Teinistä ja koirasta tuli mieleen (ov)

kun meillä tyttö vonkui ponia tai hevosta niin sitkeästi monen vuoden ajan, että lopulta piti tehdä jotakin. Koska ollaan ihan tavistuloisia ja ratsuhevonen maksaa maltaita, haluttiin kokeilla, jaksaako tyttö edes hoitaa sitä.

Otettiin sitten hevonen vuodeksi ylläpitoa vastaan hoitoon sillä sopimuksella, että voidaan palauttaa se jo 1/2 vuoden päästä jos homma ei toimi - ja hyvä olikin että kokeiltiin ensin! Innokas hevoshullu nimittäin väsyi kahdessa kuukaudessa kun tajusi, että tosiaan hevosenomistajana joutuu hoitamaan itse kaiken. Niin kyllä väsyttiin mekin miehen kanssa sillä hevonen piti tarhata ja karsina siivota viikonloppuisin itse. Se rajoitti perheen menoja melkoisesti. Lisäksi kengityskulut olivat huikeat, kun kengittäjä kävi 100 kilsan päästä.

Ai niin ja sitten oli vielä se ähkyviikonloppu, kun odotettiin eläinlääkäriä ja talutettiin hevosta 20 tuntia putkeen. Hevonen lähtikin meiltä sitten jo sen 1/2 vuoden jälkeen (ei kyllä rahakukkaro olis kestänykään enemmän sairasteluja, ei sen puoleen).

Tytölle valkeni, ettei ehkä jaksakaan sellaista sitoutumista ja on siitä lähtien pitänyt suunsa kiinni ja käynyt kiltisti ratsastustunnilla kerran tai pari viikossa ilman marinaa omasta hevosesta.