevaa hän lienee 1-vuotias tai pienempi.

Moni pitäää tuollaista ikäeroa liian pienenä ja epäreiluna sille isommalle.

Meidän lapsilla on ikäeroa 1 vuosi ja 4 kk enkä ole pitänyt sitä epäreiluna kumpaakaan lasta kohtaan. Hyvin ovat pienestä lähtien tulleet toimeen. Ja meillä kyllä isovanhemmat iloitsivat molemmista lapsista, ovat isovanhempien ainoat lapsenlapset.

Tyttömme on 2-vuotias. Emme ole vielä hänelle kertoneet, koska haluamme odotella vielä kunnes masuvauva on suurempi.



Minun vanhempani ja ystäväni ilostuivat suuresti, mutta ei mieheni vanhemmat.

iloitse itse täysin rinnoin raskaudestasi ja rakasta tulevaa pienokaistasi.



Minulla on myös se tilanne, että äitini on ilmaissut selvin sanoin, etten enää saa yhtään lasta haluta/toivoa/tehdä. Viimeksi käydessään reilu viikko sitten puhui pitkään siitä, miten ihanaa on, kun meidän perheeseemme on tulossa koiranpentu ja että yhtään ihmislasta en todellakaan enää saa tehdä.



Kiva kuunnella noita äitini mielipiteitä, nimittäin totuus on se, että koiravauvan lisäksi meille on loppuvuodesta tulossa myös se ihmisvauva. Viides ja toivottu lapsi. Olen vain jo aiemmin tiennyt äitini suhtautuvan kielteisesti kaksijalkaiseen perheenlisäykseen meillä - käsittämätöntä sinänsä, sillä en ole kertaakaan pyytänyt häntä hoitamaan lapsiani tai valittanut että olen väsynyt tms... Kuvittelin, että äitini jo olisi tajunnut pyöristymiseni syyn, mutta joko hän ei vain tahdo nähdä tilannetta tai pyrkii tietoisesti loukkaamaan minua.



Ei ole lapsen vika ettei hän ole se ensimmäinen ihmeellinen lapsenlapsi vaan katraan tässä vaiheessa pyrkii maailmaan. surettaa ettei mummo halua ymmärtää, että se viideskin lapsi on oma erityinen, ihana ja ihmeellinen ihme perheellemme.

Mutta minkäs tuolle voi. Eikä voi ulkopuolisena tietää miste se vaisuus johtuu, ei se välttämättä teihin liity, vaan syy voi olla mikä vaan. Alkaen siitä että he itse eivät ole saaneet kuin yhden lapsen tai esikoisen on ollut vaikea sopeutua pienempään sisarukseen pienellä ikäerolla tai mikä vaan. Tai sitten voivat olla keskenään miettineet ettette te oikein pärjää, ja surevat sitä että teille on tulossa toinenkin lapsi, mistäs me tiedetään.



Eiköhän ne isovanhemmat helly sitten kun vauva syntyy.



Mutta noin muuten, monet lapset saa pikkusisaruksia eikä ap:llä ole edes erityisen lyhyt ikäero, silti se jakamattoman huomion ja perheen vauvan aseman menettäminen on kova paikka jokaiselle lapselle. Lapset selviytyvät siitä kriisistä ottamalla toisenlaisia rooleja ja hakemalla vanhempien hyväksyntää ja huomiota sillä tavalla joutumatta suoraan kilpailemaan vauvan kanssa samoista resursseista (kuten hoivaavan isosiskon/ johtavan isoveljen rooli) tai jotkut ovat tietysti myös avoimen mustasukkaisia ja vihaisia heidät vallasta syösseelle sisarukselle, eikä se kilpailu vanhempien huomiosta välttämättä hellitä ikinä.



Helpoin se pienemmän sisaruksen hyväksyminen on, jos ikäeroa on niin paljon ettei vanhempi lapsi (tai lapset) enää ole vauva itse.