Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kouluikäisten muutto USAan

24.06.2010 |

Puuhaamme muuttoa työn perässä Yhdysvaltoihin erääseen maan koillisosassa sijaitsevaan pikkukaupunkiin joka on oikeastaan niin pieni, että "kylä" olisi oikeampi nimitys :)

Koululaisemme ovat 10- ja 8-vuotiaat. Lapset eivät juurikaan osaa englantia (paitsi sen mitä ovat pleikkaa pelaamalla oppineet :D): 10-vuotias lukee A1-kielenään saksaa ja nuorempi ei ole ehtinyt kieliopintoja aloittaakaan.



Lasten olisi tarkoitus aloittaa koulunkäynti USAssa heti syyslukukauden alusta. Itseäni mietityttää miten he tulevat pärjäämään koulussa kun ei eivät osaa kieltä laisinkaan..

Olen miettinyt, että pitäisikö heidät laittaa alemmille luokille kuin kuuluisivatkaan - opetettavat asiat saattaisivat olla tuttuja Suomesta ja enää tarvitsisi opetella ymmärtämään mitä ope ja luokkakaverit puhuvat ja mitä kirjoissa lukee :)



Kuinka nopeasti kielitaidottomat lapset tyypillisesti oppivat kielen tällaisessa "shokkikielikylvyssä" niin hyvin että koulunkäynti ei enää takkua opetuskielen takia?



Meillä on myös 3-vuotias. Olen ymmärtänyt että koulunkäynnin aloitusta edeltää Jenkeissä jonkinlaiset kindergarten ja preschool -systeemit. Minkä ikäisille nämä on tarkoitettu?



Kuulisin mielelläni näkemyksiä paitsi em. pohdintoihin, myös mitä tahansa kokemuksia perheen ja etenkin kouluikäisten lasten muuttamisesta Yhdysvaltoihin!

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
02.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhemman nakokantaa minulla ei ole antaa, mutta itse olin 14-v kun perheeni (isa, aiti, 16-v siskoni, mina ja 12- ja 10-v veljeni) muutti Orlandoon, Floridaan. Ei siis ihan pikkukyla, mutta kuitenkin.



Meilla kaikilla oli vaikeutena englannin oppiminen. Suomen koulussa minullakin enkku oli 10, mutta siita oli vain vahan hyotya. Ensimmaisen muutaman kuukautta aitimme karsivallisesti istui joka ilta meidan lasten kanssa ja yritti selvittaa mita meidan kotitehtavat tarkoittivatkaan. Se oli hidasta, mutta auttoi paljon, ja tarkoitti sita etta perheena vietimme paljon aikaa yhdessa!



USAssa on kouluissa ESL tai ESOL (English as a Second Language, tai English for Speakers of Other Languages) ohjelmia, joissa mekin olimme. Valitettavasti Floridassa suurin osa oppilaista naissa ohjelmissa ovat espanjaa puhuvia, joten siella sitten puhuttiin joko englantia tai espanjaa eika meita osattu kauheasti auttaa... Minulle nama luokat olivat kivoja "taukoja" normaalikoulusta, koska niissa opetus oli kevytta ja muistutti englannin luokkia Suomessa. Ah, ja meidan Suomi-Englanti-Suomi kasisanakirjat olivat valttamaton apu! Me kaikki "valmistuimme" ESOL ohjelmasta ensimmaisen vuoden tai kahden jalkeen tavallisiin englannin luokkiin, joka ihmetytti opettajiamme koska (heidan mukaansa) suurin osa oppilaista pysyy niissa ohjelmissa 4-5 vuotta. Olen varma etta se johtuu juurikin siita etta suuri osa oppilaista puhuivat espanjaa keskenaan ja joskus opettajienkin kanssa, eika heilla ollut siis yhta suurta tarvetta oppia englantia pystyakseen kommunikoimaan—aina on joku espanjaa puhuva lahettyvilla!



Vaikenta oli ymmartaa ihmisia niin opetuksen aikana kuin tavallisissa keskusteluissakin. Kaikki puhuivat niin nopeasti! Ja valitettavasti kun jotakin pyysi toistamaan sanomansa, he eivat suinkaan hidastaneet, vaan nostivat vaan voluumia! Se oli hyvin rasittavaa:

Floridalainen: HeyDidYouSeeThatMovieLastWeekend?

Mina: I'm sorry, what?

Floridalainen: DIDYOUSEETHATMOVIELASTWEEKEND?

Siina nopeasti oppi, etta tarvitsee erikseen pyytaa hidastamaan... Mutta keskusteluiden yllapito oli todella vaikeaa, ja silla halukkaita keskustelukavereitakin oli aika vaikea loytaa. Mina aina vitsailen, etta ensimmaisen vuoden aikana kaytin vain kolmea sanaa: Yes, No, ja What!



Tassa sinulle ellivelli hyvia uutisia: kymmen-vuotias veljeni sopeutui meista kaikista nopeiten. Han oppi kielen nopeiten, sai kavereita nopeiten, ja ei sairastanut koti-ikavaakaan yhta kauan kun me toiset (minulla taitaa vielakin olla koti-ikava, ja tasta on jo kymmenen vuotta). Nuoremilla taitaa ihan oikeasti olla oppiminen ja sopeutuminen helpompaa! Meilla oli myos Suomalainen tuttavaperhe lahettyvilla, jonka alle 10-v pojat sopeutuivat todella hyvin ja alkoivat unohdella Suomen kielen sanoja ja eivat muistaneet mita saappaat ja rukkaset oikein olivatkaan. Heidan vanhempansa muutivat perheensa pikaisesti takaisin Suomeen koska eivat halunneet lastensa unohtavan kotimaataan!



Minulle sopeutuminen oli huomattavasti vaikeampaa, kielen ja kulttuurien erojen takia. Oli vaikeaa loytaa samansieluisia ihmisia. Jos koulussa toisiin tutustuminen ei onnistu helposti, kannattaa hankkia lapsille harrastuksia, koulut tarjoavat monia vaihtoehtoja (extra-curricular activities).



Kieleen liittyen minulle tuli ahaa-momentti puolentoista vuoden Floridassa olon jalkeen. Silloin huomasin, ettei minun tarvinnut kaantaa kaikkea englantia paassani suomeksi ymmartaakseni sen, vaan voin ihan helposti kayda keskustelua, ja ajatella, englanniksi. Mina olin muistaakseni sisaruksistani hitain tassa suhteessa, molemmat veljeni paasivat samaan pisteeseen ennen ensimmaisen vuoden loppua.



USAlaisesta koulusta haluan kylla sanoa taman: ero Suomeen on suuri! Opetusaiheet eivat ole samat kun Suomessa, joten matalammalle luokalle meneminen ei tule siina auttamaan. Mielestani samanikaisten kanssa samalla luokalla oleminen on luokan valitsemisessa tarkein tekija. Myos koulujen saannoissa, opetuksen tasossa, ja ruokailussa on suuria eroja (meilla myytiin vain ranskalaisia, pitsaa, ja mac-n-cheese—toin mieluummin omat evaat!). Kannattaa myos huomioida, etta koulut usein tarjoavat edistyneita luokkia (advanced, honors, tai advanced placement). Niissa on opetuksen taso korkeampaa (lahempana sita tasoa mita muistin Suomen kouluissa olevan), ja vaatimukset myos.



Opettajien ja vanhempien valista kommunikaatiota kannattaa pitaa ylla, varsinkin kun lapset ovat nuoria ja kaikki opettajat eivat valttamatta tieda miten kohdella lasta joka ei ymmarra kielen takia. He saattavat ajatella, etta lapsella on jotain muita ongelmia (oma kokemus). Voit odottaa tarvitsevasi hieman “special treatment” ja sita kannattaa vapaasti pyytaakin jos niin kay (jos tarvii luokassa kirjoittaa sivun pituinen aine, mutta kirjoittaa kolme kertaa hitaammin kuin muut kun tarvitsee kayttaa sanakirjaa, ei sita tule saamaan niin hyvaa arvosanaa kun ansaitsisi, ellei opettaja ymmarra tilannetta tai sita erikseen pyyda).



Minulla on myos 6-vuotias veli, joka on kaynyt kaiken koulunsa taalla Floridassa. Han aloitti kindergartenista 5-vuotiaana, vaikka ei osannut sanaakaan englantia, ja on nyt ekaluokalla. Esikoulussa hanen onneksensa aitimme pystyi menemaan kouluun hanen kanssaan kerran pari viikossa auttaakseen kielen oppimisessa—jos haluat harkita tallaista vaihtoehtoa, kannattaa jutella tulevan opettajan kanssa, he yleensa pystyvat auttamaan. Nyt han kay yksin ilman suurempia ongelmia! Taalla loytyy myos Voluntary Pre-Kindergarten ohjelmia 3- ja 4-vuotiaille, mutta niista en oikein osaa sanoa mitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla