Lue keskustelun säännöt.
Huomautatko kaverille, jos hänen lapsensa on lihonut?
Kommentit (11)
Mun hyvän ystäväni 11-vuotias tyttö oli yhtäkkiä alkanut lihomaan. Tyttö ei ollut lihava, mutta "plösön" näköinen. Sanoin ihan nätisti, että "en tiedä miten sanoisin tämän, mutta X on muuttunut viime aikoina". Äiti arvasi, että tarkoitin lihomista. Kertoi, että tyttö harrastaa liikuntaa, mutta aikoo tarkkailla tästä lähin tytön syömisiä paremmin.
Olin kuuden km:n lenkillä tytön kanssa, ja tyttö valitti koko ajan että joko ollaan perillä. Ruohonleikkuria ei jaksanut työnnellä kuin 15 minuuttia jne.
Mun mielestä lihavuuteen pitää puuttua ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsen lihomiseen puuttuisin, en muiden. Toki lapsen ylipainoon on reagoitava, mutta se on vanhempien tehtävä, ei ystävien ja tuttavien ja sukulaisten.
Kai se kaveri itse huomaa, että lapsi on lihonut??
Ja aina sille lihomiselle ei löydy mitään selvää syytä!
Vai mikä on syynä siihen, että esim. meillä perheen neljästä lapsista yksi on pyöreä ja kolme alipainoista??
Itselläni 3 lasta, 2 laihaa ja yksi pyöreämpi. Ovat olleet tällaisia vauvasta asti ja silti tarkkailen vaivihkaa jatkuvasti tämän pyöreämmän syömisiä, kun toivoisin hänellekin "normaalia" vartaloa. Jos joku minulle huomauttaisi, niin siitä vaan, mutta mieluummin ottaisin samalla jonkun uuden vinkin asiasta. Sinulla ei tainnut olla? Eiköhän kaikki nykyään noi perusjutut tiedä, että liika ruoka lihottaa ja liikunta olis kiva juttu..
Tyttö syö samaa ruokaa kuin muut, on vielä sen ikäinen, ettei itse saa sitä mistään hommattua salaa lisää. Typsy on tosi liikkuvainen (pitkiä pyörälenkkejäkin tehty jo 5 v asti, ilman appareita tietty) Harrastaisi joka päivä jotain liikuntaa normiulkoilujen lisäksi, jos itse saisi päättää ja pitää kovasti omenoista ja porkkanoista. Silti hänellä vatsassa selvästi selluliittia ja löysää.
En haluaisi tuudittautua siihen, että hän vain on tuollainen, mutta selvästi meillä ihmisillä on erilaiset kropat syntyjään. Minun pitänee se hyväksyä ja toivottavasti lähiympäristökin niin tekee.
Esim. veljensä syö kuin hevonen, mutta on ihan kukkakeppi.
saattaa hänelle kertyä tässä kohtaa "vararavintoa" vyötärön seudulle, joka sitten vuoden sisällä häviää jos hän saa kasvupyrähdyksen. Ns. "vatta varreksi venyy".
Esim. erään tutun poika lihoi kovasti kasilla (oli silloin tosi pienikokoinen) ja seuraavana kesänä ei ollut kiloista tietoakaan ja pituutta oli tullut lähes 10 cm lisää. Ja nykyään on pitkä, leveäharteinen mies.
Eli itse en välttämättä kyllä sanoisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voin sanoa et lapselle alkanut ruoka maistua. Se riittää. Siis en todellakan huomauta vaan voi ohimennen mainita
ja en myöskään saisi omaa 11-vuotiasta poikaani houkuteltua 6 km lenkille. Oliko se juoksulenkki?? Juoksentelee kyllä jalka- sähly- ym pallojen perässä vaikka aamusta iltaan, mutta että lenkille. No way. Kysyisi todella minuutin välein, että eikö olla jo perillä.
Mitä hyvää odotit saavuttavasi tuollaisella huomautuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkaan kun tyttö on herkässä iässä, rinnat alkaa kasvaa ja menkat on alkaneet. Siinä vaiheessa on tosi riskialtista mitenkään pahoittaa lapsen mieltä ja antaa ymmärtää et hänen kehonsa ei ole hyvä. Kyllä lapset vaistoaa jos aikuiset katselee heitä arvostelevasti, on lapsen aliarvioimista ajatella, ettei hän huomais kaikkea sitä vaivihkaista tarkkailua ja just tuollaisten "reippaitten lekkien" alkuperäistä tarkoitusta.
Mutta saattaisin vaivihkaa kysäistä että onkos Pekka sairas JOS lapsi olisi oikeasti lihonut esim. vuodessa tai parissa kuukaudessa huomattavasti, siis oikeasti tosi lihavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-v on sen verran herkässä iässä, että lopettaa syömisen kokonaan ja painokäyrä kääntyy laskuun.
Ihan tosissaanko mietit ap esimurrosikäisen painoa?!
Itselleni annettiin suunnilleen tuossa iässä (murrosiän merkkien ilmestyttyä) ymmärtää, että olen lihava. Ja lihavaksi olenkin tuntenut itseni siitä lähtien vaikka aina olen ollut normaalipainoinen tai hoikka :(
Kysyy kahden äiti, jonka lapset menee painon mukaan -1 käyrällä ja itsekin olen normaalipainoinen.