Motivoikaa mua laihuuteen: MITÄ LAIHUUDELLA SAAVUTTAA?

no jos on hyvin peruskokoinen, niin vaatteita on helppo ostaa. Ja ne myös näyttävät hyviltä ja kauniilta.



Työelämässä muuten hoikat ja hyvännäköiset etenevät helpommin. Se ilmeisesti liittyy siihen, että monilla tulee lihavista ihmisistä tunne, että heillä ei ole itsekuria.



Jos katsoo huippujohtajia, niin eipä siellä kovin lihavia ole.

Normaalipainolla saattaa saavuttaa terveyttä, laihuudella ei mitään. Paitsi ehkä kateellisia naapurinrouvia.

Voi käyttää mitä vaatteita haluaa, tuntee itsensä hyvännäköiseksi, olo on kevyt ja energinen (varsinkin siis jos liikkuu kans ja on hyvässä kunnossa), on säpinää seksissä kun nauttii siitä miltä tietää näyttävänsä jne.



Minusta jokainen saa näyttää miltä haluaa, mutta itse nautin hoikkuuden hyvistä puolista niin paljon että aion aina pysyä tällaisena :) Uhraukset ovat lopulta hyvin pieniä, terveellinen ruokavalio on tottumiskysymys ja tuo niin paljon energiaa että ei ole vaikea juttu.

eikä ylipainoa nyt edes ole paljoa.

käsitin kysymyksen muuten sitten hoikkuudeksi tai normaalipainoksi. Laihaksi en kannusta ketään.

Olen voinut aina sporttihoikkana kaikista parhaiten sekä henkisesti että fyysisesti. Ja säteillyt ulospäinkin. :)

Voi käyttää mitä vaatteita haluaa, tuntee itsensä hyvännäköiseksi, olo on kevyt ja energinen (varsinkin siis jos liikkuu kans ja on hyvässä kunnossa), on säpinää seksissä kun nauttii siitä miltä tietää näyttävänsä jne.

Minusta jokainen saa näyttää miltä haluaa, mutta itse nautin hoikkuuden hyvistä puolista niin paljon että aion aina pysyä tällaisena :) Uhraukset ovat lopulta hyvin pieniä, terveellinen ruokavalio on tottumiskysymys ja tuo niin paljon energiaa että ei ole vaikea juttu.

Löydän alennusmyynnistä helposti vaatteita, ja melekin kaikki näyttää hyvältä päälläni.



Lentokoneet yms. ei ahdista, mahdun hyvin pieneenkin tilaan.



Ruokaa menee vähemmän, siinä säästää sekä aikaa että rahaa ;)

vaatteet näyttävät paremmilta, naiset ovat kateellisia...

hyvä olo on ja hoikkana sen nyt on todennäköisempää saavuttaa.



Itse nautin tietynlaisesta "ketteryydestä". Istuessa ei makkarat taitu mahassa - välillä näyttää ihan ahdistavalta, kun joku mahakas leidi istuu sohvalla, kun se iso vararengas on kiristävän housujen / hameen vyötärön päällä.



Vaatteet näyttävät hyviltä - olen esteetikko ja nauin kauniista vaatteista.



Ei tarvitse häpeillä itseään - senkun heittää kesämekon pois biitsillä ja nauttii elämästää miettien, että hyllyykö sellut tai muutakaan. Ainakin pari tuntemaani lihavaa ihmistä kokevat esim. rannalle menon hyvin vaikeana.



Eli sanalla sanoen sellainen normaalius - itse uskon, ettei - yleisyydestään huolimatta - ylipaino ole ihmsen normaali tila ja siksi ihminen sitä yleensä enemmän tai vähemmän häpeää. Ei tarvitse miettiä itseään koko ajan. Ja minä herkuttelen ihan vapautuneesti esim. juhannuksena. Olen vain niin tottunut terveelliseen ruokavalioon, että siihen paluu "juhlien" jälkeen tapahtuu ihan luonnostaan ja muutenkin "herkkuni" ovat sellaisia terveellisempiä, tyyliin grillattu lohi maistuu paremmalle suussani kuin vaikkapa valmismarinoidut lihakökkäreet jne.

- Kiksit siitä, että on pystynyt laihduttamaan, saanut vartalonsa sellaiseksi, kun haluaa.

- Itsetyytyväisyys, suorastaan hekumallinen onnen tunne, vaatteita sovittaessa sovituskopissa.

- Suurempi valikoima vaatteita, jotka näyttävät hyvältä päällä.

- Itseluottamus, joka tulee siitä, että näyttää omissa silmissään hyvältä. Vähätellä ei sovi myöskään alkukartaista tarvetta verrata itseään muihin eikä muilta saadun myönteisen palautteen merkitystä.

- Parempi, energisempi olo fyysisesti.



Huono puoli: Kaloritietoisuuden tuoma alituinen pieni syömisten kontrolloinnin tarve, joka ei hellitä edes etelänlomalla ravintolassa. En silti ottaisi kiloja takaisin.

Olo on parempi. Se on se ainoa syy minulla.

Enemmin kuin painoa, tarkkailen itselläni vyötärönympärystä. En siis käy vaa'alla juuri koskaan, mutta jos tuntuu, että kiristää, mittaan vyötärönympäryksen ja alan vähän tarkkailemaan, etten mussuta viittä voileipää ihan huvin vuoksi ja jätän alkoholin pois. Oma ongelmani on juuri leivän himo. Makealle en niinkään ole perso.



Minusta olo vain on parempi silloin, kun painoa on sopivasti. Sitä ei vain huomaa, koska vyötärön katoaminen tapahtuu niin salakavalasti. Motivaatiovinkki: lupaa itsellesi joku ihana hoito, jos saat sentin pari pois vyötäröltä. Aina kun tekee mieli syödä, voi kuvitella, miten kivaa on olla rentouttavassa kasvohoidossa kapeauumaisena. Rahathan hoitoon kertyy säästöön, siksi, kun ei enää osta itselleen pikkupatukoita, juustoja ja voileipäkinkkuja, siidereitä eikä jäätelöitä.

ainakaan mun mielestä

Oon ollut aina aikas hoikka, mutta kerran sit lihoin melkein kymmenen kiloa. Olo oli turvonnut, raskas, väsynyt, lässähtänyt. Laihdutin - ja taas olin oma itseni.



Tuntuu, että lihaksia on paljon suhteessa painoon, joten askel kulkee kevyesti. Laihana hikoilen vähemmän, tunnen oloni raikkaammaksi. Jaksan paremmin.



Syön kyllä herkkujakin: laihana pysymisen salaisuus on siinä, että naatiskelee niistä herkuista. Ei se määrä vaan laatu: kakkua ei tartte syödä valtavaa klimppiä, pienempi pala riittää - ja sen mutustan hitaasti, iloisena herkutellen. Nam.