Lue keskustelun säännöt.
Onko luuserimammalla tulevaisuutta?
22.06.2010 |
Aloitin opiskelut paikassa x 5 vuotta sitten. Jouduin jäämään sairauslomalle masennuksen ym. takia. Sain yhteensä suoritettua n. 30 opintopistettä. Eli jonkinverran on tehty, edes. Sitten sain lapsen. Nyt pitäisi palata opiskelemaan. Olen jo 25 eikä mulla ole mitään koulutusta sitten lukion! Eikä juuri työkokemustakaan. :( Tunnen olevani ihan tuhoon tuomittu.
Tuo opiskelupaikka mikä mulla on, ei tunnu oikealta, tuntuu ettei kapasiteettini riitä siihen. Haluaisin kuitenkin tehdä nyt jotain, lapsellani olisi hoitopaikka. Mulla on kiikarissa opiskelupaikka y, joka olisi TÄYSIN toista alaa, korkeakoulua kuitenkin. Tämä y on erittäin haastava paikka päästä, kolmivaiheiset, raskaat pääsykokeet. Mun pitäisi tosissaan alkaa harjoitella jo nyt että pääsisin sinne!!! Se sattuu vaan olemaan mahdotonta koska olen yh-äiti ja lapseni on sellainen 1,5 uhmaikäinen monsteri. Mulle ei yksinkertaisesti ole aikaa harjoitella. Ehkä n. kerran viikossa saan jonkun pariksi tunniksi ipanaa katsomaan, että voin tehdä jotain. Mulla ei ole juuri tukiverkkoa.
Mitä mä tekisin? Mun pitäis laittaa muksu päivähoitoon että saisin alkaa harjoiteltua kokeisiin. Mutta millä mä sit elätän meidät? Jos mä palaan opiskelupaikkaan x, mun pitää paahtaa heti täyttä päivää, menetän opintotukikuukausia jne. Siinä ei jää aikaa muuhun. Lisäksi mua hirvittää laittaa pikkuinen täyspäiväiseen hoitoon. Jos saisin (ilman kokemusta, ilman koulutusta, tässä taloustilanteessa) osa-aikatöitä, jäisikö mulle sittenkään aikaa mihinkään?
Mulla on tosi riittämätön olo. Tiedän olevani ihan fiksu, mutta en parhaimmasta päästä. Haavalallani olen harvinaisen lahjakas, mutta niin ovat ne muutkin 3000 jotka hakevat opiskelupaikkaa, ja joista 6 % pääsee läpi. En uskalla jättää kaikkea sen varaan. Mä en tiedä mitä teen. Mua stressaa millä mä elätän meidät ja mitä teen elämälläni. Oon 25 ja ihan hukassa. Aika vaan kuluu. :( Onko neuvoja, kohtalontovereita?
Onko esim. mitään mahkuja saada lasta osa-aikapäivähoitoon sillä verukkeella että mielenterveyskuntoutujaäiti saisi sillä välin yrittää saada elämäänsä kuntoon, eli päästä opiskelemaan? Kaikki muutkin ideat otetaan vastaan.
Kiittäen, avuton äiti.
Kommentit (6)
Niin mäkin tein, enkä ole koskaan katunut sitä:)
Nyt olen onnellinen, onnellisen 11-vuutiaan äiti, jonka juurkin samassa iässä jätin hoitoon.
Ällä rahaa mieti, vaan tulevaisuutta ja sitä, että opiskelet sitä, mikä tuntuu hyvältä!
Kaikki järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdit vielä tehdä vaikka mitä:-). Selvittele opiskelu- ja tukimahdollisuuksia! Vaikuttaisi omaan vointiisikin se, että pääsisit yrittämään unelma-alaasi. Jos se ei tärppää, sitten jotakin muuta. Sulla kuitenkin on aikaa ja mahdollisuuksia vielä vaikka kuinka:-).
älä huoli.:) Sulla on kuitenkin jo suunnitelmia tulevaisuudelle, ethän sä ihan hukassa ole. Nyt vain lähdet miettimään toimintasuunnitelmaa ihan rauhassa ja selvittämään, mikä ratkaisu ois sekä taloudellisesti että sun jaksamisen kannalta järkevin. Sä olet vielä nuori, mut koska sulla on niin pieni lapsi, älä vedä itseäsi liian tiukille juuri nyt. Jo parin vuoden päästä lapsikin on paljon isompi ja sulla on sitä kauta enemmän vaihtoehtoja elämässä.
Mut voisit miettiä vaikka näitä asioita:
- mikä on se "juttu" sun haaveammatissa, joka eniten motivoi sua? Selvitä itsellesi, mihin kaikkeen tuolla koulutuksella työllistyy, ja ennen kaikkea - moniko valmistuneista saa oman alan töitä. Jos työllisyystilanne alalla on tosi huono,kannattaa harkita kahdesti. Kun sulle on selvinnyt noi jutut, mieti oisko siihen samaan pisteeseen joku helpompi reitti. Tähän sä tarvitset työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin apua, joten sinne kannattaa varata aika.
- jos nykyisten opintojen jatkaminen tuntuu vaikealta, niin mieti ja selvitä, kannattaisko ne yksinkertaisesti virallisesti lopettaa. Työttömänä sulla on heti paljon enemmän vaihtoehtoja; a laittaa lapsen osapäivähoitoon jolloin voit lukea pääsykokeisiinkin tai suorittaa avoimen verkko-opintoja tulevalta alaltasi kun lapsi on hoidossa (työttömänä saat niistä alennusta -50%). Taloudellinen tilanteesi paranee, ja voit esimerkiksi päästä työvoimatoimiston kautta viikoksi tai kahdeksi tutustumaan johonkin mahdolliseen tulevaan työpaikkaasi. Lisäksi opintopisteet säästyy tuleviin opintoihin - jos tämä on eka kerta kun vaihdat opiskelupaikkaa, saat tulevaankin tutkintoon vielä opintotukea. Tästä kannattaa jutella opintojen ohjaajan kanssa. Tässä taloustilanteessa ei ole hirveää vaaraa, että sut töihin pistettäisiin.:)
Sulla on paljon vaihtoehtoja, joita et varmaan ole vielä hoksannutkaan, joten rohkeasti vaan selvittämään mitä sä haluat ja miten sen saat. Aina löytyy keinot, jollain lailla.
Tässä rupeaa vain panikoimaan, kun miettii kaikkea mahdollista. :( Tuntuu - ehkä turhaan - että aika vain kuluu ja kuluu, kaikki nuoruuden kaverit on kohta jo valmistuneita ja mä ajelehdin vieläkin. Lapseni ei kärsi kotona olosta, mutta mua kalvaa jatkuva huoli siitä ettei mulla ole ammattia, eikä opintoja muuta kuin ne säälittävät muutama kymmenen opintopistettä. Tässä mietin, että menisin takaisin kouluun syksyllä, kokeilen ainakin, ja yritän pikkuhiljaa ujuttaa sivuaineeni pääaineeksi. Sitten jossain välissä, vaikkapa kotipalvelun hoitajan tuoman oman ajan avulla, yritän valmistautua unelma-alani pääsykokeisiin ensi kevääksi. Koska tuolle alallle on niin hankala päästä, ei varmaankaan kannata kaikkea laskea sen varaan...
Jos olisi edes mies tienaamassa, niin voisin vielä olla kotona hyvällä omalla tunnolla, mutta nyt tuntuu että tämä on liian stressaavaa, pienillä tuloilla valtion tuilla. :( Mä haluan mahdollisimman pian itse tienata meille leivän.
Otin yhteyttä kouluun sähköpostitse, toivottavasti ne ottavat minut takaisin.
Kiitos teille kaikille
ja koulutuksena vaan peruskoulu ja osa lukiosta. Enkä pidä itseäni luuserina. En ole edes tyhmä vaan aikuislukion numerot yli kolmikymppisenä työn ohessa opiskellessani olivat enimmäkseen 9 ja 10.
Sinä olet todellakin nuori vielä ja ehdit opiskella vaikka sittenkin kun lapsi on isompi jos nyt tuntuu vaikealta. Mielenterveyssyistä kyllä saa hoitopaikan. Mutta voi käydä liian rankaksi yh:na lapsi ja opiskelu jos mt-ongelmia.
voisitko jatkaa nykyisessä paikassa ja hakea toiseen myöhemmin? Saisitko nykyisestä tehtyä sivuaineen tai korvattua sillä sitten muita opintoja? Kysy apua perheneuvolasta, sieltä saa perhetyöntekijän auttamaan, voi viedä lasta ulos ja sinä saat omaa aikaa. Äläkä hätäile, sulla on koko elämä aikaa, lapsesi on vielä kovin pieni. Tingi menot minimiin.
T: yh-äiti, 31v. , 2 lasta, opiskelija