Kohta hajoo pää koirarodun valinnassa
Murkku tahtoo bordercollien, periaatteessa ihan ok eli saa varmasti liikuntaa ja aktiviteettia tarpeeksi. Pentuja vaan tuntuu olevan aivan käsittämättömän vaikea saada, en kuitenkaan halua lähteä 400km päästä sitä hakemaan ja sitä ennen pari kertaa näyttäytymään.
Eli keskikokoinen, kohtuullisen turkin, hyvän pään ja hyvän terveyden, pienen dominanssin ja hallittavan metsästysvaiston, kohtuullisen koulutettavuuden omaava rotu etsinnässä??
Ja teini kovin malttamaton=)
Kommentit (29)
mutta valitettavasti rodun terveystilanne tekee sen, että hyvän kasvattajan löytäminen on asiaan vihkiytymättömälle kovan työn takana. Toki on haasteellista löytää hyvä kasvattaja rodusta kuin rodusta, mutta väittäisin kuitenkin sen olevan erityisen työlästä sakemannin kohdalla.
Sen vielä haluaisin tietää millä perusteella bordercollie on "kauhee räksyttäjä"? Enempi on minun kohdalle sattunut sakemanneja kuin bortsuja tyhjän haukkujisaa.
niin panosta kasvattajaan! Se 400km ei ole liian pitkä matka kun se koira asuu teillä sitten vuosia. Mieluummin alussa pieni vaiva kun 10 vuoden vaiva.
Kuinka usein AP on ajatellut kasvattajan luona vierailla? Joka toinen viikonloppu? Sitten jo matka voi vähän haitata.
ihmeellistä että joku ajattelee noin. Tuossa tapauksessa olisi viisainta jättää koira kokonaan hankkimatta.
niin panosta kasvattajaan! Se 400km ei ole liian pitkä matka kun se koira asuu teillä sitten vuosia. Mieluummin alussa pieni vaiva kun 10 vuoden vaiva.
OLETAN, että perheessä on aikaisempaa koirakokemusta, kokemusta tokosta tai muista koiraharrastuksista, liikunnallisesti aktiivista väkeä ja paljon aikaa koiralle. Mikään ei ole typerämpää, kuin ottaa muotirotu-bortsu, josta tulee ilman jatkuvaa koulutus- tai työaktiivisuutta hermoheikko räksyttäjä, auton- tai pyöränjahtaaja tai muuten vain kymmenen vuoden ongelma.
Toki linjoissa on eroa; näyttelylinjainen isopäinen ja isoturkkinen lihasmöykky ei yleensä ole kovin aktiivinen eikä vaativa, työlinjainen, ehkä vähän sekarotuisen näköinen luikku taas voi olla hyvinkin vaativa mutta toisaalta hyvää harrastus- tai työkoiraa etsivälle on ainoa järkevä valinta.
400km matkan ei saisi olla ratkaiseva, eihän siellä tarvi käydä kuin katsomassa ja valitsemassa pentu (jos kasvattaja on teille halukas sen edes myymään) ja toisella reissulla hakemassa pentu. Kasvattajan kanssa voi ehkä hakemisesta sopia jonkun puolivälin ratkaisunkin, esim. kasvattaja tuo puolivälin etappiin, josta ap:n perhe pennun hakee.
niin panosta kasvattajaan! Se 400km ei ole liian pitkä matka kun se koira asuu teillä sitten vuosia. Mieluummin alussa pieni vaiva kun 10 vuoden vaiva.
Ensin käytiin tutustumassa kasvattajaan ja koiriin ,sitten pentuihin kun olivat syntyneet ja viimeisen kerran kun haettiin koira.
Noin matkoja alle 10km
* 50km/sivu
* 80km/sivu
* 100km/sivu
* 450 km/sivu
* 150km/sivu
* 160km/sivu
* 430km/sivu
Seuraavaa lähdetään hakeen 1600km/sivu ja autolla mennään.
sen parempaa koiraa ei olekaan. siitä saat kaverin ihan millaiseen vaan harrastukseen!
bordercollie on kauhee räksyttäjä!
noutajat on jotenkin hirveen tylsiä ja cokkeria ei ainakaan ikinä!