Voiko sellaisella olla lukihäiriö, joka lukee paljlon ja kirjoittaa kieliopillisesti oikein?

Eli käytännössä, voiko minulla olla lukihäiriö?



Äidilläni ja pojallani on todettu lukihäiriö. Minulla ei ole koskaan edes tutkittu mitään, koska olen oppinut lukemaan normaalitahdissa ekan luokan joulun tienoilla, ollut kielissä lahjakas ja aina kirjoitanut mielelläni - elätän itseni nykyään kirjoittamalla. Minä myös ymmärrän lukemani sisälläön hyvin ja todennäköisesti muistan sen myös. Teen tutkimustyötä, joten tätä testataan jatkuvasti.



Minä en kuitenkaan erota toisistaan oikeaa ja vasenta pysähtymättä erikseen miettimään sitä. Suuntavaistoa mulla ei ole lainkaan - jos mun pitää vieraassa kaupungissa suunnistaa takaisin rautatieasemalle niin lähden väärään suuntaan, vaikka olen jo kertaalleen tullut sieltä asemalta tähän osoitteeseen jossa olen. Vaikka kirjoitan kieliopisllisesti varsin oikein, en huomaa tekemiäni kirjoitusvirheitä, enkä muidenkaan tekemistä virheistä juuri muita kuin yhdyssanavirheet. Oikolukijana olen suorastaan surkea. Ääneen luvussa tai esitelmien pidossa ei kuitenkaan ole ongelmia. Äänteet ja tavut multa menevät puheessa sekaisin jos olen väsynyt tai kiihtynyt, ei muuten.



Mä olen kirjoittanut pitkän matematiikan, mutta päässälaskijana olen huono. Olin jo unohtanut kertotaulut, kunnes oma lapseni meni kolmannelle ja se oli pakko kerrata. En muista että niiden opettelussa alunperin olisi ollut isoja ongelmia, mutta olin kyllä unohtanut ne. ylipäänsä en ole koskaan tajunnut, miksi ulkoaopettelua harrastettiin/harrastetaan, se ei minusta ole mitään oppimista. Opin kyllä jonkun listan ulkoakin, mutta mieluummin ymmärrän jotain vähän syvällisempää asioiden toiminnasta. Sanallisissa laskuissa mulla ei kuitenkaan ollut mitään vaikeuksia ja olen aina ollut hyvä tekemään matemaattisia lausekkeita.



Voiko mulla siis tämän sekasotkun keskellä olla itsellänikin lukihäiriö? Perinnöllisenähän sitä pidetään, ja tosiaan sekä äidillä että pojalla on.