Lue keskustelun säännöt.
Lapset kyselevät äidistään - mitä vastaan?
26.06.2010 |
Meillä siis sellainen tilanne, että mieheni 4v ja 6v lapset asuvat meillä, koska biologinen äiti ei ollut eron jälkeen enää kiinnostunut lapsistaan (olivat 1 ja 3). Lapset pitävät minua äitinään, olenhan minä heidät kasvattanut, mutta tapaavat säännöllisesti kuitenkin biologista äitiään. Meillä menee hyvin.
Mutta olen miettinyt yhtä asiaa. Lapset toki pitävät biol.äidistään, ja joskus puhuvat hänestä. Minä en voi sietää häntä, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän hylkäsi lapsensa "vapaan elämän" takia, mutta ei voi myöntää sitä lapsille, vaan uskottelee, että isä on vienyt heidät häneltä jne :D Ja huom: en tietenkään näytä lapsille, etten pidä hänestä!
Mutta varsinainen kysymykseni on se, että kun lapsi kysyi minulta, että "Rakastatko sinäkin X:ää?" (heidän biol.äitiään), niin mitä ihmettä minä vastaan? En halua valehdella, että tietysti rakastan, koska se ei ole totta, mutta onko väärin sanoa, että en rakasta/pidä hänestä?
On mullakin ongelma :D Mutta oikeesti tää mietityttää mua.
Kommentit (7)
lapsi nyt voi kysyä vaikka "rakastatko naapurin setää" tai "äitiäsi". Minä esimerkiksi en rakasta äitiäni.
Voi tosiaan vaikka vastata, että "hyvin läheisiä ihmisiä usein rakastetaan". Ihmistä, jota ei oikein tunnekaan, ei rakasta - hänestä voi pitää, tai häntä voi kunnioittaa tai ehkä hänestä ei ajattele yhtään mitään. Tai joskus syystä tai toisesta ihmisestä ei pidä laisinkaan, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa tämän ihmisen muihin suhteisiin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avautua tuosta vastenmielisyydestäsi lasten äitiä kohtaan, mikä onkin täysin luonnollista. Mutta älä suotta verhoa sitä tuollaiseen turhanpäiväisen miettimiseen. Lapset nyt kyselevät varmasti paljon muitakin "vaikeita" ja "epäloogisia" kysymyksiä. He rakastavat äitiään, eivätkä vielä ymmärrä hänen puutteitaan. Myöhemminhän he tietysti alkavat vihata äitiään kuten jokaikinen äitinsä hylkäämä lapsi tekee - tuo inhoamasi ihminen saa kostosi silloin. Keskity sinä luomaan hyvä suhde miehesi lapsiin, jotta voit sitten olla tukena ja turvana heille, kun he tajuavat tulleensa hylätyiksi.
koska hänen ansiostaan sait tutustua niin ihaniin lapsiin jotka tulivat perheeseesi
vastaat, että et tunne heidän äitiään niin hyvin, että tietäisit, rakastatko, mutta rakastat lapsia ja heidän isäänsä hyvin paljon. Tai voithan ajatella ja vastata jotain sen suuntaista, että oot lasten äidille kiitollinen ja tykkäät hänestä sen takia, että hänen ansiostaan sulla on lapset.
Ja jos tunnet kovasti vastenmielisyyttä lasten äitiä kohtaan, yritä muuttaa ajattelu oikeasti positiivisemmaksi. Älä mieti äidin suhdetta lapsiin tai sitä, mitä äiti on lapsille tehnyt, vaan ajattele juuri kuten yllä kirjoitin; ole kiitollinen, että äiti valitsi "vapaan elämän", koska sen takia sinä saat huolehtia miehesi kanssa yhdessä ihanista lapsosista! Mieti, miten paljon teidän elämästä puuttuisi ilman lapsia! Ja etävanhempana oleminen ei ole herkkua, sitä teidän ei tarvitse kokea. :)
Mieti, miten paljon teidän elämästä puuttuisi ilman lapsia!
On meillä yhteisiäkin lapsia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vastaisin, että koska hän on lasten äiti niin hän on minulle todella tärkeä ihminen, koska hänen ansiostaan meillä on meidän perheemme juuri tällaisena kuin on.
Sellaista jota ei tunne hyvin ei voi rakastaa.