Lue keskustelun säännöt.
Olen niiiin kyllästynyt reilu 1-vuotiaan nukuttamiseen. Apua?
23.06.2010 |
Tähän asti olen "nukuttanut" 1-vuotiasta eli ollut vierellä siihen asti kunnes nukahtaa. Yleensä nukahtamiseen on mennyt noin 30 minuuttia. Nyt en jaksanut kuunnella sitä karjumista vaan laitoin oven kiinni perässäni ja kuuntelen nyt olohuoneessa karjuvaa lasta.
Miten pääsen nukuttamisesta eroon?
Onko tämä jotenkin erityisen julmaa olla nukuttamatta (siltä nimittäin juurikin nyt tuntuu)?
Eli hoidettiin iltarutiinit kuten aiemminkin, sitten lauloin unilaulun, silittelin ja peittelin. Jäin aluksi kuuntelemaan karjumista lapsen huoneeseen.
Kommentit (12)
Tai aloita vaikka minsasta.
Anna karjua minsa, mene rauhoitteleen. Toivota hyvää yötä.
Seuraavan iltana anna karjua 2 minsaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy parin minuutin välein halimassa ja peittelemässä. Tsemppiä! Ei pitäisi mennä montaa iltaa niin lapsi tottuu uuteen kaavaan.
vartissa. Mä en voisi jättää yksin huutamaan mutta ymmärrän jos alkaa tuntua liian raskaalta tuo. Käyt aina välillä rauhoittamassa ettei mene lapsi ihan paniikkiin. Kyllä se tottuu mutta saataa viedä aikaa ja hermoja.
Miksi lapsi huutaa? Oliko liian väsynyt tai virkeä? Kaipasko vielä haleja? Mulle jäi vähän epäselväksi.
Meillä esikon sängyn vieressä piti notkua kunnes nukahti. Tavasta päästiin eroon sillä, että joka ilta hivuttauduin hieman kauemmas sängystä kunnes lopulta olin viereisessä huoneessa ja sen jälkeen on aina riittänyt pelkät hyvän yön toivotukset ja huoneesta poistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi huutaa? Oliko liian väsynyt tai virkeä? Kaipasko vielä haleja? Mulle jäi vähän epäselväksi.
On oikea halittelija, kuten vanhempansakin, ja haleja, sylejä ja paijausta saa pitkin päivää vaikka kuinka. Samon kuin silloin, kun jompi kumpi vanhemmista laittaa hänet unille. Silittely ja unihalit kuuluvat asiaan.
Sitten, kun lopetan unilaulun, alkaa karjuminen.
Menee hampaiden pesun jälkeen oikein mielellään omaan huoneeseensa ja pyytää nostamaan sänkyyn eli nukkumaanmeno ei ole mitenkään erityisen vaikeata. Mutta sitten alkaa se karjuminen.
ap
vaikka olisinkin (tai isä olisi) siinä ihan vieressä.
Nyt on muuten rauhoittunut unilleen. Tänä iltana meni vain 15 minuuttia. Ehkä olen ihan turhan takia jäänyt kuuntelemaan sitä huutoa. Huomenna olen yhtä lempeä mutta vähän määrätietoisempi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksivuotiaskin ymmärtää jo puheesta jonkin verran, joten puheella voit auttaa lasta hokaseen mistä nyt on kyse.
Minä sanoin aina, että minä meen laittamaan pyykit kuivumaan, niin sitten lapsi ei niin ihmetellyt, että miksi minä en makaa vieressä. Mulla oli siis järkevä syy pois lähtöön ja lapsikin sen ymmärsi. En tietty ihan aina mennyt niitä pyykkejä oikeesti laittamaan, mutta usein mulla on ne pyykit oikeestikin illalla ripustamatta. Kuten nytkin...
kun aloin tuota pyykkiselitystä antamaan. Yksivuotiaalle ei nyt varmaan ihan noin kovasti kannata selitellä, vaan yksinkertaisesti vain, että äiti on tuolla, käy sinä nukkumaan täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajunnut sanoa mitään muuta kuin että "hyvää yötä" lähtiessäni, mutta huomenna selitän enemmän. 1-vuotiaani ymmärtää jo vaikka mitä, koska puhuukin jo todella paljon.
ap
Eli iltarutiinit ensin, hetki silittelyä ja halailua, hyvän yön toivotukset ja sitten sanon, että äiti menee laittamaan pyykkiä/silittämään/pakkaamaan huomisen tavarat tms. Aina en tietysti tee sitä, mitä väitän, mutta lapsille se on hyväksyttävämpi syy sille, miksen voi jäädä heidän kanssaan loikoilemaan. Ainakin se on parempi veruke, kuin sanoa, että "hyvää yötä, äiti menee nyt nettiin notkumaan" :D
Lisäksi esikoisen kanssa on sovittu, että äiti käy katsomassa häntä puolen tunnin päästä. Tämä käytäntö me tosin otettiin hänen kanssaan tuossa vuosi sitten, eli vähän vajaa 4-vuotiaana, kun hän itse alkoi ymmärtää kellosta vartin, puoli tuntia ja tunnin kulumisen. Alkuun se olikin vartti, jonka jälkeen kävin katsomassa, siitä se on hivuttautunut puoleksi tunniksi. Vielä viime syksynä kävin joka ilta kolme-neljä kertaa katsomassa, ennenkuin nukahti (siis kun kävin vartin välein), mutta sittemmin on käynyt niin, että puolen tunnin päästä on jo nukkunut, kun olen ekan kerran käynyt katsomassa. Tänä iltana, kun tulin kotiin kesken nukutuksen, lupasin käydä "kohta" katsomassa, ja kun menin viisi minuuttia sen jälkeen, kun isänsä poistui huoneesta, lapsi veteli siellä sikeitä.
No mutta, varsinaisesti 1-vuotiaan nukutukseen mä en ole hyvä vinkkaamaan. Mä itsekin nukutan vielä 1v3kk lapsen usein tissille, tai jos isänsä on kotona nukutusaikaan, isä keinuttelee/kantaa sylissä uneen asti... *nolo*
sanoin välillä että joo joo, kauniita unia, nyt nukutaan. Ei montaa iltaa jaksanut protestoida.