terapiasta

En kyllä itse näe siinä mitään vikaa. Ei kukaan puhumiseen kuole.

onhan se yksi itsensä hoitamisen muoto.

oletko miettinyt toista keinoa kuin terapia ja mihin ongelmiin haet apua? Minua vain kiinnostaa mutta kovin on kallista ja sitten rahat voisi laittaa hemmotteluunkin.Jääkö siitä "leima"

ap

minulla on hoidettu masennus ja tämä toinen vuosi tehdään omaa minää vahvistavaa työtä. Kela maksaa 2/3 ja minä loput. Tuttavani käy samalla terapeutilal ja maksaa itse 75e/kerta. Riippuu niin kuinka paljon kokee hyötyvänsä terapiasta. On ihmisiä joille se ei ole vaihtoehto hierontaan ja kasvohoitoon.



Mitä apua itse toivoisit saavasi terapiasta?

yleensä ihmisillä on normaalistikin tarve puhua ongelmistaan jollekulle, vaikkapa kaverille tai puolisolle, eikä sitä ajatella, että käynkin joka ilta saunassa enkä puhu kellekään koskaan mitään. Ei se ole sama asia.

En oikein tiedä. En oikein saa mistään kiinni ja sitten kuitenkin saan iloa hetkittäin. Olen ollut masentunut 2v ja lääkitys ollut nyt puoli vuotta. MIkään lääke ei auta kuin hetken.En vain tiedä omaa sitoutumistani terapiaan ja terapeutin hakeminen vaikeaa kun en tiedä kuka olisi hyvä. Kaikki erilaisia ja yksi ongelmastani on juuri luottamus että rupeaa kertomaan vieraalle asioistaan. Ajattelen vaan että en osaa löytää "oikeaa" terapauttia.

Mikä lääke on kyseessä? Onko lisäksi ahdistusta tms?



toinen ei oikein tuntunut mukavalta ihmiseltä, en vaan tuntenut oloani mukavaksi enkä halunnut kertoa hänelle asioitani. Onneksi toinen tuntui kuin vanhalta tutulta ja totesimme molemminpuolisesti, että haluamme aloittaa hoitosuhteen. Terapeutti uskoi voivansa auttaa minua ja minulle tuli tunne, että hänelle voin kertoa kaikki asiani.



Msennuksessa terapia on ihan äärimmäisen tärkeää koska muuten se uusii helposti. Terapia murtaa ajattelukaavoja ja purkaa mielen ristiriitoja, ehkä hiukan herätteleekin.



Masentuneella vaan on helposti sellainen fiilis että on jotenkin niin ainutlaatuisen kehno ja huono ettei kukaan voi auttaa. Se ei ole totta. Sitoutumista, sitkeyttä se vaatii ja kykyä sietää asioiden penkomisen esilletuomaa huonoa oloa. Mutta voin ainakin omasta puolestanio sanoa, että jokainen euro terapiaan on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Itse valitsin kognitiivisen terapeutin. kannattaa tutustua terapeutin käyttämään menetelmään ennen sopimuksen tekemistä.

miten kognitiivinen eroaa psykodynaamisesta? ja onko tehokkaampaa masennukseen? Ahdistusta on myös ajoittain. Nyt kyllä ollut vähempi viime aikoina ehkä.Lähestyvä loma helpottaa ja tosin lisääkin.

En osaa kysyä terapeutilta oikeita asioita itseni kannalta. ja siis pystyn kertomaan kenelle vaan ongelmistani paitsi ehkä miehelle koska ongelmat johtuu osittain miehistä. Onko kognitiivinen "nopeampaa ja tehokkaampaa terapiaa" ja onko siinä tehtäviä?

lääke on cymbalta 60mg/1krt/pvä, sitä ennen kokeiltu cipralex ja efexor jotka molemmat väsytti enempi.

Parisuhde- ja työongelmillakin on syynsä. Ne ovat oireet, jotka kenties vievät sut terapiaan. Koska et voi viedä mukaasi ihan koko parisuhdettasi, saati koko työelämää, joudut ankarasti pohtimaan omia toimiasi.



Terapia ei näy otsassa. Ei sitä kukaan näe. Ja mielenterveyden ongelmia on jossain vaiheessa elämää kaikilla. Kaikkia ei vain tutkita tarpeeksi.



Yleensä terapia ei ole makoilua sohvalla tai venymistä nojatuolissa ja tilitystä ilman vastakaikua. Minun näkemykseni mukaan terapia on sitä, mitä meidän kaikkien pitäisi antaa toisillemme: myötätuntoa, kuuntelua, tunteiden purkua jne. Jotkut terapeutit ottavat kantaa siihen, mistä ongelmat johtuvat, toiset ovat varovaisempia omien näkemysten esittämisessä. Pitää ymmärtää, ettei terapia ole mikään käypähoito. Siitä saa parhaassa tapauksessa osapuilleen sen verran kuin itse panostaa siihen.



Jos terapeutti tekee työtään rakkaudesta eikä esim. tieteellisestä mielenkiinnosta, siitä voi olla apuakin. Terapeutti voi kuulemansa perusteella esittää uusia näkökulmia, mutta minä kavahtaisin sellaisia tyyppejä, jotka kertovat ongelmien johtuvan ongelmallisesta isäsuhteesta tai koulukiusaamisesta jne... Yksinkertaisia ja yksiselitteisiä vastauksia ei ole. Puhumalla voi kuitenkin löytää toimivia vastauksia omiin kysymyksiin. Ja joskus edes sillä ei ole väliä, ovatko vastaukset "tosia", kunhan ne ovat kelvollisia näkökulmia ja perustuvat omiin kokemuksiin. Ja joskus terapiaksi riittää hyvinkin se, että saa kerrankin osoittaa tunteensa jostakin asiasta. Kun on saanut reilusti sanottua, että pelkää miestään, vihaa työtään tai ei kykene rakastamaan lastaan - tai mitä hankalia asioita meillä tunnollaan onkaan - voi ruveta rakentamaan tulevaa. Jos ei saa myönnettyä itselleen eikä sanottua kelleen, mikä rassaa, niin mitään parannusta ei ole tiedossa.



Terapiaan vain, jos se on mahdollisuuksien rajoissa. Joskus sopiva terapeutti ei löydy kerralla, ja lisäksi pitää muistaa, ettei terapeutti ole kaveri. Terapiassa voi kohdata kurjia puolia itsessään, ja terapeutin tehtävä ei ole silotella niitä. Sen sijaan terapia onnistuu, jos omat kurjat puolensa kohtaa ja edes myöntää ne. Se onkin jo silkkaa plussaa, että kykenee muuttamaan jotakin =)

dynaamisessa puhut ja puhut ja siitä terapeutti poimii havaintoja.



Minullakin on ollut Cipralex, sitten Cymbalta, lopulta sain Efexoria, ja vasta se todella auttoi. Venlafaksiini on virkistävä ja auttaa myös ahdistuneisuuteen.

muutaman kerran yhdellä terapeutilla, joka aluksi oli tosi myönteinen ja kertoi pitävänsä minusta ja että terapiasta on varmasti hyötyä, mutta sitten kun laskut oli myöhässä, niin sanoi, että menepä jonnekin muualle. Minulla oli kyllä varaa terapiaan, laskujen maksu ja muiden asioiden hoito vaan on ollut retuperällä jo monta vuotta ongelmieni vuoksi. Toki ymmärrän että terapeutti halusi rahansa, ilmaisi asian vaan aika tylysti ja ajattelin, että taisi olla se myönteisyys pelkkää esitystä.

ja maksujen sujuminen on yksi terapian jatkumisen edellytys. Sinä itse mokasit sen terapian. Minusta ei ole hyvä sanoa asiakkaalle että pitää tästä, ei terapeutin homma ole olla kaveri.

Onko terapiassa normaalia että nousee ikäviä havaintoja terapeutista ja hän kirjaa niitä ylös? Kuuluuko se terapian luonteeseen, että niitä ikäviä havaintoja tulee? Tavallaan en ole varma olenko löytänyt oikeista syistä hyvän terapeutin? Hän vaikuttaa ammattitaitoiselta ja kirjoittaa paljon ylös ja on 20v kokemusta ja on paikallisen psykoterapia yhdistyksen puheenjohtaja. Mutta taksa on kallis 70 euroa tunti,lisäksi minä olen koko ajan äänessä. Hän sanoo havintoja minusta jotka ikäviäkin.

Sinun pitää muistaa kuitenkin se, että terapia perustuu keskinäiseen sopimukseen. Sinun puoleltasi yksi osuus sopimusta on se, että hoidat maksut ajallaan. Et siis ole sopimusta täyttänyt. Vaikka terapeutti pitäisi sinusta ja ajattelisi että saat terapiasta apua ongelmiisi, ei hän voi katsoa sormien välistä sitä että jätät maksusi hänelle maksamatta. Terapeutti ei tee työtään hyväntekeväisyytenä, se on hänen ammattinsa ja hänelle kuuluu siitä korvaus sovitusti. Huomaatko kuinka ulkoistat ongelmasi syyn häneen, etkä tajua että SINUN olisi PITÄNYT hoitaa maksut ajallaan? Olet rikkonut sopimusta etkä ole jättänyt terapeutille muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa yhteistyönne. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa pitääkö hän sinusta vai ei.

muutaman kerran yhdellä terapeutilla, joka aluksi oli tosi myönteinen ja kertoi pitävänsä minusta ja että terapiasta on varmasti hyötyä, mutta sitten kun laskut oli myöhässä, niin sanoi, että menepä jonnekin muualle. Minulla oli kyllä varaa terapiaan, laskujen maksu ja muiden asioiden hoito vaan on ollut retuperällä jo monta vuotta ongelmieni vuoksi. Toki ymmärrän että terapeutti halusi rahansa, ilmaisi asian vaan aika tylysti ja ajattelin, että taisi olla se myönteisyys pelkkää esitystä.