Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiysloma alkoi, olen surullinen
24.06.2010 |
En ole vielä kertaakaan koko raskauden aikana ollut onnellinen raskaudesta. Ensin aioin aborttiin, peruin kuitenkin ja sitten kaduin, toivoin keskenmenoa, yritin unohtaa koko asian, häpesin, alistuin, nyt lopulta pelkään että asiat menevät mönkään ja joudun katumaan kun en ole ollut onnellinen silloin kun vielä olisin voinut.
Pitäisi pestä ja huoltaa vaunut, pitäisi avata äitiyspakkaus, pitäisi laittaa vauvatarvikkeet valmiiksi. Ei huvita. Tuntuu edelleen siltä ettei meille mitään vauvaa ole tulossa. En ole ajatellut koko asiaa vauvana. En ole taputellut mahaa, enkä puhunut pehmoisia masuvauvalle. Olen ollut ajattelematta, yrittänyt unohtaa ja toivonut pahaa.
Seuraakohan tästä mitään hyvää?
Kommentit (7)
...seuraavankin osuuden ; )
Kunhan saat sen pienen ihmisen puserrettua itsestäsi ulos ja kuuntelet pienen pientä tuhinaa kainalossasi, alat väkisinkin sulaa.
Se on rakkautta, jollaista et voi kuvitellakaan! ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että alku on ollut hankalaa, ei teidän yhteisestä tulevasta elämästänne kerro mitään. Sinulla on vielä aikaa ennen vauvan saapumista - nyt voit alkaa miettiä tulevaa vauvaa vauvana, _uskaltaa_ ajatella häntä lapsenasi. Avaa ä-pakkaus, hiplaile rauhassa vaatteita, katsele omia vauvakuviasi, laita hissukseen asioita vauvalle valmiiksi. Uskon, että kun se ihminen sieltä tupsahtaa, et enää osaisi muuta vaihtoehtoa ajatella kuin että hän on elämässäsi.
kannattaa jutella tuntemuksista neuvolassa esim, ja hakea apua. helposti jatkuu tuollainen olo synnytysmasennuksena. kyllä tuosta vielä hyvä seuraa, usko pois. elämässä on vielä uusia päiviä ja uusia tuulia sinullekin luvassa. älä jää yksin noiden tuntemustesi kanssa. tsemppiä!
Toivon todella että löydät rakkautesi lasta kohtaan hänen synnyttyään, sillä jokainen lapsi ansaitsee tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Oletko miettinyt, miksi tunnet noin? Oletko väsynyt tai masentunut? Ehkä olisi hyvä keskustella asiasta jonkun ammattiauttajan kanssa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, eikä aina voikaan olla iloinen tai onnellinen. Ajatuksilla et voi lasta vahingoittaa, mutta lapsen synnyttyä sinun tulee jaksaa huolehtia pienen kaikista tarpeista. Jos et jaksa tai siihen kykene, hae ihmeessä apua ajoissa.
Kaikkea hyvää Sinulle
Onko sulla ketään jolle jutella näitä asioita? Ystävää, oma äiti, kumppani, neuvola? Älä pode huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä ajatuksistasi. Olet suurten ja hämmentävien muutosten edessä, pelottaako sua? Onko joku tietty juttu mitä kammoat? Puhumalla luotettavan ja turvallisen ihmisen kanssa asiat ehkä ei tuntuis niin vaikeilta. Uskaltaisitko yrittää? Se olisi yritys aloittaa vauvan kanssa puhtaalta pöydältä. Voimia ja halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perhe. Mies ja lapsia.
Lapsuuteni? Ööö, ihan tavallinen...???
Ei, en ole puhunut neuvolassa enkä puhu. En usko, että kukaan avautuisi neuvolassa tällaisesta.
ap
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti saisit positiivisia ajatuksia. Oletko puhunut neuvolassa?