Uusi mieheni toivoo, että lapset kutsuvat häntä isäksi.
Olen seurustellut pian vuoden uuden mieheni kanssa. Lapset edellisestä liitostani ovat 1v 8 kk, 3v ja 5v.
Lasten isä on myös mukana kuvioissa, mutta häntä lapset kutsuvat eri nimellä, kuin uusi mieheni toivoisi häntä kutsuttavan. Miestäni häiritsee olla "perheen ulkopuolinen", vain isäpuoli.
Onko muiden perheissä isäpuolta, joka olisi lapsille "isä"?
Kommentit (31)
hänhän onkin isäpuoli, ei sen vähempää(eikä enempää). Miksi vääristellä asiaa?
Minun tuttavapiirissäni on kaksi perhettä joissa isäpuolta kutsutaan isäksi (ja biologisella isällä on eri nimi joka tarkoittaa isää).
isäpuoltaan, oltu yhdessä 5v! tuntuisi TOSI oudolta jos rupeaisi isäksi kutsumaan, vaikka isäpuoli todella tärkeä pojalle onkin!
Ehkä ajan kuluessa saattavat alkaakin kutsua häntä isäksi, jos hän isänä perheessä käytännössä on, mutta käskemällä se ei kyllä ole hyvä.
miksi hän väen väkisellä tahtoo itseään kutsuttavan isäksi? Miksi hän haluaa ottaa lapsille isän paikan? Onko hän mustasukkainen entisellesi, ja haluaa jotenkin syrjäyttää tämän? Epäilisin että uutesi itsetunnossa on jotain vikaa.
Tätini meni aikoinaan totaaliyh-isälle puolisoksi ja sai kaupan päälle 4- ja 6-vuotiaat lapset. Silloin totaaliyh-isyys oli harvinaista, tässä tapauksessa oli vankat perusteet. Äidiksi lapset alkoivat kutsua häntä murrosiän kynnyksellä, omasta halustaan.
Ei se kukko käskemällä laula, ja jos lapset ei halua, niin eivät isäksi myöskään sano. Olehan itse järkevä.
Minusta ei voi määrätä lapsia vaan saavat kutsua niinkuin itse haluavat. Ei pidä pakottaa sanomaan isäksi jos eivät halua.
Mieheni poika on asunut äitinsä ja hänen uuden miehen kanssa 1v lähtien ja tämä kutsuu isäpuoltaan isäksi. Itse alkoi pienenä kutsua tätä isäksi, eikä sitä kielletty. Miestäni hän on kutsunut aina nimeltä.
Alkuun mieheni oli hieman katkera asiasta, mutta sopeutui kyllä. Hän tietää kuitenkin tänä päivänä olevansa se rakkaampi ja tärkeämpi isä pojalleen.
Omat lapseni olivat myös pieniä kun erosin ja he kutsuvat siksi isäänsä nimeltä (eivät tapaa useasti). Olin aika pitkään yksinhuoltajana ja nykyistä miestäni nuo kutsuvat myös nimeltä, vaikka hän onkin heille enemmän isä kuin heidän oikea isänsä.
jossa ei juurikaan tapahdu avioeroja. Siellä mies on aina lapsille isä ja perheen pää, oli kyse sitten adoptoiduista sisarusten lapsista tai omista biologisista lapsista.
Lapset kutsuvat biologista isäänsä suomalaisittain iskäksi, mutta uusi mieheni toivoisi heidän kutsuvan itseään babaksi, mikä tarkoittaa swahiliksi isää. Joten eipä ole "oikeaa" isää syrjäyttämässä.
ap
Lapset kutsuvat biologista isäänsä suomalaisittain iskäksi, mutta uusi mieheni toivoisi heidän kutsuvan itseään babaksi, mikä tarkoittaa swahiliksi isää. Joten eipä ole "oikeaa" isää syrjäyttämässä.
Vaikka miehesi olisi kotoisin eri kulttuurista, pitää hänen ymmärtää missä kulttuurissa lapsesi elävät. Jos lapset vierastavat "kahta isää", oli kieli mikä hyvänsä, niin ei voi väkisin vaatia. Oma poikani kutsuu minuakin etunimeltä, samoin biologista isäänsä ja oli aivan luontevaa, että nykyinen avomiehenikin kulkee omalla nimellään. Ei tuota voi pakottaakaan siihen, että "nyt kutsut biologista isää isäksi ja tuota ei-biologista toista miestä vaikka paapaksi". :D
lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, muita ei ole eikä tule.
Muut ovat annoja ja heikkejä, eikä muiksi muutu.
Miksi sotkea lasten elämää, tekemällä heille monia isä/äiti ehdokkaita? - En ymmärrä.
Itse olen eroperheen lapsi ja vanhempani olivat näitä typeriä ihmisiä, jotka halusivat että perhe näyttää ulospäin ydinperheelle. Siinä kärsivät vain kaikki.
Lapsi siis itse halunnut alkaa kutsumaan isäksi.
Mutta lapsen biologinen isä ei haluakkaan olla tekemisissä lapsen kanssa. Varmaan tilanne olis eri jos biologinen isä olisi lapsen elämässä läsnä.
pienenä kutsumaan isäpuoltani isäksi ja oikeaa isääni etunimellä. Jos en totellut niin oli selkäsaunan paikka isäpuoleltani. Isäpuolen kutsuminen isäksi ei ollut minulle mitenkään luonnollista sillä oikea isäni oli minulle rakas..isäpuoli ei. Itse en ikinä missään tilanteessa käskisi lapseni kutsua toista miestä isäksi.
jossa mies sanoo ja akat pitää turpansa kiinni. Ap hyvä, lähde kun vielä voit!
anteeksi nyt ap, mutta jos nuorin lapsesi on vasta 1v8kk ja olet ehtinyt jo erota ja uusi mies on jo kuvioissa, että pitäisi jo isäksi kutsua, niin eikö olisi voinut vähän hidastaa tahtia? Hetikö piti uusi mies hommata kuvioihin ja lapsille esitellä? Ja ilmeisesti jo asut miehen kanssa?
Mihin ehditkään, kun lapset ovat 8- ja 10-vuotiaat? En ihmettele yhtään, että lastensuojelussa on hommia kovasti.
Suomi on lasten tunnekieli, joten "iskä" on se ainoa oikea oikea isä. Koska he eivät Swahiiliä puhu, on baba heille yhtä hyvä kutsumanimi kuin vaikkapa Jaakko. Sillä ei siis (vielä) ole mitään tunnesisältöä. Sehän voi olla hyväkin ikäänkuin keksiä tälle uudelle "sukulaisuussuhteelle" ihan oma nimensä.
Meidän suvussa on esim. mammaksi ja tantaksi nimitetty tiettyjä ihmisiä etunimen omaisesti, kun nämä sukulaissanat ovat yleistyneet suvun keskeisiksi lempinimiksi. Ihan pienenä en ymmärtänyt, että mammma-sana edes tarkoittaa äitiä. Omaa äitiäni ei todellakaan häirinnyt. Kyseinen henkilö oli äidillenikin "mamma" vaikka oli isän puolen sukua.
äiti-/isäpuolena olo on hurjan vaikeaa. Sitä joutuu käymään läpi niin paljon erilaisia tuntemuksia, sellaisia, joita ei uskonut olevan olemassakaan. Äiti-/isäpuolella on oltava poikkeuksellisen hyvä itseluottamus ja muutenkin pääkoppa kondiksessa, muuten homma ei toimi.
Itse lähiäitipuolena muistan, kuinka lasten biologinen äiti ei ollut kiinnostunut lapsistaan, vaan lykkäsi ne minun hoidettavaksi, jotta saisi itse mennä ja rellestää pitkin Suomea. Mieheni teki pitkää päivää töissä, minä hoidin päivästä toiseen lapsipuoliani yksin, koska päiväkotipaikkaa ei saatu. Tein kaiken, kasvatin, hoidin, tein ruokaa, ostin vaatteet, pesin pyykit, annoin rakkautta ja tukea ja turvaa, ja olin se, joka joutui vastailemaan kysymyksiin, miksi äiti jätti meidät. Tuntui niin pahalta, että biologista äitiä kutsuttiin äidiksi ja minua etunimellä. Se tuntui aivan järkyttävältä. Minä pidin heitä kuin omia lapsiani - mutta eivätkö he pitäneet minua äitinä?
Kun saimme mieheni kanssa yhteisen lapsen, alkoivat lapsipuolenikin kutsua minua äidiksi. Omasta tahdostaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kyllä me heitä myös rohkaistiin kutsumaan minua äidiksi. En tiedä vielä tänäkään päivänä, tehtiinkö oikein. Vaikka biologinen äiti dumppasi heidät ja minä jatkoin siitä mihin hän jäi, niin... mieheni mielestä minä olen heidän äiti.
jos lapseni kutsuisi uutta miestäni isäksi jos oikeakin isä on kuvioissa. Mulla on yksi lapsi entisen mieheni kanssa mutta tämä mies ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä joten lapsi ei edes tiedä miehen olemassaolosta eikä tietenkään kutsu tätä isäksi. UUsi miesystäväni on nyt ollut elämässämme reilut 2vuotta, eikä kyllä ole tullut mieleenkään että lapseni kutsuisi häntä siltikään isäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa, sitten jos lapsi niin itse haluaa. On vielä sen verran pieni ettei ole vielä tajunnut kysyä miksei hänellä ole isää niinkuin kavereilla tms ,ja tietää kyllä että uusi mieheni on pikkuveljensä isä. Jos haluaa itse alkaa kutsua miestä isäksi niin mikäs siinä.
5-vuotiaasta, mutta kutsunut tätä aina etunimellä. Oma isänsä hengissä kyllä, mutta eivät juuri koskaan tapaa toisiaan.
niin silloinhan asia on ok. Mutta ei lapsia voi pakottaa kutsumaan isäksi ketään, joka ei oikeasti ole heidän isänsä.
mutta ei muuten. Oikea isikään ei tästä varmasti ilahtuisi. Eli meillä kutsutaan ihan vaan etunimellä. Olemme avoliitossa olleet kohta 10v.