Mitä jos myönnän sen? Katkeruus puolisoaan kohtaan?

adoptiota varmaan hakisin teidän tilanteessa...mutta mitä nyt tulee tuohon toisen "syyllisyyteen" lapsettomuuden aiheuttajana, niin otathan huomioon, että vaikka sinussa ei olisi todettu mitään vikaa, niin et sinä silti välttämättä onnistuisi tulemaan raskaaksi/saamaan lasta toisenkaan miehen kanssa. Lapsettomuutta, johon syytä ei löydy on nykyisin aika paljon ja sitten on niitä naisia, joilla on esim kohdunkaulaheikkoutta ja toistuvia keskenmenoja ja nehän tulee ilmi vasta siinä vaiheessa kun raskautta yritetään.



Onhan teillä myös mahdollista lahjoitetuilla sukusoluilla yrittää...

mä en ainakaan mennyt mieheni kanssa yhteen sen takia että lapsia saisin, vaan sen takia että rakastan juuri häntä oli lapsia tai ei. Lapsettomuus on sitten ihan asia erikseen ja sen taakka kannetaan yhdessä ja on etsitty siihen ratkaisutkin yhdessä.

Tilanne on se, ettei raha puussa kasva. Saisimme hedelmöityshoitojen avulla lapsia, mutta kuka hullu lähtee siihen rumbaan ihan tuosta noin vain. Varsinkin kun itse ollaan keskiluokkaisia tulotasolta. rahasta ei ole tiukkaa, mutta tuntuu hullulta maksaa hedelmöityshoidoista hieman yli oman kuukausitulon. Ja sekun ei ole tae siitä, että edes sitä vauvaa saisimme.



Adoptioprosessi kestää vuosikausia, eikä me haluta 'eksoottisen' näköistä lasta, vaan haluamme lapsen, joka ulkoisesti muistuttaa meitä.

että ero olisi tullut paljon aikaisemmin jos mies ei olisi saanut lapsia.



Mies jätti erossa ja sanoi lähtiessään että jos lapsia ei olisi ollut hän olisi lähtenyt paljon aikaisemmin, silloin tajusin että se joka siinä tilanteessa olisi lähtenyt olisin ollut minä.

Ystävämme adoptoivat, ja mies vitsaili että tytölle annetaan nimi Mercedes. Adoptioon kuluneilla rahoilla olis sen saanut... Mies kyllä halusi tytön, eui autoa:-)

Tunnen monia miehestä johtuvasta lapsettomuudesta kärsineitä, jotka ovat saaneet avun lapsettomuusklinikalta. Myös mekin saimme. Toki, rahaa meni muutama tonni, mutta olihan tuo helppo ja edullinen tie verrattuna adoptioon.



Ollaan muuten kaikki ihan keskituloisia myös.

Tunnen monia miehestä johtuvasta lapsettomuudesta kärsineitä, jotka ovat saaneet avun lapsettomuusklinikalta. Myös mekin saimme. Toki, rahaa meni muutama tonni, mutta olihan tuo helppo ja edullinen tie verrattuna adoptioon.

Ollaan muuten kaikki ihan keskituloisia myös.

Tänään tuntuu, että kaikki seinät kaatuu päälleni. :(

tais olla dr phil joka ohjelmassaan aika hyvin puhui lapsettomuuden hoidoista. Siinä kun oli pariskunta jossa vaimo halusi lasta ja mies puolestaan halusi myös muttei ollut valmis laittamaan rahaa hoitoihin. Phil oli sitä mieltä, että jos toinen oikeasti kärsii asiasta (siis lapsettomuudesta) ja sitä on mahdollista yrittää hoitaa niiin silloin edes velkarahan otto ei ole huono ajatus. Jos toinen teistä kärsisi jostain vakavasta sairaudesta joka mahdollisesti voitaisiin parantaa "rahalla" niiin ettekö silloinkin olisi valmiita satsaamaan juuri siihen? En usko, että katuisitte koskaan sitä, että rahaa kului hoitoihin, mutta todennäköisesti vanhempana katuisitte sitä, ettette koskaan edes niitä yrittäneet..

mielestäni voit kyllä rehellisesti sanoa miehellesi että sinua harmittaa tällä hetkellä hirmusti se tosiasia että et ole raskaana tai että ette voi lasta saada. Uskon, että hän varmasti omalla tavallaan suree asiaa myös ja toivoisi että voisitte lapsen saada. Hänen on tärkeää myös ymmärtää miten tärkeästä asiasta sinulle on kyse, jotta hän voi osaltaan myös olla kanssasi suunnittelemassa mitä te voisitte yhdessä asialle tehdä.

Siellä saanet oman pääsi järjestykseen ja sen jälkeennäetkirkkaammin kannattaako laittaa muutamarahalappunen jonoon, vaihtaa miestä, harkita adoptiota vai unohtaa koko juttu.



Luulen että olette itsekseen ja kahdstaan jojuttua puineet riittävästi ettekä ole löytäneet vastausta. Vastauksen voi keksiä vein te kaksi, mutta ammaatiauttaja osaa ohjata teidät oikeiden kysymysten äärelle.

kiinni jostain ulkopuolisesta seikasta.

Kyllä siitä varmaan ero tulisi.

ja syntipukki löytyy yleensä siitä ihmisestä jonka pitäisi olla rakkain.

Siis jos sille on ehtoja: mies pihalle, jos ei pysty saamaan lapsia. Entä jos sairastuu vakavasti? Joutuu onnettomuuteen? Missä se raja menee? Onko siis niin, että mies kelpaa vain sellaisena kuin sen häissänne/tutustuessanne kuvittelitte olevan ja pysyvän?



Itse tosiaan valitsin sen kumppanin. Sitten tuli lapsettomuus ja tuomiona selittämätön lapsettomuus. Oli kummallekin aivan selvää, että teemme kaikkemme, jotta vanhana ei kaduta. Mutta samalla teimme toisillemme selväksi, että meidän suhteemme ei tähän kaadu ja ryhdyimme suunnittelemaan elämäämme niin, että meillä oli paljon yhteisiä juttuja eikä kaikki aika mennyt siihen lapsettomuuskierteeseen. Menimme myös naimisiin ja hankimme yhteisen talon.



Tottakai hoidot maksavat. Ja vieläpä tosi paljon. Joku puhui muutamasta tuhatlappusesta. No, meillä puhutaan jo kymmenistä tuhansista. Aluksi meni säästöjä, sitten otettiin velkarahaa. Nyt niitä sitten maksellaan pois, mutta onpa meillä myös kolme yhteistä lasta. Ja 10 vuotta hoitoja takana.



Miksi ihmeessä tunnet katkeruutta miehellesi, kun hän ei ole mennyt piuhojaan katkomaan? Aivan yhtä hyvin "vikaa" voisi olla myös sinussa. Emme me ole itse jakaneet niitä kortteja, joilla tässä elämässä joudumme pelaamaan. Mielestäni sinun tässä pitäisi olla se, joka on vahva ja lohduttaa miestäsi, hänellähän tilanne on kurja. Sinähän voit aina tosiaan jättää hänet ja hankkia lapsia jonkun muun kanssa (jos se onnistuu). Hänelle se ei ole mahdollista.



Tässäpä siis nähdään teidän parisuhteenne ja rakkautenne sekä sinun luonteesi vahvuus ja rajat. Itse en paljoa arvosta naista/miestä, joka on jättänyt puolisonsa tuon takia, mutta meitähän on moneen junaan.

yhdellä hoitokerralla voi selvitä, kuten me selvisimme. Ei maksanut mansikoita. Hakeutukaa yliopistolliseen sairaalaan, siellä ai maksa juuri mitään.