Lue keskustelun säännöt.
En osaa suhtautua vauvani (8 kk) itkuun "järkevästi"
28.06.2010 |
Elän ja tunnen todella lapseni tunnetilojen mukaisesti. Jos vauvalla on paha olla tai kiukkuinen ilta, niin minullakin on. Ensimmäisen puoli vuotta koin vauvan itkusta pahaa mieltä, riittämättömyyttä, syyllisyyttä. Nyt näiden tunteiden rinnalle on pikku hiljaa tullut myös ärsyyntymisen ja hermostumisen tunne. Vauva ei ole ollut mitenkään erityisen itkuinen, vaan itkenyt kuten vauvat tavallisesti. Olen aina ollut itse rauhallinen ja käsitellyt itkuista vauvaa hellästi, nyttemmin itkevä vauva hermostuttaa minua monesti, ja minun tarvitsee rauhoitella hiljaa mielessäni itseäni. Olen lukenut paljon kehityspsykologiaa, ja tuntuu, että tieto lisää tuskaa... Tsempatkaa minua jooko, "paska äiti -viestejä" en todellakaan kaipaa. Tällä hetkellä tuntuu, että lapsi jää ainoaksi, vauva-aika on tosi rankkaa.
Kommentit (5)
Niin muutos on vaan sinussa.
Onko sulla muuta tekemistä kuin hoitaa sitä vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä hetkeksi se kehityspsykologia. Parasta on, että saat itsellesi säännöllisesti aikaa/hengähdystauon vauvasta, jolloin jaksat itse paremmin.
Hanki korvatulpat/kuulosuojaimet!
Nimim. kaksosten äiti
Minä en ole lukenut kehityspsykologiaa vaikka ihan koulutettu akateeminen ihminen muuten olenkin ja ei sitä ole lukeneet 99,9999999999999 prosenttia muistakaan tämän planeetan äideistä kautta aikojen.
On ihan ok että lapsen itku hermostuttaa ja vaikka se joskus jopa näkyisi. Pääasia ettei yleensä näy päällepäin ja että lapselle jaksaisi kuitenkin olla lempeä ja vaikka sitten heijata sylissä jos ei muuta jaksa.
Ei siitä pidä syyllistyä eikä alkaa pelätä mikä kaikki vauvan kehityksessä nyt menee pieleen. Osoita olevasi lähellä ja turvana esim. unikoulunkin aikana niin mitään traumaa ei jää.
Ole sallivampi itsellesi ja pidä huoli omasta jaksamisestasi. Ota siis myös omaa aikaa aina välillä. Ja muista että itku ja kitinä kuuluu vauva-aikaan vaikka vauva voisi hyvin ja äiti tekisi kaiken oikein. Et saa sitä kokonaan eliminoitua mitenkään.
ne ovat ihan normaaleita ja lapsi ksetaa ne ihan hyvin. Olen itsekin lukenut kehityspsykologiaa eika mikaan siella vaadi aitia olemaan supernainen tai aina tuntemaan vain myonteisia tunteita. Aiti valmistaa lapsen kohtaamaan normaalin maailman ja siihen kuuluu tunteiden koko kirjo.
Lapsesi ei ole enaa ihan vastasyntynyt ja on tavallista harmistua siita, etta hoito voi viela sylivauvan hoitoa muistuttaa.
on tullut jotenkin aivan avuon vauvan itkun suhteen. Vauva myös 8kk. Varsinkin öisin jos vauva alkaa itkeä olen ihan pihalla mitä pitäisi tehdä. En tiedä miksi näin on tullut.